McDonald´s tiskin takana tiukat laatustandardit- suomalaiset tuotteet vähissä

McDonald´silla syö joka päivä
prosentti maailman väestöstä

McDonald´s myy joka sekunti 75 hampurilaista, kertoo Business Insider. Ensi vuonna joka ikinen päivä avataan uusi McDonald´s Kiinassa. Miten ihmessä laadunvarmistus ja - konseptointi toimii tässä jättiyhtiössä?

Pääsin jokin aika sitten käymään Suomen McDonald´sin tiskin toisella puolella. McDonalds on varmasti elintarvikealan yksi tiukimpia laatupolitiikan harjoittajia globaalisti.

Päästäkseen toimittamaan McDonalsille tuotteita on tuottajan saavutettava mm. ISO 9001, 22000 ja 22002-1 standardien vaatimukset ja lisäksi McDonalsin itsensä asettamat laatuvaatimukset, jotka ovat korkeampia kuin yleisesti elintarvikealalla käytetyt BRC ja IFS -standardit. Näiden lisäksi tuottajan volyymin on oltava riittävän suurta, ja - hinta kohdillaan. Siinäpä riittävästi esteitä suomalaisille tuottajille ja toimittajille?

Tsekkasin Suomen McDonaldsin raaka-aineiden ja ruoan toimittajat. Tunnen tasan yhden maatilatuottajan Suomesta, joka toimittaa suoraan tuotteitaan McDonald´sille ja se on Vehviläisen sipulitila Savosta. Vehviläinen on palkittu Vuoden maatilana, eli sillä on poikkeuksellisen vahva laatujohtamisen osaaminen. Raaka-aineista tulee Suomesta sipulin lisäksi neljä/viisi.

Naudanliha Puolasta, juusto Espanjasta,
ruisleipä ja ehkä salaatit Suomesta

Kun syöt seuraavaksi Mäkkärillä, voit olla varma, että sämpylät ja ruisleipä sekä maito tulevat Suomesta ja mahdollisesti myös siis sipuli ja jäävuorisalaatti + kurkku (jos satoa on tullut riittävästi), myös kahvi ja virvoitusjuomat on tehty Suomessa. Muut pääraaka-aineet tulevat kaikki muualta, suunnilleen näin:
peruna Hollanti, naudanliha Puola, kananliha Tanska, juusto Espanja, kala Tanska (MSC sertifioitua), pirtelö ja jäätelö Saksa

Suomen McDonald´s on tehnyt työtä ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi tietäen suomalaisia uhkaavan ylipainon ja veri- ja sydäntaudit sekä pikaruoka-aterioiden huonon ravitsemuslaadun maineen. Yhtiö on päättänyt mm. jo vuosia sitten, että se käyttää Suomessa vain Pan-Suolaa; ja suolaa käytetään huomattavasti vähemmän kuin muualla maailmassa. Lisäksi kovan rasvan määrää on vähennetty useissa tuotteissa. Parannukset eivät silti tee vielä pikaruoka-annoksista aivan jokapäiväistä "terveysruokaa", mutta suunta on oikea. Ei ole nimittäin ihan sama mitä noin prosentti maailman väestöstä syö päivittäin (McDonald'sissa syö joka päivä noin 68 miljoonaa ihmistä).

Brändiriski? - ei kiitos

Jos olisit ison tai pienen suomalaisen ruokapalveluyrityksen tai esimerkiksi kunnan ruokapalvelujohtaja, haluaisitko varmistaa hankkimiesi raaka-aineiden ja edelleen tarjoilemasi ruoan turvallisuuden? Entä jos olisit ylikansallisen pikaruokaketjun johdossa, tekisitkö samoin? Kyllä, niin minäkin tekisin.

Mitä varmemmin ruoan tai raaka-aineen tuottaja pystyy osoittamaan, että ruokaturvallisuus on kunnossa, sen paremmin se tulee saamaan tuotteensa jatkossa suurien (ylikansallisten) yritysten ruokalistoille tai kaupan hyllylle. Oli kuinka turvallista tahansa, myös suomalainen raaka-aine on brändiriski yritykselle, ellei sen tuotantoketju ole laatuvarmistettu ja sertifioitu/auditoitu. Monikansallinen yritys ei ota riskiä, että brändi tahraantuu yhdessä maassa; se vaikuttaisi hyvin nopeasti yrityksen maineeseen koko sen toiminta-alueella.

Kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kauppaketjuilla (Tesco, Carrefour ja Marks & Spencer) on omat alkutuotantoa koskevat laatujärjestelmänsä. Samoin suurilla ylikansallisilla ketjuyhtiöillä (MacDonalds, Subway etc). Niiden toimittajaksi et pääse, ellet toimi niiden standardien mukaisesti. Lisäksi on olemassa on yleisiä standardeja (ISO 22006, GlobalGAP, Laatutarha, SvenskSigill, Red Tracktor etc.), joita esim. kauppa käyttää.

Kasvisala on ollut isojen muutosten kourissa kuten muutkin tuotantosuunnat. Vaikka tilamäärät ovat vähentyneet, ovat kokonaissadot ja kasvihuonealat kuitenkin kasvaneet. Nykyään yksi tila tuottaa yhä isommalle kuluttajamäärälle tuotteita. Kasvisten käyttö tulee lisääntymään, myös ruokapalveluissa. Niiden osuus myös ruokaturvallisuudessa tulee kasvamaan. Yhä useampi asiantuntija nostaa tulevaisuuden ruokaturvallisuushaasteeksi kasvisketjun hygieniakäytännöt.

Suomalaiset kasvisten tuottajat pohtivat parhaillaan joko kansallisen laatujärjestelmän pystyttämistä (3. osapuolen audiointi) tai kansainväliseen GlobalGAP järjestelmään liittymistä, jollain keinoin. Kasvisala ei pystyne laajamittaisesti liittymään GlobalGAP:iin mutta kansallisen järjestelmän, eli Laatutarhan, kolmannen osapuolen sertifiointi saattaa olla mahdollista lähivuosina. Laatujärjestelmä kiinnostanee niitä tuottajia, jotka mielivät mukaan kansainväliseen kauppaan tai toimittajaksi isoille ruoka-alan yrityksille tai ruokapalveluyrityksille. Kyse on tietysti kustannuksista; laatujärjestelmä pitää pystyä myös rahastamaan − ellei siitä kohta tule markkinoille pääsyn edellytys.

Terveisiä muuten EU:n Sisämarkkinat 20 vuotta! juhlaviikolta. Yhteisillä markkinoillamme kaikki liikkuu, ruokakin, yhä vapaammin. Nämä markkinat vaativat laatustandardeja toimiakseen.

Syötäväksi kasvatetut - perusfaktaa lihan tuotannosta

Suomesta on puuttunut kansantajuinen, ajantasainen, faktaan perustuva tietokirja ruoan tuotannosta. Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut ei voisi olla ajankohtaisempi; eläinsuojelulain kokonaisuudistus on alkanut, Euroopan maatalouspolitiikkaa ja tukijärjestelmää reivataan, (sian)lihankasvatus on kustannuskriisissä. Ja kohta on joulu ja voidaan taas odotella jokavuotisia kriisikuvia sikaloista... vitsi vitsi

Lappalaisen kirja sisältää paljon faktaa maidon, kananmunan, sianlihan, broilerin, naudanlihan tuotannosta, maatalouspolitiikasta, eläinsuojelusta, valvonnasta jne. Kirja pohtii tuotantoa erityisesti eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, ilman kiihkoilua, analyyttisesti. Melko paljon puhutaan myös tuoteturvallisuudesta (elintarviketurvallisuudesta). Varsinainen kirjan ydin on yllä mainittujen tuotannonalojen esittely, niiden puolesta kirja sopisi mielestäni vaikka oppikirjaksi.

Etukäteen ajattelin, että no nyt, nyt tulee kunnon lastillinen broilerin tuotantoa kohtaan. Mutta ei. Enemmän, aivan oikeutetusti, pohditaan hyvinvointiongelmia sianlihan ja maidon/naudan tuotannon prosesseissa. Kirjailijan taustatahot ja -informaatio ovat olleet kohdillaan.

Kirjan julkaisutilaisuuden alussa kirjoittaja pohti sitä, miten vieraantunut kuluttaja on ruokaketjusta. Tottahan se on. Se, että emme tiedä miten ruoka tuotetaan, vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa arvostamme. Mitä ruoasta haluamme maksaa, millaista ruokaa valitsemme, paljonko haluamme laittaa ruokailuun aikaa jne.

