Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.

Kohti yhteistä tahtotilaa ruoan hiilijalanjälkimerkinnöissä

Fakta1: meidän pitää vähentää ilmastopäästöjämme 80%

Fakta 2: ruoka ja syöminen aiheuttaa noin 20-24% ilmastopäästöistä

Ruoan alkutuotanto on se mikä kuormittaa (lyhyesti sanottuna), mutta tuotantopuolen kompleksisuuden ja biologisen luonteen takia on sen pienentäminen radikaalisti melko mahdotonta. Mikä eteen siis? Suorin tie alentaa syömisestä ja ruoasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä on vaikuttaa kuluttajan valinnoilla, koska se mitä lautasella on, ratkaisee.

Tänään oli hiilimerkinnöistä ja niiden laskemisesta hyvä seminaari, paikalla oli MTT:n lisäksi joukko eturivin suomalaisia ruokayrityksiä.

MTT:n vetämissä hankkeissa on yritysten kanssa tutkittu miten saadaan kansallisesti aikaan yhteisiä pelisääntöjä laskea ja infota kuluttajaa ruoan ilmastovaikutuksista. Kansallinen tavoite tulee olla tuottaa kuluttajaa varten ymmärrettävää tietoa, jotta kuluttajan valinnat ympäristön puolesta helpottuvat.

Kauppa on kriittinen hiilimerkintöihin, koska hiilijalanjälki katsoo vain kapeaa osaa. "EU kukka on ainut oikea merkki, jonka pitäisi kattaa myös ruoan", sanoi SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola. Päivittäistavarakaupassa ruoka on suurin tuoteryhmä, vastaten yli 60% myynnin volyymistä. Kaupalle ensisijaista on varmistaa ruoan turvallisuus, eli tuoteturvallisuus, tämän jälkeen etsitään lisäarvoa terveellisyydestä, eettisyydestä ja ekologisuudesta. Kauppa haluaa merkeille puolueettoman tahon auditoinnin.

Koska ympäristömerkki tai velvollisuus ilmoittaa ympäristövaikutukset (tai edes hiilijalanjälki) tulee pakolliseksi? Varmaan joskus, mutta ei ihan lähiaikoina. EU kukka ympäristömerkkiä parhaillaan tutkitaan, olisiko mahdollista ulottaa kriteerit myös ruokatuotteisiin. Pohjoismainen Joutsenmerkki aloitti leipomobusineksessa kehitystyön ja 2013 on odotettavissa ensimmäiset Pohjoismaiset Joutsenmerkityt leipomotuotteet. "Vapaaehtoinen merkki on vielä ainut vaihtoehto kun julkinen valta ei voi osoittaa mitään standardia", sanoi johtaja Markku Krutsin Raisiosta. HK kannatti myös vapaaehtoista merkintää, sillä eväitä pakolliseen ei ole tällä hetkellä. Myös kaupan kannalta vapaaehtoinen merkki on perusteltu, sanoi Ilmola SOK:sta.

Koska tulee hiilijalanmerkittyä lihaa? "Jotta voidaan näistä asioista objektiivisesti kertoa, täytyy rakentaa uskottavat perusteet. Kun yhtenäiset säännöt ja merkinnät tulevat, niin merkki tulee meillekin tuotteisiin", lupasi Kari Tillanen HK Ruokatalosta.  Kari otti esiin esim oluen hiilijalanjäljen vs kurkun; oluella on pienempi. Ko. tuotteilla on eri "käyttötavat", aihe on kompleksinen. HK:lla ollaan kallistumassa laajemman ympäristömerkin puoleen hiilijalanjäljen sijaan.  HK tekee sianlihan ja siipikarjan lihan laskentaa parhaillaankin.

Monessa päivän aikana kuullussa puheenvuorossa painotettiin ravitsemusasioiden liittämistä mukaan ympäristömerkintöihin. Venla Virkamäki SLLstä pohti että info-ohjaus ei tule riittämään, pitää olla tuotekohtaista tietoa, ja SLL on muun muassa vaatinut ilmastolautasmallia. "Julkisten hankintojen osuus 15% bkt:sta, joten niiden osuutta ei voida unohtaa", painotti Virkamäki. Todella tärkeä pointti tuo julkinen talous ja sen suuri valta ja vastuu edistää myös kestävää syömistä.

Sekä kansanedustaja Oras Tynkkysen että mm. Mikael Fogelholmin viesti oli että paras tulos saadaan kun annetaan kuluttajalle valinnan varaa ja vaihtoehtoja vapaaehtoisesti toteuttaa ympäristön kannalta hyviä valintoja.  Lisää merkintöjä siis?? 

- Ei, toivotaan, että saadaan Suomeen yksi läpinäkyvä, todennettava ja kaikille yhtenäisen laskentamallin tarjoava merkintä.