Ruokakulttuurin professuurin on totta

Tänä vaikeana taloudellisena aikana 1,5 miljoonan pääoman kerääminen professuuria varten, maassa jossa edelleen kysytään "onko meillä ruokakulttuuria?", on ihme. Se ihme tehtiin upeiden, sinnikkäiden ihmisten ansiosta. Alkusysäys professuuriin potkaistiin vuonna 2006, keskustelu oli alkanut jo 90-luvulla.

Tänään kulttuurin päivänä juhlittiin uutta ruokakulttuurin professuuria ja professori Johanna Mäkelää.

Dekaani Scheinin Helsingin yliopistolta antoi uudelle professorille ohjeen: "to love much ... to leave world little better place..". Rehtori Wilhelmsson totesi, että elämme yhteisen ilon ja uteliaisuuden hetkeä, mitä tästä professuurista tuleekaan tuloksia. Hän korosti, että lahjoitusprofessuurit ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Tämä professuuri on pysyvä, sen takia voimme odottaa pysyviä tuloksia. Erona monesta muusta profesuurista on myös se, että tämä professuuri on ollut suuren kollektiivisen työn tulos. Se on ainutlaatuinen asia.

Eräs professuurin tahtonaisista, taustavoimista ja lahjoittajista Maria Planting totesi, että "tämä professuuri on investointi eikä lahjoitus". Juuri näin, tämä professuuri on todellakin investointi suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuuteen. Se on investointi, joka tulee maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin korkojen kera - kunhan osaamme sitä hyödyntää täysimääräisesti.

Professuuria tarvitaan, jotta suomalaisen ruokeakeskustelun osaamista ja tasoa voidaan nostaa. Professuurin myötä ruokakulttuuri noussee viimein lopullisesti Suomessa muiden kulttuurinalojen rinnalle

Lahjoitusprofessuuri perustettiin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, kotitalousopetuksen yhteyteen. Tutkimuskohde on monitieteinen, aiheen puitteissa voi ylittää tieteen siiloja tehokkaasti. Ruokakulttuurin sivuainekokonaisuutta on jo rakennettu poikkitieteellisesti.

"Totuus ja paras pyrkimys totuuteen on professorin ohjenuora", totesi rehtori Wilhelmsson. Jatkossa on siis odotettavissa puolueetonta monitieteistä tietoa ruokakulttuurista.

Edesmenneen ruokakulttuurin suuren vaikuttajan ja taitelijan Tello Anttilan särkitaulu on tänään uinut uuden professorin virkahuoneeseen. Taulu lahjoitettiin professori Wilhelmssonille viime vuoden helmikuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) päätösjuhlassa muistoksi Sre:n lahjoittamasta 200 000e tukisummasta.

Tänään palkittiin Alfred Kordelinin säätiön Jaakko Kolmosen rahaston tunnustuspalkinnoilla kotitalousneuvoja Hilkka Huttunen, keittiömestari Kim Palhus ja Pohjois-Karjalan marttojen piirakkapaja suomalaisen ruokakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Paljon onnea!

Eräs aiempi blogini professuurista http://marjapuuro.blogspot.com/2011/11/johanna-makelasta-suomen-ensimmainen.html

Hyvää Suomesta -merkki uudistui

Hyvää Suomesta merkkiä juhlittiin tänään, se on ollut menestystarina. Merkki on 4. arvostetuin brändi Suomessa, sen tuntee 91% kansasta. Merkin viesti on yksiselitteinen, se kertoo ruoan alkuperästä.

Kyösti Variksen suunnittelema tunnus on jo lähes 20 -vuotias. Sillä on 260 käyttäjää, (30 maatilaa) ja se on 8000 :ssa tuotteessa. Merkkiä kantavan lopputuotteen raaka-aineista pitää olla vähintään 75% suomalaista alkuperää.

Merkin uuden brändistrategian uudistus tähtää siihen että Hyväää Suomesta merkki olisi merkittävin kuluttajan valintakriteeri 2013. Ruokatiedon jäsenyritykset tulevat käyttämään merkkiä omassa mainonnassaan.

Paljon olisi vielä tehtävissä ruoan alkuperän kerronnassa. Olemme esim. huomattavasti jäljessä ruokapalveluissa vähittäiskauppaa ruoan alkuperän viestimisessä. Monessako koulun ruokalinjastossa on kerrottu mistä ruoka on peräisin?

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio MMMstä heitti juhlatilaisuudessa ilmoille ajatuksen että Joutsenmerkin kohdalla voisi olla kyse myös laatuasioista, eli että laatumielikuvaan voisi rakentaa myös sisältöä. Pelkällä mielikuvamarkkinoinnilla emme kauan enää pärjää.
- Juuri näin, Joutsenlippu on jo kuluttajan mielestä laatumerkki, siihen olisi helposti yhdistettävissä vastuullisen tuotannon sisältöä.

Ensi kerran suomalaisuuden merkityksiä on vihdoin alettu miettiä yritysten keskuudessa, mutta niistäpä ei juurikaan ole vielä kerrottu kuluttajalle.

Vihdoinkin luomuviiniä - rypäleestä lasiin asti

Tämän vuoden syksyn sadosta saatava luomuviini on ensimmäistä kertaa tehty samoin kriteerein kaikissa viinimaissa. Pari päivää sitten EU komissio antoi uuden asetuksen, jolla säädellään koko luomuviiniprosessia. Tähän mennessä ns. luomuviinistatuksen kuluttajan mielessä ovat saaneet viinit, jotka on puristettu luomuviljellyistä rypäleistä. Viinin tuotantoprosessia ei oltu sen ihmeemmin säädelty (muuten kuin ns. tavanomaisen viinin lainsäädännössä). Sanaa "luomuviini" ei ole ennen saanut käyttää luomuviljellyiden rypäleiden viinistä.

Luomuviinin teko siis yhtenäistettiin koko EU alueella, ja tämä koskee myös luomuna markkinoitavaa tuontiviiniä. Uudistus ei tarkoita sitä että nykyiset luomurypäleestä tehdyt viinit olisivat huonoja - tai että uudet olisivat niitä parempia. Nyt vain ensi kerran voidaan olla varmoja siitä, miten viini on tehty ja mitä se sisältää. Viinille voidaan myös ensi kerran myöntää EUn luomumerkki. Sen saavat myös tuontiviinit, jos ne on tehty EU sääntöjen mukaan. 

- Tuossa kuvassa on kotikellarista napattu pullo, siinä on tyypillisesti tuottajan oma luomuleima, joka ei ole virallinen luomerkki.

Luomuviinibusiness, kuten luomu ylipäänsäkin, kasvaa nopeasti, sen saattaa aistia Alkossakin, jossa luomurypäleestä tehtyjä viinejä on listalla noin 80. Italia on EUn luomuviinintuottajista suurin, sen viljelyala on jo yli 30 000 ha ja kasvaa edelleen, seuraavina Ranska 21 000 ha ja Espanja 17 000 ha. Luouviinien viljelyala koko EU:ssa on yli 75 000 ha.

Ennen luomurypäleistä tehdyissä viineissä on voinut käyttää kaikkia EU:ssa viinilainsäädännössä käytettyjä apuaineita, lisäaineita ja menetelmiä. Nyt niitä rajoitettiin ja luomuviinilainsäädännön harmonisoinnissa puututtiin koko prosessiin. Voidaankin oikeastaan todeta, että ko. maataloustuotteen luonne muuttuu nyt kokonaan, sillä lisäaineiden määrä ja valmistusprosessi on tarkasti säädelty (mm. sulfiitin määrä on pienempi). Luomuviini on siis jatkossa aidommin sitä mitä kuluttajan mielestä käsite "luomu" edustaa.

Canned Dreams, Säilöttyjä Unelmia, säilykepurkin sisältämä elämä

 

Kun seuraavaksi valitset ruokaa ostoskoriisi, mieti millaisen ketjun se on käynyt läpi. Mieti kuinka monta käsiparia sen tekemiseen on osallistunut. Mieti missä maissa se on kulkenut. Mieti montako elämää sen eteen on uhrattu. Tai yritä edes. Näitä tietoja sinä et todennäköisesti tule mistään saamaan. Säilöttyjä unelmia elokuvan tiimiltä meni vuosi selvittää yhden säilykepurkin sisällön reittiä.