En ole itse kai kovin vieraantunut ruokaketjusta. Vietin kaikki lapsuuteni viikonloput ja kesät maito- ja viljatilalla, olin katsomassa kun vasikat syntyivät, näin teurasauto käyvän, tiedän miltä tankkimaito maistuu. Olen käynyt parilla broileritilalla, yhdessä broileriteurastamossa, muutamilla sikatiloilla, useilla nautatiloilla ja kanaloissa. Opiskelin eläintiedettä, tuotantoeläimiäkin auottiin ja opiskeltiin. Silti ymmärrän kirjailija Lappalaisen fiilikset kun hän nikotteli kahvipöydässä tilavierailun jälkeen syödessään juuri kokemansa tilan antimia. Ei meinannut minultakaan mennä makkarakeitto alas viimeisen sikatilakäynnin jälkeen, vaikka tila oli varmasti yksi parhaiten Suomessa hoidettuja, eikä minulla ollut kerrassaan mitään moitittavaa. Oikein mietin, että mistä se reaktio tuli?

Aika on muuttunut. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttu, että parressa olevat lehmät ovat vakava hyvinvointiongelma, kuten nyt. Tuotantoprosessi oli hitaampaa, ihan samanlaista tuotantoeläinten käytön maksimointia ei ollut. Nyt homma on mennyt niin ohjelmoiduksi, että tuotantoeläimestä on tullut kone. Yhtään lomaa prosessista ei saa. Tulos tai ulos. Onko siis liikaa vaadittu, että tuotantoeläin saisi lyhyen elämänsä aikana hyvän elämän?

Monet kaipaavat lisää tietoa ruoan tuotannosta, ja yhä useammat haluavat todisteen siitä, että ruoaksi kasvatettua eläintä on hoidettu hyvin. Lappalainen esittää hyvinvointimerkintää; samaa ovat vaatineet monet EU:n eläinsuojelujärjestöt jo vuosia. Kansallinen, suomalaisesta tuotantotavasta kertova järjestelmä on sianlihan osalta valmiina ensi vuonna. Se kertoo luotettavasti tuotantotavasta ja tuoteturvallisuudesta, ehkä myös ympäristöasioiden hoitamisesta.

Lihayritykset tuntuvat vielä tässä vaiheessa luottavan siihen, että tuottajaparin kuva paketissa ja netissä oleva kiva kuvailu tilan toiminnasta riittävät tiedoksi kuluttajalle. MTT tutki taannoin mitä kuluttaja haluaa; hän halusi faktaa eikä tuottajan naamankuvaa. Samaa sanoo Lappalainen: "Minua kuitenkin kiinnostaisi enemmän tieto tilakohtaisista kuolleisuusluvuista, sairastavuudesta ja olosuhteista kuin se, käykö isäntäpari teatterissa". Kansallinen tuotantotavasta kertova järjestelmä tulee tässä hätiin: ei teatteria vaan tunnuslukuja.

Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Pääsi virkamies kerrankin ruoan alkulähteille.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno kokemus!
Kävimme katsomassa isoa porsastuotantosikalaa lakeuksilla. Käynnin tarkoituksena oli käytännössä nähdä mihin uusi kansallinen sianlihan tuotannon laatujärjestelmä ensi keväänä oikein perustuu.

Suomessa ruokaketjussa on jo vuosia ollut käytäntönä hoidaa asiat ennalta eikä korjailla virheitä kalliilla hinnalla perästäpäin. Niinpä sianlihan tuotantoketjussa on ollut ennakoivan terveydenhuollon järjestelmä jo jonkin aikaa. Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Tilan kanssa käytiin pitkä keskustelu kannattavuudesta - tai pikemminkin kannattamattomuudesta johtuen mm. huikeasta rehun hinnan noususta. Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä.

Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista. Erityisesti tallennetaan tuoteturvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvät käytännöt. Raporttiin kirjataan eläinten kuolleisuus, tarkistetaan virikkeiden käyttö (virikkeiden käyttö on tärkeimpiä hännänpurennan ehkäisytoimia), käydään läpi tautitilanne, kirjataan havainnot yksittäisistä eläimistä, tarkistetaan lääkkeiden oikea säilytys jne.

Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia. Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä.

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. Tutkimushankkeen kotisivu: www.finnishpigwq.edublogs.org

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan? Tänä vuonna sikojen terveydenhuoltotyö kirjoitetaan laatujärjestelmän muotoon, jotta se voidaan todentaa (auditoida). Sitten siitä voidaan kertoa laajemmin ja luotettavasti myös kuluttajille.
Kai haluaisit tietää miten ja missä syömäsi sianliha on tuotettu?

Nyt viikonloppuna on mahdollisuus tutustua tiloihin, joista ruoka tulee: Tässä linkki tiloille
Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus!