Pienestä kiinni - Arvokasta itsenäisyyspäivää.

Näissä kynttilöissä kun tarkkaan katsoo, huomaa sotien veteraanien tunnuksen. Tänään ajatukset ovat heissä. Ilman heitä elämämme voisi olla hyvin erilainen. Ukkini taisteli sekä talvisodassa että jatkosodassa haavoittuen molemmissa vaikeasti.

Talvisodan vammojen keskellä hän tapasi lotan, joka avusti häntä leikannutta kirurgia leikkauksessa. Tuosta lotasta tuli ukin vaimo, minun mummoni. Jatkosodassa ukki haavoittui jälleen. Joistakin kirjoista olen lukenut että hän haavoittui joulukuun 10. vuonna 1941. Minä synnyin tuona samana päivänä 29 vuotta myöhemmin. Jos ukin lähetti Karhun Veikko ei olisi raahannut pahasti haavoittunutta ukkia turvaan, ei  minuakaan olisi. Elämän ja sukupolvien jatkuminen on pienestä kiinni.

Arvokasta itsenäisyyspäivää.


 

Lentokenttäruokaa, nami

Harvoin ehdin Helsinki-Vantalla syömään, eikä ole oikein tehnyt mielikään. Nyt aikaa oli ja suuntasin yläkertaan melko uuteen mestaan. Ja mitäs siellä olikaan...

Oikein mukava lista Helsinki -menuineen päivineen, kahta Suomen parasta pienjuustoloiden juustoa ja muuta "kasvollista" herkkua. Valitsin perusburgerin angus -härällä ja hyväähän se oli. Olipa miellyttävä yllätys kaikkineen.

Politiikkaohjelmat jääneet tehottomiksi?

Huominen Vihreä Lanka ottaa esiin hallituksen politiikkaohjelmien saamattomuuden, samaa uutisointiin jo vähän aikaa sitten. Politiikkaohjelmien ongelmana on se, että niillä ei ole rahaa ja niissä konkretian aste on vähäinen. Hmm, vähällä rahallakin saa aikaan jos liittoutuu ja innovoi, sanoisin. Mutta tosiasia on se, että politiikkaohjelmien vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi.

Politiikkaohjelmia on nyt harrastettu pari vaalikautta, yhtenä johtoideana on ollut saada aikaan poikkisektoraalista yhteistyötä. Tätä en osaa mennä arvioimaan onko sitä oikeasti synnytetty, mutta ainakin ne kaksi ohjelmaa joiden kanssa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on ollut tekemisissä eli Lasten ja nuorten perheiden hyvinvoinnin ohjelma ja Terveyden edistämisen ohjelma ovat mielestäni saaneet aikaan uusia kumppanuuksia. Kumppanuudet eivät tietysti ainoastaan riitä, tarvitaan tuloksia.

Olen pariin otteeseen verrannut Sre:tä (siis ruokakulttuuriohjelmaa) näihin politiikkaohjelmiin. Sre on hallituksen ohjelma mutta sillä ei ole ollut politiikkaohjelman statusta. Sillä on ollut oma määrärahansa 500 000€ vuodessa, 1,5 henkilöä käytössään ja sanoisinko että todella hyvä poliittinen tahtotila ja tuki takanaan. Sre:lle on ollut tilausta. Se mikä erottaa Sre:n politiikkaohjelmista on ollut se että Sre on tehnyt itse. Olemme aktiivisesti itse määritelleet mitä pitää tehdä, mihin reagoida, olleet proaktiivisia, ketteriä ja kustannustehokkaita. Ja meillä ministeriöt ovat istuneet samassa pöydässä, kaikki ruokaan liittyvät 7. Olisiko Sre:stä malliksi jatkossa kun mietitään mitä politiikkaohjelmien jälkeen?

Drink Finland. Suomen valttikortit puhdas vesi ja ruoka. Maabrändivaltuuskunnan tehtävä Suomelle!

Tänään juuri äsken paljastettu maabrändivaltuuskunnan raportti oli "erilainen juttu ja valtuuskunnan näköinen" sanoi puheenjohtaja Jorma Ollila. Koko brändin rakennushankkeen takana oli
- palveluiden ja viennin edistäminen
- matkailun ja investointien edistäminen
- Suomen houkuttelevuus kv ammattilaisten keskuudessa
- suomalaisten kansallisen itsetunnon kohottaminen: otetaan maailmassa paikka, joka meille kuuluu ja hieman enemmän

Drink Finland.Järvet juotaviksi ja luomua pöytään, oli ryhmän ydinajatuksia. Suomalaisten luontosuhde on erityinen. Suomen puhdas luonto on kv. bränditutkimusten mukaan Suomi-kuvan selkein ja vahvin erottava tekijä. Käytännön askeleina brändiryhmä suosittaa, että maatalous siirretään luomuun ja vesistöt juotaviksi. Luomua 50% koko tuotannosta.

Kuka tekee suomi-brändin? Kaikki suomalaiset. On kaikkien suomalaisten asia tehdä Suomi-kuvaa. Raportti on lähtölaukaus ja suunnan osoitus. Se on esimerkki siitä minkälaisia asioita tulisi tehdä, jotta olisimme vahvempia maailmassa. Raportissa on hahmoteltu tavoitemielikuva ja se mitä jokainen suomalainen voi tehdä. Homma ei ole vaikeaa sillä suomalaiset ovat kansa, joka ratkaisee ongelmia paremmin kuin mikään muu maa.

Suomi on maa jolla on vahvuuksia ja osaamista juuri niillä alueilla mitä maailmalla eniten tällä hetkellä kaivataan. Tätä samaa olen viime aikoina paasannut eduskunnassa, meillä on välineet joita ei saa rapauttaa ja joista muut maat vasta haaveilevat.

Brändiryhmän suositukset ovat kolme juttua: Suomella on
- tarjota maailmalle kykyä neuvotella jotta maailma olisi parempi paikka elää, (ratkaisukeskeisyys)
- tarjota maailmalle puhdasta vettä ja ruokaa sekä niihin liittyvää osaamista (luontosuhde)
- tarjota maailmalle parasta opettamista ja oppimista (koulutus)

www.tehtavasuomelle.fi

Kääritään hihat, kaikille on tehtävä. Menkää verkkoon ja lukekaa raportti!

Hyvinsyöjä numero 1 on....

tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän vastaanotti eilen Hyvinsyöjä -kortin nro 1 linnassa. Koko uutinen on luettavissa tasavallan presidentin kanslian sivuilta. 

Hyvinsyöjä syö hyvin niin itsensä kuin ympäristönkin kannalta. Hyvinsyöjä arvostaa ruokaa, ja ennen kaikkea makua. Hyvinsyöminen on helppoa, viiden hyvinsyöjä-teesin avulla pääsee todella pitkälle:

• Kysy ruoan alkuperää
• Vie sesonkiherkut päältä
• Anna kasvissuhteesi kukoistaa
• Pane roskis pysyvästi paastolle
• Kokkaa, kuskaa ja kaapita turhia kuormittamatta

Liity Hyvinsyöjiin :www.hyvinsyöjä.fi

Lapset ensin, lasten mielipide esiin myös kouluruokailussa

Lasten oikeuksien päivää vietettiin eilen. Lapsia kuullaan edelleen liian vähän heidän omista asoistaan.

Muutamia viikkoja sitten Sre järjesti kouluruokatilaisuuden yhdessä Lasten parlamentin ja Lapsiasiavaltuutetun kanssa. Maria-Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu, totesi osuvasti että monet ongelmat myös kouluruokailussa selviäisivät lasta kuuntelemalla.

Niinpä, suurin ongelma kouluruokailussa on se että lapset ja nuoret eivät syö. Vain syöty koululounas antaa energiaa oppimiseen, pitää yllä terveyttä ja mm. vähentää levottomuutta iltapäivisin.

Lasten parlamentti on julkaissut kouluruokakampanjan, joka antaa keinoja lapsen äänen kuulemiseen myös kouluruoan suhteen. Kouluille on tehty kyselytyökalu, jolla voidaan kysyä oppilaiden mielipidetttä kouluruokailun kehittämiseksi. Kyselytyökalua levitetään Lasten parlamentin kautta mahdollisimman laajasti koko Suomeen.

Heurekaan upea ruokanäyttely helmikuussa

Nyt sen voi sitten paljastaa. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on pääyhteistyökumppani Heurekaan helmikuussa avattavassa Syödään yhdessä -ruokanäyttelyssä. Heureka nimesi näyttelyn Sre:n viime vuoden pääteman mukaisesti. 

Sain tutustua näyttelyyn ennalta Pariisissa, josta se siis tulee Vantaalle Tiedekeskus Heurekaan. Lapsilla ja opettajilla näytti olevan todella kivaa interaktiivisessa näyttelyssä. Näyttely konkretisoi upealla tavalla koko Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman sisällön. Siellä pohditaan kaikkia olennaisia syömiseen liittyviä seikkoja, mitä syöt, millä mielellä ja millä seurauksilla.

Näyttelyssä on Sre:n kumppanuuteen perustuen Makukoulu -laboratorio, jossa oppilasryhmät pääsevät testaamaan makukoulua. Makukouluosuus on toteutettu yheistyössä Kotitalousopettajien liiton kanssa, joka vastasi Sre:n ala-koulujen makukoulu-hankkeesta.