Ohjaaja Katja Gauriloff:n dokumentti Säilöttyjä unelmia kertoo erään liha-kasvissäilykkeen matkan, noin 30 000 km, suomalaiseen ruokakauppaan. Dokumentti oli hyvin vaikuttava, intensiivinen. Alkukuvat ovat Brasilian malmilouhoksista, joissa keräilijät väistelevät kaivinkoneen kauhaa, hyppivät louhoksella päivästä toiseen kuumassa ja janoissaan. Loppukuva on suomalaisen hypermarketin säilykehyllyn edestä. Tähän väliin mahtuu lukemattomia ihmiskohtaloita, lukemattomia uhrattuja eläimiä, lukemattomia käsiä.

Vaikuttavaksi dokumentin tekee sen kaksi tasoa. Äänenä toimivat ruokaketjun ihmiset, louhoksen keräilijä Brasiliasta, viljaa puiva mies sekä viljalaborantti Ukrainasta, teurastamotyöntekijät Tanskasta ja Romaniasta ja ruokatehtaan väki Ranskasta. Ohjaajan arvovalinta tai ei, kaikilla näillä oli surumielinen sävy puheessaan ja rankka elämä takanaan. Ihmiset puhuvat elämästään, kaunistelematta, toisen unelma on päästä saada tyttöystävä toisen kastroida ex-vaimon rakastaja. Toinen taso menee kuvan mukana, se on kaunistelematon ja totta - paljon eläinten kasvatuskuvaa ja teurastuskuvaa. Verellä ei mässäillä, mutta pari kertaa mietin että monikohan yleisöstä rupeaa kasvissyöjäksi elokuvan nähtyään? Jos elokuva tulee Suomeen tv-levitykseen voidaan taas varautua hyvinvointikeskusteluun, mikä on tietysti hyvä asia. Ja hintakeskusteluun, euron säilykepurkki? Miksi meidän pitää saada ostaa aina vain halvempaa ruokaa? Ja kenen kustannuksella?

Tuottaja ja ohjaaja sanoivat pää-ajatuksen olleen keskustelun herättäminen. Sitä tämä elokuva varmasti tekee. Se saa ajattelemaan. Levitysoikeudet on myyty useaan maahan ja elokuvan tulee näkemään satoja miljoonia ihmisiä.

Käy katsomassa jos vain suinkin voit.

Lisää tietoa ruokapakkauksiin: mm. pakastuspäivä, lihan alkuperä ja allergeenit

 

Tuleeko ravintolassa myytävän lihan alkuperä kertoa? Miten pakkaamattoman valmisruoan (liha) alkuperä ilmoitetaan kaupan tiskillä? Häviääkö Suomesta kansalliset suolamerkinnät? Miten allergeenit ilmoitetaan? Kerrotaanko broilerin syntymaa, kasvumaa vai teurastusmaa?

- EU-tasolla pähkäillään parhaillaan EU:n Kuluttajainformaatioasetuksen toimeenpanoa. Kuluttajainformaatioasetus julkaistiin marraskuussa ja se astui voimaan joulukuussa 2011. Kansallisesti toimeenpanoa suunnitellaan lisäksi muun muassa maa- ja metsätalousministeriössä ja sen Elintarvikeneuvottelukunnan kuluttajainfotyöryhmässä.

Uudella asetuksella parannetaan kuluttajien tiedonsaantia mm. ruoan alkuperästä, sen käsittelystä, ravitsemussisällöstä, allergeeneista. Lisäksi helpotetaan pakkausten luettavuutta.

Mikä sitten muuttuu? Monikin asia mutta tässä mielestäni pari mielenkiintoisinta:

- alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitettava pian naudanlihan lisäksi (art. 26.2)

•  sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa, siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty). Lihan alkuperän osalta, mikä on oleellinen tieto: syntymä, kasvu, teurastuspaikka?? Itse mietin, että kasvupaikka olisi se oleellisin tieto. Liha seilaa Keski-Euroopassa maasta toiseen eri tavalla kuin täällä meillä pohjoisessa. Suomessa lähin teurastamo voi olla 500 km päässä ja Keski-Euroopassa lähin teurastamo voi olla 30 km päässä, mutta eri maassa.

- pakastuspäivä on ilmoitettava (liha, raakalihavalmisteet, jalostamattomat kalastustuotteet).

- elintarvikkeen nimeä on täydennettävä seuraavilla ilmaisuilla:

•  "sulatettu", kun tuote on varastoitu pakastettuna ja myydään sulatettuna

•  ”paloista yhdistetty liha/kala", jos voi syntyä vaikutelma, että tuote tehty yhdestä liha-/kalapalasta (raakalihavalmiste, lihavalmiste, kalastustuote)

- jos makkaran kuori ei ole syötävä, siitä on ilmoitettava

-  pakollinen ravintoarvomerkintä tulee, ilmoitettava energia, rasvat, SAFA, hiilihydraatit, sokerit, proteiini, suola. Suolan osalta kansalliset säädökset mm. voimakassuolaisuuden ilmoittamisesta menevät uuteen syyniin.

Teollisuudella on kiire asetuksen täyttämisen kanssa, sillä vaikka siirtymäaika onkin pitkä (3-5 vuoteen), merkitsee se lähes joka ikiseen ruokapakkaukseen muutoksia. 

Kuluttajainformaatioasetus tulee näkymään parin vuoden sisällä jokaisessa ruokapöydässä tavalla tai toisella.

Tiedote (MMM) aiheesta ja Eviran nettisivut

Ruuan jäljitettävyyttä Norjan malliin, huikeaa!

Ohessa Ruokatiedon juttu norjalaisesta ruoan jäljitettävyysjärjestelmästä:

Ruuan jäljitettävyys halutaan Norjassa aukottomaksi tietojärjestelmän avulla .

I was in Heaven - olin tuohon systeemiin tutustumassa. Ja vaikka se on vasta testivaiheessa niin, täytyy sanoa että kateeksi käy, jotain tällaista olisi hienoa nähdä myös Suomessa. Ei sen puoleen etteikö meillä lakisääteinen jäljitettävyys ole kunnossa, mutta nopeaa järjestelmää, jolla voidaan jäljittää raaka-aine loppuun saakka (tai siis tiettyyn erään saakka) ei ole olemassa.

Kaiken takana on tietysti raha. Järjestelmän porkkana on antaa lisäarvoa yrityksille. On tärkeää tietää mistä tuote on tullut, mutta yhtä tärkeää on tietää mistä se ei ole tullut! Esim. skandaalien ja takaisinvetojen yhteydessä koko tuotantohaaraa ei vedetä takaisin / menetä mainettaan, vain ainoastaan todellinen lähde. Kustannukset takaisinvedosta ja vahingosta on myös siten mahdollista vyöryttää oikeaan osoitteeseen. 

Suomeen on jo pitkään suunniteltu vastuullisen tuotantotavan todentavaa jäljitettävyysjärjestelmää, tarve olisi suurin liha-alalla, josta Norjankin järjestelmä sai alkunsa. Norjan järjestelmä on puhtaasti jäljitettävyysjärjestelmä, jonka päälle rakennettavilla sovelluksilla teollisuus voi lisätä kuluttajaa kiinnostavaa tietoa tuotteisiinsa (vaikka eläinten hyvinvoinnista) tai antaa tietoa kuluttajalle muilla tavoin ko. asioista. Järjestelmän avulla voidaan todistaa missä tuotteet ovat liikkuneet. 

Näin omin silmin miten tietyn tuotteen raaka-aineen "jäljitettävyyspuu" tai vuokaavio syntyi, se saatiin  myös kulkemaan kartalle (eli raaka-aineen fyysiset liikkeet voidaan nähdä kartalta). Käy katsomassa lisää tästä linkistä. 

Norjan valtion satsaus n. 2,5 miljoonaa € on älyttömän pieni summa kun miettii mitä hyötyä ko järjestelmästä on ja vertaa sitä esim niihin rahoihin joita olemme vuosia MMMstäkin aiheeseen laittaneet. Kysyin ko. vastuuhenkilöiltä olisiko tämä database/alusta ostettavissa Suomeen ja vastaus oli että tottakai, "sitähän tässä yritetäänkin että kaikilla meillä (Pohjoismaissa/Euroopassa) olisi samanlaiset systeemit". Järjestelmään tulee myös tuontiruoka, norjalaiset käyttävät 70%sti ulkomaisia kasviksia.  

Jäämiä vai ei? Jorinaa kasvinsuojeluaineiden jäämistä

Ake, Make, Pera ja muut uskolliset lukijani, en ole hävinnyt vaikka kirjoitustahti onkin hieman laantunut. Olen tässä perehtynyt uusiin tehtävääni, ja vihdoin niistä uskallan teille vähän avautua. Ruoan vastuullisuuden ja jäljitettävyyden lisäksi tärähti eteeni kasvinsuojeluainejäämien ihmeellinen maailma. Monimutkainen mutta erittäin mielenkiintoinen asiakokonaisuus...


Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, että kuinka paljon niitä jäämiä lautasellamme oikein on ja miten voisi syödä, ettei niitä juurikaan olisi?

Sallituissa rajoissa olevia määriä
jäämiä löytyy eniten mansikoista 

Suomessa tutkitaan vuosittain noin 2000 elintarviketta kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineiden) jäämien varalta. Jäämiä tutkitaan EU:n valvontaohjelman mukaisesti ja sen lisäksi valvontaa tehdään riskien perusteella, eli valvontaa kohdennetaan tiettyihin jo ennestään tunnettuihin tuotteisiin, joissa on ollut jäämäongelmia. Näytteitä ottavat kuntien terveystarkastajat, tullin ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastajat.

Vuoden 2009 ja alustavien 2010 tulosten perusteella näyttää siltä että, suurin osa (n 60%) suomalaisten suihin tarkoitetuista satunnaisnäytteenotolla otetuista elintarvikkeista sisältää kasvinsuojeluainejäämiä mutta vain muutama prosentti (noin 4%) sisältää niitä liikaa eli on määräysten vastaisia. (Noista 4 % määräystenvastaisuuksista noin 1/10 osa on sellaisia, että ne voivat teoriassa olla haitallisia ihmisille (eli vain 0,4 % kaikista tutkimuksista) ja loput 9/10 osaa ei aiheuta kuluttajalle vaaraa, selvennetään minulle Evirasta).

Pitäisikö meilläkin julkistaa vuosittain Dirty Dosen eli tutkimusten perusteella tehty "mustalista" tuotteista, jotka sisältävät eniten kasvinsuojeluaineiden jäämiä? Ja toisessa listassa olisi ne raaka-aineet missä jäämiä on vähiten?

Pikainen nyrkkisääntö (viimeisten jäämätutkimusten mukaan) olisi suunnilleen tämä jos on huolestunut jäämistä eikä niitä halua saada:
- Luomutuotteet eivät pääsääntöisesti sisällä kasvinsuojeluaineiden jäämiä.
- Suomessa tuotetut tuotteet sisältävät vähemmän jäämiä kuin EU maista peräisin olevat.
- EU maista peräisin olevat näyttävät sisältävän vähemmän jäämiä kuin kolmasmaatuotteet.
---Näin tulkitsin tuloksia.

Keskustelu käy maailmalla kuumana kasvinsuojeluaineiden yhteisvaikutuksista; sillä vaikka jäämät ovatkin alle raja-arvojen niin mitä niiden yhteisvaikutuksesta tiedetään? Euroopan Unionin komissio aloittelee työtä kumulatiivisen riskinarviointimallin kehittämiseksi.

Jäämäasiat jatkukoon toisella kertaa, pitäisikö niistä olla huolissaan?? Mitä olet mieltä? Viimeisimmät jäämävalvonnan tulokset löytyvät Eviran nettisivuilta.