SuomiSyö yhteiskuntavastuullista ruokaa? Mitäh?

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima Laatuketju teetti kyselyn Pellolta pöytään -käsitteestä ja sen tunnettuudesta. Tutkimuksen teki Taloustutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin kuluttajien asenteista suomalaista elintarvikeketjua kohtaan. Yhteistä tuloksissa oli se, että elintarvikeketjun arvostus kasvaa mitä vanhempi vastaaja on.

Kotimaisen työllisyyden tukeminen on valtaosalle tärkeä motiivi suomalaisia elintarvikkeita ostettaessa. Hyvä niin, sillä työllisyydessa ollaan ytimessä; säilyykö suomalaisen ruoan tuotanto ylipäänsä vai ei. Työllisyyden tukeminen on sitä tärkeämpää, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan.

Yli puolelle kansalaisista on tärkeää, että suomalaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Jäljitettävyyden arvostaminen on hieman kasvanut viime vuosina.

Toisin kuin toissavuonna, selvästi yli puolet suomalaisista uskoo elintarvikeketjun toimivan yhteiskuntavastuullisesti. Johtuisiko tämä siitä, että yhteiskuntavastuu käsitteenä on tullut tutummaksi suomalaisille viimeisten parin vuoden aikana? Mutta mutta, mitä tämä yhteiskuntavastuullisuus oikein tarkoittaa?

Nimittäin yli 20% vastaajista oli epätietoinen seuraavien asioiden suhteen: miten elintarvikeketju vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin, elintarvikeketjussa mukana olevien hyvinvointiin, ruoan terveellisyyteen, tuotantoeläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Eivätkö nämä ole juuri niitä yhteiskuntavastuun elementtejä???

Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.