Huijausta on monenlaista

Aitoa ruokaa kirjaa luetaan meilläkin. Ei siitä sen enempää, mutta ehkäpä tässä on aistit viritetty nyt hieman tarkemmaksi ruoan suhteen. No, juuri eilen iltapalalla lapset söivät mysliä; pussin kyljessä seisoo "suomalainen hedelmämysli".

Anteeksi mitä? Miten rypäleitä, kookosta, banaania etc sisältävää mysliä voi sanoa suomalaiseksi? Ilmeisesti pelkkä kokoonpano ja pussitus Suomessa riittää suomalaisuuteen. Huijausta sanon minä

Selontekoa ja suklaakakkua

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta käsiteltiin eduskunnassa kolmisen viikkoa sitten. Todellakin, kyse on ensimmäistä kertaa ruokapolitiikasta - ei maatalouspolitiikasta. Selonteko on luettavissa täältä.

Ruokapoliittinen selonteko käsitteli hyvin paljon niitä asioita, joita suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on tehnyt; ruoan arvostusta, lähiruokaa, luomua, kouluruokaa, kotitalousopetusta etc. Sana ruokakulttuuri mainittiin eduskunnan käsittelyssä lähes neljäkymmentä kertaa, oli ihan pakko laskea. Taitaa olla ennätys, en nimittäin ihan äkkiä muista että ruokakulttuurista olisi eduskunnan täysistunnossa puhuttu, ainakaan näin paljon. Kaiken kaikkiaan keskustelu oli hyvin positiivinen, ryhmäpuheenvuorot ja yksittäiset puheenvuorotkin ottivat kantaa suomalaisen ruoan ja ruokakulttuurin puolesta. Luomu toistui useissa puheenvuoroissa.

Selontekoa valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä lyhyt mutta intensiivinen aika. Selonteossa esitetään toimenpiteitä mm. joukkoruokailuun (kouluruokailu etenkin), ruokakasvatukseen (kotitalousopetus), luomun ja luonnontuotteiden esitämiseksi, ruoka-alan koordinaation tehostamiseksi. Valiokunnat käsittelevät selontekoa parhaillaan. Selonteko on yksi seuraavan hallituksen hallitusohjelman pohjapapereita.

Syödään selonteon kunniaksi pala kakkua! 
Tässä ikivanha ohje, joka on saatu lähes 20 vuotta sitten Sykkeestä työkavereilta. Aina yhtä ihana, tässä ei ole mitään turhaa.


Suklaakakku
150 g voita
150 g tummaa taloussuklaata
4 munaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoa
EI leivinjauhetta
kuorrutukseen 50g tummaa taloussuklaata

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka, laita uuni lämpenemään 175C.
Sulata voi kattilassa tai mikrossa astiassa, johon mahtuu sulaneen voin sekaan suklaa. Suklaa sulaa kuuman voin seassa hetkessä.
Vatkaa munat, sokerit, suola kulhossa kuohkeaksi.
Lisää voi-suklaa seos joukkoon, sekoita.
Kaada vuokaan.
Paista vain 25 min, kakun tulee olla keskeltä hyllyvää kun otat sen uunista.
Pistä muutama suklaapala kuuman kakun päälle, ne sulavat parissa minuutissa ja voit levittää suklaat ohueksi kerrokseksi kakun päälle.
Nauti vaniljakastikkeen, kermavaahdon tms. kera.

Helsinki lupaa lasten lautasille luomuruokaa

Helsinki haluaa pienentää ekologista jalanjälkeä, ja samalla toimia laadun ja maun puolesta, sekä luoda hyvinvointia ja viihtyisyyttä kaupunkilaisilleen sekä vierailleen. Helsinki haluaa profiloitua ja luoda identiteettiä hyvän ruoan ja ruokakulttuurin keitaana. Lastenruokailun luomuohjelma, syötävä kaupunkiympäristö ja Tukkutorin rakentaminen ruokakulttuurin keskukseksi ovat kärkihankkeita Helsingin kaupungin ruokakulttuuriohjelmassa.

Jussi Pajunen, Helsingin kaupunginjohtaja sanoin tänään kaupungin omassa ruokakulttuuriseminaarissa: "Ei pidä lähteä siitä mikä ei ole mahdollista - vaan murretaan rajoja." Luomuohjelman tavoite (50% päiväkotilasten ruoasta luomua) on kova mutta ei mahdoton. "Selkeä tavoite luo selkeää tarjontaa. Ambition pitää olla korkealla. Meillä on maailman paras maa - miksei me onnistuttaisi?"

Juuri näin. Maailmalta on lukuisia esimerkkejä, joissa on tehty ensin poliittinen päätös ja sen jälkeen rakennettu pikkuhiljaa luomuketjut tarjontakuntoon. Roomassa kesti 10 vuotta että luomu on päässyt yli 60 prosenttisesti lasten lautasille, Göteborgissa aloitettiin kahdeksan vuotta sitten ja nyt ollaan 16%:ssa.


Ei ole sama mitä Helsinki syöttää noin 20 000:lle päiväkotilapselle tai 37 000:lle koululaiselle perusopetuksessa. Helsingin luomupäätöksellä tulee olemaan suora yhteys mm. kaupungin kassaan: ruoka on osa ennakoivaa terveydenhuoltoa, se onkin investointi pitkässä juoksussa eikä vain kulu. Päätös hyvän, aidon, lisäaineettoman ruoan puolesta on oikea. Hienoa Helsinki.

Barrikaadeille köksänopetuksen puolesta!!

Kotitalousopetuksesta on tulossa peruskoulun tuntijakouudistuksen suurin häviäjä, se on jo nyt kaikkein pienin oppiaine tuntimäärältään. Esitys uudeksi tuntijaoksi on entisestään vähentämässä kotitalouden valinnaisuutta eikä tuntimääräänkään ole tulossa korotusta. 

Perusopetuksen uudistusehdotus sotii nykyistä hallitusohjelmaa sekä juuri keskiviikkona 20.10. annettua valtioneuvoston Kansallista ruokapolitiikka-esitystä vastaan. Uudistus vähentäisi radikaalisti taito- ja taideaineiden opetusta ja erityisesti valinnaisuutta. 

Kotitalouden opetus antaa koko elämän kantavia oppeja, nimen omaan arjen pyöritykseen. Sen opettaminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa tai rahaa,  vaan päin vastoin. Sitä paitsi se on yksi kaikkein suosituimmista valinnaisista aineista. Käden taidot ja vaikka ruokaosaaminen eivät synny itsestään. Kodeissa, joiden vastuulla olisi esim. ruoan laiton opettaminen lapsille, ei useissakaan laiteta ruokaa itse. Miten välitetään ymmärrys oikeasta ruoasta, raaka-aineista, niiden käsittelystä, monipuolisesta ruokavaliosta jos kotona äiti tai isä eivät osaa tai halua laittaa ruokaa eivätkä näe ruoan ja sen tekemisen arvoa. Yhä suurempi vastuu jää näin koululaitokselle. 

 

Mikäli kotitalouden opetus ja valinnaisuus vähenee, murentaa se entisestään kuluttajataitoja, ruokakulttuuriamme ja ruoan arvostusta. Arvostus ruokaa ja ruoan tekijää kohtaan syntyy vain omaehtoisen kokemisen ja oppimisen kautta, kädet mullassa ja taikinassa.

Peruskoulun tulisi antaa eväät elämän hallintaan, älkää nyt hyvät päättäjät viekö tältä ajatukselta pohjaa pois ja vähentäkö taide- ja taitoaineiden (sis. kotitalousopetus) valinnaisuutta ja määriä!

Hallitus tekee ruokapolitiikkaa - selonteossa vahva ruokakulttuurinen näkökulma!

"Ruokaan liittyvä kulttuuri ja osaaminen ovat keskeinen osa sivistystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia". Näin alkaa hallituksen toissapäivänä antama selonteko ruokapolitiikasta. Sanoisin että todellakin historiallinen lause, ensimmäistä kertaa ruoka ja kulttuuri ovat samassa lauseessa näin tärkeän paperin johdannossa! Muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, ruoan kulttuurisia merkityksiä on viimein alettu ymmärtää. Jopa eräänä toimenpiteenä mainitaan "edistetään suomalaista ruokakulttuuria".

Selonteko pohjaa kesäkuussa annettuun Huomisen Ruoka -strategiaan. Selonteko tekee ensi kertaa ruokapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa.

Selonteossa on hyvin konkreettisia toimenpiteitä lasten ja nuorten ruokaosaamisen parantamiseksi, ja myös kouluruokaan liittyen. Hallitus kannattaa varmistetun jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmän luontia ruokaketjuun - niin että kuluttaja voisi tietää paremmin ruokansa reitistä, vihdoinkin. Hallitus korostaa selonteossa, että julkisen sektorin ruokahankintaosaaminen ja ruokahankintojen riittävät resurssit pitää varmistaa. Ruokakasvatusta, terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa halutaan edistää.

Koko selonteko luettavissa tästä linkistä.

Raparperia itämaiseen tapaan, raparperichutney räjäyttää tajunnan

Viime viikonloppuna revittiin loputkin raparperit maasta. Satoa tuli melkoisesti ja lähdin metsästämään käyttötapoja tuolle jalolle mutta aivan liian aliarvostetulle jokaisen puutarhan vihreälle. Mangochutney oli päässyt itämaisen ruoan kaipuussa loppumaan, joten mietin että miksei raparperichutney voisi olla vähintään yhtä hyvää... Löytyikin Raparperichutney:n ohje, jota muokkaisin hieman.

 
Voi mikä tuoksujen sinfonia!! Miettikää inkivääriä, raparperia, chiliä, valkosipulia, kanelia ja kaardemummaan samassa kattilassa. Aivan ihanaa!!

Raparperichutney, alkuperäisestä ohjeesta ks yllä muokattuna

1 litra raparperin paloja
2 isoa omenaa
3 isoa punasipulia
6 isoa valkosipulin kynttä
1 pitkä punainen tuore chilipalko
1 dl tuoretta inkivääriä
2 dl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl kardemummaa
  2tl kanelia
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl vettä
2 rkl öljyä
 
Tee chutney paksupohjaisessa kattilassa. Kuori ja pilko raparperit, omenat, sipulit ja paprika. Hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri. Freesaa öljyssä sipulit, valkosipuli ja chili. Lisää muut aineet ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin tunti. Kuori vaahto pois. Purkita.


Nyt tiedätte mitä eräät saavat tuliaisiksi. Mökillä grillataan tällä syyslomaviikolla, ja kyytipojaksi chutneytä. Miten olisi lämmin vuohenjuustotoast mit raparperichutney? Oi ihanuutta.

Aloittaako Cook it Raw uuden gastronomisen aikakauden?

Sain olla kuukausi sitten 16 maailman tähden, keittiömestarin kanssa, Suomen Lapissa kolmen päivän ajan, jossa he kokeilivat luonnon ja kulttuurin rajoja ruuanlaitossa. Paikalla oli (Michelin) tähtiä enemmän kuin taivaalla, ks postaukset syyskuusta.

Koko kokkivierailun sytykkeenä oli maailmanlajainen huoli ympäristön tilasta, ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä. Nämä maailman eturivin kokit ovat alkaneet miettiä uudelleen syömistä, sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä kuinka ruokimme itsemme ja maailman tulevaisuudessa. Tästä mietinnästä ja kokeilusta saattaa syntyä uuden gastronomisen aikakauden alku?

Kokkiryhmä pohti tekniikan ja luonnon sekä luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen merkitystä, kuinka valmistaa ateria, jolla on pienin mahdollinen ekologinen jalanjälki.

Vastaus löytyy paluusta perusasioihin, ei ainoastaan niihin vaan niiden yli, ohi. Ajatus on COOK it RAW ydintä. Ruokakulttuurin tulevaisuus on siinä kuinka yhdistämme esteettisyyden ja eettisyyden - haluamme tarjota ruokaa, jota määrittelee tietty paikka ja aika (tässä tapauksessa Lappi ja ruska). Kokit sanoivat "haluamme näyttää teille että suoraan luonnosta otetut antimet maistuvat paremmilta kuin mikään mikä on kasvatettu".

Täysin luonnonmukaiset raaka-aineet on löydettävä uudelleen. Meillä Suomessa on löydettävää - se nähtiin näiden päivien aikana. Maut olivat sellaisia että suomalainen ne kyllä tuntee - mutta on unohtanut. En ole koskaan maistanut mitään sellaista, keitto joka oli suoraan metsä, jäkälä, sienet, kaskinauris, punajuuri, riista (jänis, pyy, riekko), poron kieli...

Pitää mennä kauas että näkisi lähelle. Ihmiset olivat haltioissaan, Narisawa pyyhki kyyneleitä liikutuksesta viimeisellä illallisella esitellessään riistalientä, jota oli tehnyt. Hän oli ymmärtänyt Suomessa jotakin sukupolvien ketjusta ja luonnosta, sellaista mikä on häviämässä.

Tällaisen kokemuksen jälkeen, varsinkin kun kansainvälinen pressi kirjoitti 150 artikkelia aiheesta, ei voi sanoa muuta kuin että meillä suomalaisilla on kaikki kestävän ruokatulevaisuuden avaimet käsissämme - kunhan vain huolehdimme seuraavista sukupolvista, eli siirrämme ruokakulttuurin heille.
- Se taitaa olla meidän jokaisen ruoan kanssa työtä tekevän tärkein tehtävä.

Lue kokkivierailusta kirjoitettuja artikkeleita ympäri maailman Ruokatiedon Uutisista

Karitsan lapaa lauantaiksi

Tovi taas virähtänyt näistä jorinoista. Kovasti mieleni minun tekisi ottaa kantaa kolmen ämmän lakkauttamispuheisiin tai eilen MMMstä eteenpäin lähteneeseen HuomisenRuoka -selontekoon. Mutta jääköön tällä kertaa.

Sen sijaan varmaan haluatte kuulla miten karitsan lapa muuttui herkulliseksi lauantai-illan illalliseksi. No sitä minäkin. Idea tuli tietenkin suoraan Hesarin kuukausiliitteestä. Long live the Kuukausiliite!

Suussa suorastaan kihelmöi kun aamusella luin reseptiä karitsan lavasta ja ohrasta. Siispä tuumasta toimeen - karitsan metsästykseen. Ilman mitään hirveää kehua sanon, että kyllä on ihana asua kaupungissa, jossa on kunnon kauppahalleja.



Klo kahden aikaan lauantaina Hakaniemessä oli vielä tuoretta karitsan lapaa Pohjanmaalta, Isokyröstä. Kilohinta alle kympin! Kaksi kiloa kiitos!

Lavat pataan, muutama viilto lihaan, paljon valkosipulia ja tuoretta rosmariinia viiltoihin ja lihan alle. Kyytipojaksi tumma olut Iisalmesta - siis ei minulle vaan sinne pataan. Vielä mukaan suolaa, laakerinlehteä ja n 8 kokonaista mustapippuria. Ja uuniin ensin 230C 20 min ja sen jälkeen kolmeksi tunniksi 170C. Tässä välissä voi katsella vaikka Ryder Cup:ia tai juosta kympin lenkin.

Parin tunnin päästä sekaan juureksia, sipulia, porkkanaa. Kun liha irtoaa luusta, nosta lapa pois liemestä, siivoa lihat ylimääräisestä rasvasta ja luista ja siirrä toiseen kattilaan. Siivilöi liemi mukaan kattilaan. Lisää kattilaan toinen tumma olut ja keittele vielä noin 10 min. Tarkista maku ja ota siivilästä mukaan porkkanat ja sipulit + juurekset. Keitä ohra erikseen. Ja kyllä nyt mummo olisi sinusta ylpeä!

Asiasta viidenteen. Tiedätkö mikä on herkkuhissi? Ei herrahissi.

Ny Nordisk Mat uusi ohjelmakausi alkaa pian

Ny Nordisk Mat -ohjelman uusi ohjelmakausi 2010-2014 alkaa. Ohjelman ohjausryhmä päätti ensimmäisessä kokouksessaan elokuussa seuraavien vuosien teemat sekä ohjelman kohderyhmät.

Ohjelmalla on käytössään vuosittain pieni pohjoismaisen ministerineuvoston orgaanien kautta tuleva budjetti, joka kohdennetaan yhteispohjoismaisiin aloitteisiin ohjelman kohderyhmien ja teemojen mukaisesti. Varsinainen työ ja aktiviteetit tehdään kussakin maassa, joten vaikuttavuus nousee näin suuremmaksi. Kaikki tahot ja tekijät ovat tervetulleita mukaan!



Ohjelman kohderyhmiä uudella kaudella ovat lapset ja nuoret, media, päätöksentekijät, kokit ja turismiteollisuus.


Pääaihealueita, teemoja, joita ohjelma tulee käsittelemään ovat Pohjola maailmassa, Ruoan nautinnollisuus ja ilo, Hyvinvointi/Terveellisyys (pohjoismainen dieetti), Elämysteollisuus ja Pienen mittakaavan elintarviketeollisuus.

Tarkemmin teemoista:

Pohjola maailmassa (globalisaatio) on teemana, sillä elämämme globaalissa maailmassa ja kansainvälistyminen kaikilla aloilla, myös ruoan suhteen, on totta. On oltava yhtä aikaa lokaali ja globaali. Pohjoismaisella ruokakulttuurilla on mahdollisuudet maailman valloitukseen, sillä ruoallamme on tarina ja alkuperä, sillä on juuret. Pohjoismainen keittiö on nyt kuumin trendi ruokakulttuurin saralla, ja syystäkin.

Ilo ja mielihyvä ovat puuttuneet tähän saakka ruokapöydästämme. Ruoka on nautinnon ja laaja-alaisen hyvinvoinnin lähde, siitä on lupa nauttia. Ruoan tuottamasta mielihyvästä on tulossa kypsemmän ja itsevarmemman pohjoismaisen identiteetin lähde, ja hyvä niin.

Hyvinvointi/terveellisyys ovat olleet aina tärkeimpiä Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Pohjoismaisessa keittiössä on kaikki terveyden avaimet ja Uusi Pohjoismainen Ruoka ohjelma tulekin panostamaan tähän aihealueeseen tulevalla kaudella.

Elämysteollisuus, etenkin turismi, liittyy paikalliseen kulttuuriin kiinteästi. Aina matkoiltamme muistamme ensin ruoan, hyvässä tai pahassa. Ruoka on itsessään elämys, se on keskeisessä osassa kun kerromme yhteiskunnastamme tai historiastamme, luonnostamme. Traditioiden arvostus on tullut keskeiseksi osaksi ruokatarinaa. Ruoan ja matkailun linkittäminen paremmin toisiinsa olisi monessakin mielessä arvokasta.

Pientuottajuus ja pienet elintarvikeyritykset ovat tyypillisiä Pohjoismaille. Niillä on itseisarvoa, ne tekevät suurten yritysten tavoin arvokasta työtä, työllistävät ja luovat alueellista elinvoimaisuutta. Paikallisen ja alueellisen ruoantuotannon ja jalostuksen turvaamisesta on tullut näinä aikoina myös poliittisesti tärkeäksi, sillä jokaisen kansakunnan on pystyttävä ruokkimaan kansalaisensa kestävästi.

Kerron lisää ensitilassa, heti kun ensimmäiset draftit varsinaisista sisällöistä ovat syntyneet.

Cook it Raw loppuhuipennus

Aluksi oli "Metsäleipäylläri", eli japanilaisen Yoshihiro Narisawan näkemys suomalaisesta metsästä. Todellakin, se oli metsä, jossa sammaleen ja taikinakuoren sisällä piilossa oli sieniä. Suola-jauhotaikinasta oli tehty kuori, jota ei ollut tarkoitettu syötäväksi. Päällä oli metsä kaikkine sammalmattoineen havuineen päivineen.Hmm, ei ihan minun makuuni. Toiset saivat enemmän sieniä kuin meidän leivässä oli, heidän mielestään sienet olivat vallan hyviä.
 

Seuraavana sikuriruusuja. Todella maukkaita ja kauniita, tekijänä Quique Dacosta apukokkinsa kanssa.

Puikulat, Fredrik Andersson, Alex Atala, Hans Välimäki. Perunat valmistettiin nuotiolla ritilällä, tarjottiin bearnaisen kera kiveltä. Ihanaa rapeaa kuorta. Tarjoilijat saivat illan punttitreenit samalla. Oikein maukas, olisin nuollut kiven jos olisin kehdannut. 

Soppa, tekijöinä Rene Rezepi, Claude Bosi ja Magnus Nilsson, nuori tulevaisuuden nimi Ruotsista. Rene kuvasi keiton jakamisen kuvastavan koko Cook It Raw ideaa, "It's family style meal" - kyse on yhdessä olosta ja jakamisesta. Keiton raaka-aineet, jotka olivat tehty erikseen, jaettiin tasapuolisesti koko suuren illallisjoukon kesken. Pitkään haudutettuja ihania porkkanoita, suolapedillä tehtyä perunaa, jäkälää. Lisukkeena sieniä ja puolukkaa. Tämäkin soppa, kuten eilinenkin, oli valtava elämys. Tuoksu oli juuri sellainen kuin olisi metsää haistellut. Erittäin voimakkaat aromit, ja pelkästään suomalaisesta metsästä.

Family style soup

Ravioli, sisällä poronveritäyte, mukana ohralisuke. Tekijöinä Hans Välimäki, Fredrik Andersson jaPetter Nilsson. Videolla hektinen kohta miten ravioliannos nousee.

Sitten oli punajuuret. Daniel Pattersson haudutteli niitä takassa tunteja.

Illan pääruoka, jos näin voidaan sanoa, oli lihaliemi ja kyljessä siivu lähes raakaa jänistä. Liemeen oli käytetty erilaista riistaa (jänis, metsäkanalintua, karhuakin pala), se oli haudutettu yön yli vihannesten kera. Tekijänä Yoshihiro Narisawa.

Täytyy sanoa että kovin montaa kertaa en ole kyyneliä silmistä pyyhkinyt kun ruoka esitellään, mutta nyt näin kävi. Narisawan puhe oli hyvin emotiaalinen, siihen tiivistyi syvä kiitollisuus, kunnioitus metsää ja sen elämää ja ylipäänsä elämää kohtaan. Hän puhui koko tilanteen erityislaatuisuudesta, kertoen että hänelle oli suuri kunnia saada tehdä meille ruokaa. Kyllä se oli nyt toisin päin, meillä oli mieletön kunnia saada tämän suuren japanilaisen taiteilijan ja ihmisen annos eteemme. Tilanne oli huikea, en voi sanoin kuvata.

Sitten taimenta, tehty maakuopassa, tekijänä Davide Scabin apukokkeineen.
Se osa taimenesta mitä me saimme, oli valitettavasti mennyt hieman yli. Vaikea laji tuo kalan kypsennys.

Viimeisenä ruokalajina suunnilleen klo 02 tuli jälkiruoka, piimälumi, sisällä marjayllätys. Tekijänä Albert Adria kumppaneineen.

Mitä jäi illasta mieleen? Intohimo tekemiseen. Veri, monessa ruoassa oli verta tai sitä jäljiteltiin eri tavoin. Sana RAW oli läsnä jokaisessa luomuksessa.


Omat sanani eivät enää riitä kuvailemaan tunnelmia mitä kolmen päivän aikana nähtiin. Nämä päivät olisivat olleet kenelle tahansa kokille tai ylipäänsä ruoka-alaa seuraavalle sellaista ilotulitusta että huh huh. Itse koin olevani suuresti etuoikeutettu että sain nähdä kaiken tämän. Pakko olikin kysyä "ruokakirjoittamisen ammattilaiselta" kommentti maanantain illallisesta, toimittaja Mikko Takala: "ainutlaatuisimpia illallisia mitä Suomessa on koskaan syöty. Se mikä teki tästä kaikesta entistäkin hienomman, oli se että kokit todella tulkitsivat suomalaisia raaka-aineita, kukin omalla tyylillään". Juuri niin. Jäädään odottamaan kansainvälisen median kirjoittelua. Minulla on vahva tunne että näiden päivien aikana aloitetiin jotain täysin uutta.

Monenlaista puhetta ja puuhaa - ja valmistautuminen ultimate näytökseen. Cook it Raw maanantai

Maanantaina Cook it Raw -porukka tutustui mm. porotalouteen, tapahtumaa varten oli järjestetty erikoisluvalla teurastusnäytös sillä vielä erotukset eivät ole alkaneet. Kotapuron osuuskunnan Aila Mustonen miehensä Eerikin ja poikansa Eeron sekä serkkupoika Jouni Mustosen kanssa esittelivät osaamistaan. Hengestään pääsi nuori toukokuussa syntynyt maitovasa, josta illalla kokit valmistivat ruokaa, mm. veri käytettiin hyödyksi monin eri tavoin. Kansainvälisille toimittajille poroelinkeino oli melko vierasta, vaikka lihaa olivatkin syöneet. Aidalla oli vain toimittajia, sillä kokit siirtyivät jo aamupäivän aikana valmistelemaan illan dinneriä. Siitä oli luvassa aivan sensaatiomainen... Mutta se vasta seuraavassa blogikirjoituksessa. On pakko näes pistää ajatukset kasaan mitä me itse asiassa koettiinkaan eilen, joten sallitte sulatusajan:)

Kolmen kokonaisen päivän settiin mahtui monenlaista puhetta. Kokit vertailivat mm. maita keskenään. Miksi Suomessa on parhaat mansikat? Se on Valo, sanoi Rene Retzepi. Luonnon hyödyntämisessäkin on suuria eroja. Englannissa on marjoja ja sieniä, mutta ihmiset ostavat ne mieluummin marketista kuin poimivat ite metsästä.

Paikalliset keittiömestarit Timo Nieminen ja Tero Mäntykangas joutuivat hakemaan vieraille milloin mitäkin. Tässä käydään neuvonpitoa, pitäisi saada lisää jauhoja, suolaa, seesaminsiementä jne. Timo kysyi lopuksi että oliko vielä jotakin, johon japanilainen Yoshiro Narisawa (ei kuvassa) vastasi että "yes, fresh bear". Siinä sitten Timo selittämään, että normaalisti karhuja näkyy täällä alvariinsa mutta kun metästyskausi on alkanut viikko sitten, ei karhuista ole nähty jälkeäkään. Okei, yksi karhu oli saatu kaadettua ja tälle sakille siitä herui pieni paisti.

Toimittajat ja bloggarit, kuvaajat, jotka olivat siis osa ryhmää, käyttivät hetket hyväkseen ja haastattelivat kokkeja. Mukana oli mm. Yhdysvaltojen tunnetuin ruokakirjoittaja, Voguen kriitikko Jeffrey Steingarten., BBC:lle tapahtumasta raportoiva Joe Warwickille, Le Figaron ruokatoimittaja Alexandra Michot, Observerin ruokakriitikkio John Lanchesterin ja monia muita. He tulevat tavoittamaan jutuillaan kymmenien miljoonien jos ei satojen miljoonien, kansainvälisen yleisön. Näihin lukuihin ei millään omat rahkeemme Suomessa riittäisi. Sitä paitsi, on aina paljon uskottavampaa, että joku muu kehuu luontoamme ja sen antimia kuin me suomalaiset itse, eikö?

Uusi Lapin kansallisruoka ja muita keksintöjä, Cook it Raw went wild

Sunnuntaina Levillä Cook it Raw porukat, kokit ja media, pääsivät vihdoin tositoimiin. Moni on kysellyt mitä teimme että saimme nämä henkilöt Suomeen? No, ainoastaan mahdollistimme tämän muiden kumppaneiden kanssa, he halusivat itse tulla. 

Kun pääsin paikan päälle oli tohina lauantaina kolmen maissa täydessä käynnissä. Kahdessa mökissä keiteltiin, pilkottiin, survottiin, suunniteltiin täysillä. Massimo Bottura (maailman listan nro.6) esitteli touhukkaasti poron kieliä, jotka olivat vesihauteessa 22h 75 C. Haude oli kokkien vessassa, hmm. Toilet suvidé. Siinä vessassa tuli samalla selväksi miksi täällä keitellään esim kieliä. "Haluamme tulkita ikiaikaisia vanhoja raaka-aineita. Meidän tehtävämme on opettaa nuorille kokeille että kaikki ruhon osat ovat syötäviä. Se on eettistä, se on osa tiedon siirtoa. Tämä on osa Cook It Raw:ta.

Kokit tekivät koko päivän valmistelujaan illan dinneriä varten. Mm. Rene Retzepi ja Daniel Paterson viettivät melkoisen tovin saksien kuusen ja katajan neulasia irti oksista.

Ilta tuli ja sitten alkoi ruoan nosto esille.

Alkuruoaksi oli musse tehty raaoista sekasienistä, päällä oli jänistartar. Siitä vastasi Pascal Barbot (maailmalistan nro 16).

Saimme kaskinaurista, unohdettua ja harvoin käytettyä raaka-ainetta. Siitä alkuruokaa loihti Fredrik Andersson, yhden michelin tähden mies Tukholmasta. Kaskinauris sai vierelleen kuivatusta ja jauhetusta silakasta tehtyä "puuteria" kaverinaan kermaa.. Maut olivat tasapainossa. Täydellinen esimerkki raa'asta annonnoksesta - cook it raw.




Päivän ehdoton kohokohta oli mielestäni keitto, suoraan metsästä. Inaki Aizpitate and Petter Nilsson tekivät keiton. Voisin sanoa, etten ole ikinä kokenut vastaavaa. Keitto oli kuin metsä itse. Siinä oli tattislaisseja, neste oli jäkälästä ja sienistä, muutamia puolukoita, hyvin hennosti savustettua ja lähes raakaa siikaa pieninä paloina. Siinä oli nuotiolla kypsennettyjä punajuuria, yrttejä metsästä, puolukanlehtiä ja päällä syväjäädytettyä jäkälää. Se oli kaunis. Keittoon oli vangittu todellakin metsä, jossa ihmiset tänään olivat olleet. Yhdistelmä oli äärimmäisen luonnollinen, mutta yllättävä, käsittämätön kompositio.

Rene Retzepi, Noman mestari, nro 1 ravintolalistalla Word Best restaurants, sanoi keitosta että se oli ehkäpä yksi hänen hienoimmista ruokaelämyksistään ikinä. "Tuosta keitosta pitäisi tulla Lapin kansallisruoka".

Lydialla, joka kirjoittaa mm. Timeen, Gourmet Swedeniin, oli paljon sanottavaa. Hän puhui pitkään mm. siitä että "ajattele että tämä kaikki on teille suomalaisille ilmaista - senkun haette metsästä". Hän on asunut Suomessa lähes pari vuotta ja sen aikana tutustunut mm. Helsingin ravintolatarjontaan. "Suomalainen kokki ei koskaan tekisi tätä", hän sanoi maistellessaan tuota keittoa. Koko maa on täynnä kiinnostavia raaka-aineita, mutta kukaan ei käytä niitä ravintoloissa, kotona kyllä.

"Suomalaisilta puuttuu vapaa ajattelu (free thinking). Suomessa on hyvin konservatiivinen ravintolakulttuuri, kun asuimme Suomessa ja kävimme ravintoloissa ravintolat eivät tuntuneet suomalaisilta, kaikki olivat jotain italialaisia tai ranskalaisia".

Pääruoka; Massimo Botturan ja Pascal Barbot:n tekemä poron kieli. Kieli oli uskomaton elämys, pehmeä, sulava, hieman savuinen. Lisukkeessa oli raakaa kalaa, keitettyä kalaa, yrttejä, siian mätiä. Upeaa.

Jälkkäri: reissarista jätski, tattisuklaa liemi pohjalla, haudutettua omenaa hunajassa, hasselpähkinää, uunissa kuivattua leipää pieneksi murustettuna.
**********

Mistä koko hommassa on kysymys? Miten nämä ehdottomat alansa huiput, parhaista parhaimmat, ovat täällä keskellä ei mitään keskenään? Eikö se ole aikamoinen kilpailuasetelma? - Ei, jos olet itsevarma, tiedät mitä teet ja osaat, voit jakaa. Kyse on jakamisesta. Share the moment, share the plate, share the time. Jaa itsesi ja osaamisesi, saat monin kerroin takaisin.

Back to basics, Cook it Raw Levillä perimmäisen äärellä

Tänä viikonloppuna Suomen Lapissa, Levillä, nähdään kulinaarinen tapahtuma, jossa maailman kokkien kermojen kerma tekee ruokakokeiluja, joita eivät omissa ravintoloissaan tekisi. Laskin että mukana on World's best Restaurants listalta nro:t 1,2,6,11,16,18,23,25 jne. ks koko lista tästä. Andrea Petrini ja Alessandro Porcelli Cook It Raw organisaation ja koko tapahtuman promoottorit kuvailivat tilaisuutta eilen pressissä italialaiseen tapaan monin sanankääntein, eikä jäänyt epäselväksi että ruoka on luovaa taidetta, yhtä suurta sinfoniaa.

Andrea&Alessandro &co junassa perjantaina matkalla pohjoiseen.
Kuva Kenneth Nars.

Mutta, kyllä. Pidennetty viikonloppu Lapissa on näille kaiken nähneille maailman tähdille uniikki. He joutuvat Andrean sanoin "luopumaan egoistaan, jättämään perheensä ja ravintolansa, keksimään uudelleen itsensä ja löytämään yhteistyössä toistensa kanssa villin luonnon. Kyse on improvisaatiosta, mitään kontrollia ei ole, luovuudelle annetaan tila." Levillä porukka jaetaan ryhmiin ja he saavat luoda kalastamistaan, metsästämistään, keräämistään raaka-aineista parasta mitä osaavat. Alessandron mukaan tilaisuudesta tulee "mind blowing".

Selvästikin porukka oli odottavaa ja innoissaan lähtemään kohti pohjoista, junalla. Vaikka puhe tiedotustilaisuudessa olikin suomalaisittain uskomattoman maalailevaa, on Cook it Raw organisaatio oikealla asialla. Kun kaikki alkoi lähes pari vuotta sitten, oli yhtenä suurena sysäyksenä ilmastonmuus ja ympäristön huolestuttava tila. Tuli tarve puhua ilmastoasioista myös ruoan avulla, sillä ruoan välittämä sanoma on ymmärrettävissä kaikilla kielillä ja kaikissa kulttuureissa. Mukana Lapissa on mestareita Euroopan eri maista, Brasiliasta, Jenkeistä, Japanista.

Cook it Raw haluaa näyttää gastronomian tulevaisuuden, ja kun viimeksi tapasin Alessandroa, oli hän täysin vakuuttunut että ympäristökysymykset ja ruoka ovat seuraava iso trendi, juttu. On palattava back to basics. Siitä on kyse myös tänä viikonloppuna - paluusta luontoon, siihen joka antaa kaiken. Mitä sitten kun sitä ei enää ole tai kun luontomme on peruuttamattomasti pilalla?

Once in a lifetime - maailman huippukokit ja ruokatoimittajat Suomeen ja Lappiin tänään

Tilaisuus joka ei toistu, otaksun. Tänään alkaa huikea kokkitapahtuma, jossa kuusitoista maailmankuulua tähtikokkia tutustuu Suomen Lapin antiin. Levillä nämä todelliset tähdet kokeilevat kolmen päivän ajan rajojaan, osaamistaan, kohtaavat suomalaisen luonnon ja kulttuurin. He menevät itse hakemaan raaka-aineet tuotoksiinsa suoraan luonnosta, näkevät ja kokevat erämaan, puhtaat vedet, maat, metsät. Luvassa on sellainen keitos, jota ei ennen Suomessa ole nähty.

Cook it RAW: Into the Wild -ryhmä koostuu seuraavista kokeista: Albert Adrià (El Bulli, Roses, Espanja – World’s 50 Best Restaurants sija 2)Inaki Aizpitarte (Le Chateaubriand, Pariisi – World’s 50 Best Restaurants, sija 11) Fredrik Andersson (Mistral, Tukholma – 1 Michelin *). Alex Atala (D.O.M., Saô Paulo, Brasilia – World’s 50 Best Restaurants sija 18)Pascal Barbot (L’Astrance, Pariisi – World’s 50 Best Restaurants sija 16)Claude Bosi (Hibiscus, Lontoo – World’s 50 Best Restaurants sija 49)Massimo Bottura (La Francescana, Modena, Italia –World’s 50 Best Restaurants sija 6)Dave Chang (Momofuku, New York – World’s 50 Best Restaurants sija 26)Quique Dacosta (Quique Dacosta, Denia, Espanja – World’s 100 Best Restaurants sija 70) Yoshiro Narisawa (Les Créations de Narisawa, Tokyo – World’s 50 Best Restaurants sija 24)Magnus Nilsson (Fäviken Magasinet, Järpen, Ruotsi) Petter Nilsson (La Gazzetta, Pariisi – World’s 100 Best Restaurants sija 80)Daniel Patterson (Coï, San Francisco – 2 Michelin **)Rene Redzepi (Noma, Kööpenhamina – World’s 50 Best Restaurants sija 1)Davide Scabin (Combal.0, Turin – World’s 50 Best Restaurants sija 35)Hans Välimäki (Chez Dominique, Helsinki – World’s 50 Best Restaurants sija 23)

Kokkien mukana seuraa kansainvälinen ruokatoimittajien, valokuvaajien, bloggareiden, filmaajien ryhmä. Ryhmässä on mukana toimittajia mm. Time Magazine (USA), Huffington Post (USA), Apicius (Italia), L’ Espresso (Italia), Repubblica (Italia), Figaro (Ranska), GQ (Ranska), Japan Times (Japani), Wallpaper (Ranska), Prazeres da Mesa (Brasilia), Mat & Vänner (Ruotsi), Identità Golose, GQ (Italia), Comer y Beber (Belgia).

Tapahtuma on osa Cook it RAW -konseptia, joka jatkaa maailmanvalloitustaan Suomen Lapin jälkeen Brasiliassa ja Japanissa.

Uskomaton tilaisuus Suomelle ja ruokakulttuurillemme. Lisää tapahtumasta: www.cookitraw.org

Luomuketjun yhteistyö mättää eikä kuluttajaa kuunnella - siinä syitä miksi luomu ei ole kasvanut Suomessa

MMM Marja-Riitta Kottila väitteli viime perjantaina Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Understanding the organic chain - The framework of the interaction between the actors in organic chains in relation to ecological modernisation of food production". Lyhyesti väitös käsitteli luomuketjun yhteistyötä ja vuorovaikutusta "ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta". Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan luomutuotannon menetelmien soveltamista ekologisia haittoja ennaltaehkäisevänä innovaationa ekologisten ja taloudellisten hyötyjen yhtaikaiseksi saavuttamiseksi. Mitä tämä tarkoittaakaan... Kottila luo mallin luomuketjun toimijoiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi.

Väitöksen ytimestä löytyy kuitenkin maalikollekin ymmärrettävää asiaa: "Luomuketjun osat eivät toimi yhtenäisenä kokonaisuutena, vaikka kaikki toimijat korostivat vastuullisuuden merkitystä toiminnassaan. Osa toimijoista ei yhdistänyt luomua erityisesti vastuullisuuteen ja nekin, jotka näin tekivät, arvioivat luomun tuomia hyötyjä lähinnä myynnin kautta. Luomutuotteita valmistavan pienyrityksen ja kaupan keskusliikkeen välillä kuitenkin löytyi yhteistyötä, joka perustui valmistajan otettavuuteen ja ammattitaitoon tavarantoimittajana."

Kottilan mukaan kuluttajaa ei kuunnella riittävästi. "Kuluttajien toiveita ja ajatuksia kuunneltiin vähän ja he jäivät vaille tietoa tarjolla olevista tuotteista. Tiedonkulku ketjussa pysähtyi kauppaan ja kuluttajat kokivat vaikeaksi löytää luomutuotteita kauppojen valikoimista".

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa luettavissa E-thesis -palvelussa osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4304-8.

Mummon kaalilaatikko

Jos tänään meille tulisi vieraita vaikka maailman ääristä, tarjoaisin heille kaalilaatikkoa - tuota isomummon keittiön ihmettä. Kaikenlaiset kaalit ovat nyt parhaimmillaan, ne sopivat erinomaisesta Hyvinsyöjän ruokavalioon lähes ympäri vuoden. Minusta on tullut kaalin suurkuluttaja, sitä menee jo fajitaksiinkin. Jos vain lähiraaka-ainein haluaa tämän laatikon valmistaa, voi riisin korvata ohralla.

Mummon kaalilaatikko
Jotkut asiat ovat pyhiä, niin kuin minulle tämä kaalilaatikon ohje. Mummo, joka muutaman viikon päästä täyttää 90v., opetti sen aikoinaan, ja siinä olen pitäytynyt. Kelvollinen ohje löytyy myös Hans Välimäen Mummola -keittokirjasta.

Ison satsin ohje, pientä ei kannata tehdä:
- iso kaali tai 2 pientä, silppua pieneksi
- 1 dl puuro riisiä, keitä kypsäksi
- 2 sipulia, silppua ja paista
- lihalientä 1 l
- jauhelihaa, sikanautaa/nautaa 800 g, paista
- meiramia, n 3 tl
- suolaa n 2-3 tl, kokeile makua jos laitat lihalientä ettei tule liian suolainen
- 5 rkl siirappia
- 2 rkl voita pinnalle

Überhyvä kaalilaatikko saadaan kun kaalisilppu paistetaan liedellä kasarissa parissa erässä niin että se saa rusehtavaa väriä. Paistoon kannattaa käyttää sopivasti ensin rasvaa ja loppupuolella lisätä vettä niin että ensin kun on saatu väri, niin sen jälkeen annetaan vielä hautua pehmeäksi.

Paistetaan jauhelihat ja sipulit kunnolla ruskeiksi, keitetään riisit kypsäksi, ja tehdään lihaliemi. Sekoitetaan mausteet, jauheliha ja kaalit keskenään isoon voideltuun uunivuokaan. Itse käytän isoa "lasagnevuokaa". Lisätään lihalientä riittävästi ja vielä riisit. Pinnalle laitetaan voita ja valutetaan siirappia. Mummo käyttää voin sijaan läskiä, laita sitä jos läydät pari viipaletta laatikon päälle. Sitten haudutellaan uunissa 200C asteessa alatasolla ainakin tunti, mielellään lähes parituntia. Kaalilaatikko nautitaan tietysti puolukkahillolla.
I love kaali.

Lähiruokaviesti 2010 hienoon päätökseen

Kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestin viimeisen päivän ensimmäinen etappi polkaistiin käyntiin
klo 9.30 Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksella, joka on kunnostautunut vuosien ajan luomun ja lähituotteiden käytössä. Koulutuskeskukselle myönnettiin tänään Portaat Luomuun diplomi.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen lähtivät viemään viestiä kohti Tuusulaa. Viimeinen vaihto tapahtui Vantaan maatalousmuseolla.

Viesti saapui Vaalasta yli 500 kilometrin matkan, 10 joukkueen voimin, 300 pyöräilijän kuljettamana Helsinkiin kauppatorille ratsupoliisit kärjessä.

Päätöstapahtumassa joukkueet luovuttivat viestinsä vastaanottajilleen. VIP ja KRA/TeDy joukkueen otti vastaan kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. VIP joukkueen vetoomuksen Tuoreen ruoan puolesta allekirjoitti koko reitin varrelta 17 kansanedustajaa, 22 kunnan tai kaupungin johtajaa, sekä yli 30 päättäjää ruokapalveluista, puolustusvoimista, vankiloista, kirkosta, maakuntaliitoista.

Kuva: Tasavallan presidentin kanslia

Viesti sai juhlallisen päätöksen kun Tasavallan presidentti Tarja Halinen otti viestin vastaan linnassa kaikkien joukkueiden kapteenien läsnäollessa. Joukkueet toivat presidentille tuliaiseksi 10 luomuruisleipää vartaassa. Presidentti toivoi viestin jatkuvan myös ensi vuonna... Lue lisää presidentin mietteitä .

Tunnelma viestin viimeisenä päivänä oli haikea, kuin rippileiri olisi loppunut. Kolme polki koko matkan; Tuula, Juhani ja Jari. Koko viestin saimme kyselyjä missä viesti kulkee ensi vuonna, kai tämä poljetaan? Nyt kun presidenttikin otti aiheeseen kantaa niin ...

Kaikki loppuu aikanaan, hyvä ei milloinkaan (palvelujohtaja Jari Korhosen lausahdus viestin aikana). Neljä vuotta on mennyt, muutoksia on tapahtunut ja nyt on aika kypsä. Katse alkaa tehota, sanat tietenkin. Kiitos luottamuksestanne.

Suuret kiitokset Immu, viestin äiti ja dynamo - Nautitaan tuoreesta.

Anu - kaikki hoituu ja kumilangat pitää.

Tuukka ja Tero - what ever, I am happy.

kuva Tero Takalo-Eskola

Ja kaikki te rakkaat kanssa matkaajat! Te kosketitte monia ja meitä koskettivat monet; yli 21:lla vaihtopaikalla tapahtuneet hienot tilaisuudet, lasten esitykset, puheet, musiikit, upeat lähiruokatarjoilut.
Suomi yllättää joka mutkassa (ruokatoimittajat ry:n pj Krisse Aaltio)

Astuvan amatsooni loihti ja loitsusi, 4. LäRVi päivä

Kuva Tero Takalo-Eskola

Eilinen torstai oli huikea päivä Mikkeli-Ristiina-Mäntyharju-Nurmaa-Lusin ympäristökoulu. Saimme kohdata Ristiinan kunnassa Astuvan amatsoonin - tietäjän sekä Papittaren ja metsästäjän. Amatsooni oli loikannut alas suoraan 5000 vuotta sitten tehdystä kalliomaalauksesta. Astuvan amatsooni (Ristiinan kunnan johtaja Virpi Siekkinen) luovutti viestikapulan edelleen Jussi Teittiselle, Mäntyharjun kunnan johtajalle.



Puolustusvoimat olivat mukana torstaina, kun Karjalan prikaatin eversti Helminen joukkoineen liittyi matkaamme. Saimme Mäntyharjun kirkon koululla hernerokkaa, ja myös vihdoin tietää miksi armeijassa syödään rokkaa aina torstaisin. Kiitos!

Kuva Tero Takalo-Eskola

Nurmaan lavalla koettiin upea esitys, jossa alakoululaiset olivat tehneet ruokaräpin. Pääsimme lavatansseihin, näimme laamoja, saimme kuulla paikallisten päättäjien terveiset. Päivä päättyi Lusin vihreä lippu ympäristökouluun, jossa Itä-Hämeen maanviljelysseuran säätiön stipendi luovutettiin rehtori Salla Vallden:lle työstään lähi- ja luomuruoan edistämiseksi tehtävästä työstä.

Stafetten går vidare

Fängelsedirektör Jyri Koivumaa, köksmästare Jaana Vuorimaa och riksdagsledamot Heli Järvinen

Andra dagen gick närmatstafetten genom fisksocknar: från Kiuruvesi via Pielavesi och Tervo till Karttula. Under resan funderade vi på varför färsk fisk inte används i kommunala kök. Fiskben är problem i skolor, men matsäsonger glöms också ofta och logistik kan orsaka problem, enligt fiskare i Tervo.

Insjöfisk är en del av gammal finsk matkultur, men det är också en del av nutid, eftersom det är ett miljövänligt och hälsosamt val. Insjöfisk är en resurs som vi absolut inte får glömma bort.

Vi finländare är ofta för modesta med finska råvaror. Andra europeiska unionens länder är mycket ivrigare att skaffa EU:s namnskydd för sina jordbruksprodukter och livsmedel. Som tur fick jag höra rykt att det försöks skaffa en namnskydd för Saimens eller Pielavesis siklöja. Hoppas det lyckas!

--

Närmatstafettens tredje dag började i soligt väder, men slutade i ösregn. I bärområde, Suonenjoki-Haapakoski-Pieksämäki-Virtasalmi-Jockas, diskuterades det förstås hur man får lokala bär i matlistan. 60% av bär, som offentliga yrkeskök använder, är finskt bär. Vi har möjligheter till mycket bättre i Finland. Tyvärr är det ofta pris som avgör val, då bär ofta kommer från utlandet.

Stafettpinnen kom på onsdag till Naarajärvis fängelse. Dagens höjdpunkter var Jockas ungdomars performance under resan. i Virtasalmis kirkonkylän koulu hade det ordnats en närmatdag. Vi åt lunch i Bovalius-institutet. I onsdagens ändstation, Vemos herrgård, nämnde riksdagsledamoten Heli Järvinen ställets nyaste kalv. Kalven fick namnet enligt den nyaste produktionsanläggning: Krunex. Den finaste stunden fick kanske uppleva på en ägglantgård i Jockas, där stafettledare Irma Kärkkäinen blev medlem i internationell äggklubb genom en formel ceremoni. Jockas kommundirektör Heikki Laukkanen gav erkännandet.

Lähiruokaviesti puolimatkassa

3. Lähiruokaviestin päivä alkoi auringolla mutta päättyi kaatosateeseen. Marja-alueella Suonenjoella-Haapakoski-Pieksämäki-Virtasalmi-Juva puhuttiin tietenkin siitä miten alueellinen marja saadaan ruokalistalle. Julkiset amk:t käyttävät n 60%sti suomalaista marjaa. Parempaankin Suomessa pystyttäisi. Useimmiten hinta kuitenkin ratkaisee, ja silloin marjatkin tulevat kaukaa.
Viesti luovutettiin tänään Naarajärven vankilaan.

Päivän kohokohtia olivat Juvan nuorison performanssit matkan varrella, Virtasalmen kirkonkylän koululla järjestetty lähiruokapäivä, lounas Bovalius -instituutissa.

Päätepysäkillä Vehmaan kartanossa kansanedustaja Heli Järvinen sai kunnian nimetä uusimman vasikan, josta tuli Krunex uusimman tuotantolaitoksen mukaan.

Ja ehkäpä hienoin hetki koettiin munatilalla Juvalla jossa viestipäällikkö Irma Kärkkäinen vihittiin kansainvälisen munakerhon jäseneksi virallisin menoin, mestaroimassa oli kunnanjohtaja Heikki Laukkanen.

Huh mikä päivä.

Närmatstafetten startade från Vaala

Närmatstafetten startade måndagen den 23.8.2010 från Lamminahon talo i Vaala. Stafetten ordnas för fjärde gång i år.

Riksdagsledamoten Inkeri Kerola hälsade alla välkomna till stafetten. Hon påminde att det är viktigt att mat kan produceras och lagras i Finland under alla omständigheter. Mat är också viktigt för hälsa och för befrämjande av hälsa, enligt henne. "Kostens betydelse borde minnas året runt, inte bara under stafetten".

Vaalas kommundirektör, Tytti Määttä, berättade att närmat är ett medvetet val i Vaala. Beslutsfattare kan påverka val: närmat får inte prefereras, men det är möjligt att formulera anskaffningar så att fräsch är möjligt. Hållbara anskaffningar borde vara en del av kommunens strategi och anskaffningar borde göras på grund av andra kriterier än pris, enligt Tytti. Tytti påpekade också att matsäsonger glömts ofta, men i Vaala är det naturligt att närmat och säsonger iakttas när menyer planeras.

Enligt Vaalas matservicechef, Leena-Kaisa Pärkkä-Hietala, är det möjligt att välja närmat på kommunal nivå, när det iakttas i kommunens strategi och i planering av meny, samt det finns en gemensam vilja att påverka ärendet. Det är möjligt att njuta av fräsch också i kommunala måltider.

Närmatstafettens första dag gick bra, även om det regnade hela dagen. Under resan såg vi bland annat rörsvampar, som man inte sku vilja ha lämnat i skogen. I Pyhäntä fick vi njuta delikata siklöjor och musik. Stafettpinnen gick vidare med kommundirektörer; Tytti Määttä, Vaala - Tuomo Haapalahti, Siikalatva - Jouko Nissinen, Kestilä - Erkki Strömmer, Kiuruvesi.

Till slut av första dagen kom stafettpinnen fram till Tihtilä klockan 19.30. Där fick vi ännu smaka lokal närmat, före det blev dags att fara till bastu och sova.

Närmatstafettens andra dag startade från Kiuruvesis kulturhus tisdagen den 24.8.2010. Riksdagsledamot Hanna-Kaisa Heikkinen sände cyklister iväg. Före starten fick Kiuruvesi Portaat luomuun-diplom som erkännande för hårt arbete för att befrämja ekologisk mat och närmat.

Kiuruvesis pensionerade matservicechef, Helena Juntunen, kämpade hårt för ekologisk mat och närmat och hittade medel, hur maten fås på barns tallrikar på riktigt. Den nya matservicechefen, Helena Laitinen fortsätter hennes arbete och har förbundit sig att jobba enligt samma principer som sin föregångare. Kiuruvesi är en av få kommuner där befrämjandet av närmat och ekologisk mat har inskrivits i kommunens strategi. Ungefär hälften av maten på elevernas tallrikar är närmat i Kiuruvesi!

Järvikalaa on, miksei lautasella?

Kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestin toisena päivänä puhuttiin kalasta kun kala-apajien rannoilla kerran mentiin. Viesti kulki Kiuruveden, Pielaveden ja Tervon kautta Karttulaan.
Pohdittiin mikä estää kalan pääsyn julkiseen keittiöön. Muutamat ruodon palasetkin kalassa stoppaavat kalan käytön. Valmiiksi peratussa fileessä jos on ruotoja eivät emännät ota kalaa keittiöön. Syy tietenkin se, että lapset eivät syö jos yksikin ruoto löytyy. Sesonkeja ei myöskään riittävästi hyödynnetä ruokalistasuunnittelussa. Myös logistiikan järjestäminen on hankalaa. Tällaisia syitä kuultiin mm. Tervossa paikalliselta kalastajalta ja kalanjalostusyrittäjältä.
Järvikala on yksi suomalaisen ruokakulttuurin ikiaikaisista kivijaloista. Mutta se on myös nykyaikaa, sillä järvikala on erittäin ilmastoystävällinen ja terveellinen valinta ruokalistalle, ja ansaitsisi nykyistä enemmän arvostusta.
Me suomalaiset olemme aivan liian vaatimattomia omien raaka-aineidemme kanssa emmekä osaa arvostaa niitä riittävästi; muut maat näyttävät ehtivän ensin EU:n nimisuoja-asioissakin. Tietoa on tihkunut että Saimaan ja/tai Pieleveden muikulle oltaisi puuhaamassa nimisuojaa, hyvä juttu. Nyt puuhamiehet vauhtia pyrstöihin!

LäRVi 2010. Päivä 2. Kiuruvedelle Portaat Luomuun -diplomi

Lähiruokaviestin toinen päivä ti 24.8.2010 starttasi Kiuruveden kulttuuritalota
kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkisen lähettämänä. Lehdistötilaisuudessa annettiin tunnustusta Kiuruveden kaupungille uraa uurtavasta työstä lähi- ja luomuruoan edistämisessa. Kiuruvesi sai Portaat Luomuun -diplomin.
Kiuruveden kaupungin keväällä eläkkeelle jäänyt ruokahuoltopäällikkö Helena Juntunen on luomupioneeri, visionääri ja suunnannäyttäjä. Hän taisteli lähi- ja luomutuotteiden puolesta, etsi keinot ja tavat miten tuore ruoka saadaan lasten lautasille. Hänen työtään jatkaa nyt Helena Laitinen, joka on yhtä sitoutunut työhön kuin edeltäjänsä.
Tulokset Kiuruvedellä ovat hienoja: tällä hetkellä koululaisten lautasilla on noin puolet lähiruokaa. Kiuruvesi on yksi harvoja kaupunkeja joissa ruoasta on tehty jo vuosia sitten päätöksiä ylimmällä mahdollisella taholla. Kiuruvesi on kirjannut luomu- ja lähiruoan käytön kuntastrategiaan asti.

Tuoreeks terveeks'

kuva Tero Takalo-Eskola

Viestin ensimmäinen päivä saatiin loppuun onnellisesti, tuoreena - koko päivä satoi. Kohokohtia olivat tattimetsät, sieniä silmän kantamattomiin. Pakkohan niitä oli sitten mennä kuolaamaan. Oikein itketti että tatit saivat nyt jäädä metsään. Vaalan kunnan johtaja oli eilen poiminut tatteja tuntikausia niin että niitä ei enää mahdu minnekään, olen kade kade kade!
Pyhännällä retkikunta nautti paistetuista muikuista ja lauluesityksistä. Kokokohtia olivat ilman muuta myös kunnan/kaupunginjohtajien viestin vaihtohetket, Tytti Määttä Vaala - Tuomo Haapalahti Siikalatva - Jouko Nissinen Kestilä - Erkki Strömmer Kiuruvesi.
Ensimmäisen viestipäivän päätteeksi viesti saapui klo 19.30 Tihilän hirvimajalle, jossa tarjoiltiin mykyrokkaa, tehty hirvenlihasta, sisäelimistä, verestä ja jauhoista mykyt. Kiuruveden kunnan koululaisille tarjotaan usein mykyrokkaa ja lapset rakastavat sitä. Yksikin lukiolainen palasi Kiuruvedelle sen takia että sai mykyrokkaa, toisen kunnan koulussa ei saanut. Polkijoiden fiilikset olivat koko päivän rennot sateesta huolimatta. Nyt saunaan!

Lähiruokaviestillä nautitaan tuoreesta ruoasta

Neljäs perättäinen lähiruokaviesti alkoi Vaalasta Lamminahon talolta.
Kansanedustaja Inkeri Kerola toivotti polkijat tervetulleeksi viestille. Hän muistutti, että huoltovarmuuteen littyvät asiat ovat tulleet yhä lähemmäs ihmistä ja että ruoan tuotannon ja säilyttämisen toimivuus olisi tärkeä miettiä myös kriisien aikana. Ihminen on kokonaisuus, ja meidän tulisi kuunnella kehoamme paremmin. Terveyden edistäminen ruoka, hyvä ravinto etusijalla.
Inkeri korosti, että hyvän ravinnon ja ruoan tulee olla etusijalla terveyden edistämisessä. "Ravinnon merkitykset tulee muistaa ympäri vuoden, ei vain viestin aikana".
Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä kertoi, että Vaalassa lähiruoka on tiedostettu valinta. Päättäjät voivat vaikuttaa hankintoihin: lähiruokaa ei saa suosia, mutta hankinnat voidaan rakentaa niin, että tuore on mahdollista.
Kestävät hankinnat tulee nostaa Tytin mukaan kunnan strategiaan, eikä hinta saa olla hankinnoissa ainut vaikuttava tekijä vaan laatu täytyy myös ottaa huomioon. Osatarjousten salliminen on myös tärkeää. Tytti totesi, että pienellä on mahdollisuudet hankkia tuotteet suoraan tuottajalta, eikä välissä välttämättä tarvitse olla tukkua: kun tuottajat tunnetaan, on yhteistyö helpompaa. Toisaalta yrittäjien tulee myös osata vastata tarjouspyyntöihin.
Tytin mukaan on harmillista, että kauden mukainen ruoka on unohtunut hankinnoistakin. Tytin mukaan on luonnollista, että Vaalassa tarjotaan lähiruokaa ja ruokalistat suunnitellaan niin, että lähiruoka on mahdollista.
Tytti antoi myös terveisiä valtiontason päättäjille lihan paikallistason jalostamisen puolesta. Lihan jalostaminen on tullut paikallisesti vaikeaksi, ja jalostuksen keskittäminen on hävittänyt pienet teurastamot - tälle tulisi tehdä jotain!
Vaalan ruokapalvelujohtaja Leena-Kaisa Pärkkä-Hietalan sanoin: lähiruoan käyttö on mahdollista kuntatasolla, kun se otetaan huomioon kunnan strategiassa ja ruokalistasuunnittelussa sekä kunnasta löytyy yhteinen tahtotila. Tuoreesta voi nauttia myös kuntaruokailussa!

Linnasta linnaan. Neljäs lähiruokaviesti starttaa huomenna maanantaina Vaalasta

Pyörät on pakattu, urheilukamppeita keräillään, lähiruokaviesti alkaa huomenna Vaalasta. Kansanedustaja Erkki Pulliainen lähettää viestin matkaan klo 10.00. Maanantaina Lähiruokaviesti-delegaatio luovuttaa Pelson vankilalle Kestävät valinnat –vetoomuksen n.klo 13. Tänä vuonna viesti kulkee "linnasta linnaan", viestin aikana nimittäin vieraillaan muun muassa vankiloissa ja loppujen lopuksi viesti päätyy Tasavallan presidentin linnaan perjantaina. Presidentti on viestin suojelija ja ottaa vastaan kaikkien joukkueiden terveiset.

Koko viestin idea on viedä tietoa valtioneuvoston tekemästä päätöksestä edistää kestäviä ruokavalintoja julkisissa keittiöissä. Viestin aikana keskustellaan siitä miten tuore ja sesonginmukainen ruoka mahdollistetaan kuntien ja valtioiden keittiöissä. Tänä vuonna erityisiä kohteita ovat valtion keittiöt, mukaan on saatu vankiloiden lisäksi muun muassa Puolustusvoimat. Tuore on mahdollista!

Saan olla jälleen VIP joukkueen kapteenina matkalla. Suuressa VIP- joukkueessa polkevat lähes kaikki kunnan ja kaupungin johtajat sekä kansanedustajat matkan varrelta.

Upea viesti on tulossa.

Uudet E-koodit Pohjoisen keittiön vetureiksi

Uusi Ny nordisk mat ohjelmakausi on alkamassa. Eilen kokoontui joukko suomalaisia pohtimaan mitä Suomi haluaa uudesta kaudesta. Selviä intohimoja ei juurikaan ollut, mutta yhteen ääneen todettiin että nyt uudella ohjelmakaudella otetaan enemmän irti kuin edellisellä.

Suomen Pohjoismaisen yhteistyön puheenjohtajuuskausi on ensi vuonna. Ei ole salaisuus että yksi pj kautemme teemoista tulee olemaan tavalla tai toisella ilmastokysymyksiin liittyvä. Tämä ilmastoteema sopii vallan hienosti Pohjoismaisen uuden keittiön ajatukseen, sillä luontoomme, sijaintiimme, ilmastoomme ja luontaisiin raaka-aineisiimme nojaava keittiö on erittäin ilmastoystävällinen. Mietipä vaikka luonnon kalaa, marjoja, juureksia, sieniä, riistaa. Siitä ei enempää vähähiilisemmäksi ruokavalio tule.

Crisa Lindgren, Kiehuu 10+ projektin uuttera ja intohimoinen puuhamies lipsautti uuden pohjoisen keittiön E-koodit: Ekologisuus, Esteettisyys, Eettisyys, Energiansäästö. Ihan valtavan hyvät ee-koodit hyvinsyöville pohjoismaalaisille!