Suomessa on henkinen kestävyysvaje. Himasen raportti kuuluttaa kulttuurin muutosta, jotta meillä olisi kestävä tulevaisuus ja arvokas elämä.

Luin Pekka Himasen raportin yhteenvedon ja uuden Tulevaisuusselonteon, ja vertaisin niitä Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseen, jota parhaillamme teemme. Kaikki kolme lähtevät lähes samoin sanoin liikkeelle: visioissa on yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus arvokkaaseen elämään.

Himanen ja Castells painottivat tänään Säätytalolla julkistamistilaisuudessa juuri tätä arvokkuutta. Arvokkaan elämän yhteiskunta on viesti, joka on koko Himasen raportin ydin. Raportti sanoo: ”Kyseessä on yhteenvetävä päämäärä kestävän kasvun mallille, jossa kestävä hyvinvointi ja talous yhdistyvät toisiinsa myös ekologisesti kestävällä tavalla. Tämän edellytyksenä on päämäärää tukeva kulttuurinen perusta. ” Himanen kysyi, millaista kulttuuria me olemme tukemassa?

Ja kulttuuri, joka on liima ja edellytys kestävälle kehitykselle, se puuttuu tällä hetkellä Suomesta. Suomessa on ”henkinen kestävyysvaje” sanoo Himanen. ”.. kaikkein tärkein muutoksen perusta on juuri uudistunut henkinen kulttuuri. Tutkimushankkeen kuluessa on käynyt vahvasti ilmi, että Suomen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja talouden kestävyysvajettakin suurempi haaste on lopulta maan henkinen kestävyysvaje.” Uskon.

Me elämme nyt ehkä ihmiskunnan suurinta muutosta, jonka pääsyinä ovat maapallon väestön ja aineellisen kulutustason kasvu. Näistä on lähtenyt vyörymään lumivyöry, joka on pysäytettävä tai ainakin hidastettava sen liikettä. Tämä tarkoittaa, että joudumme oppimaan uusia tapoja (ja pois vanhoista tavoista) elää, tuottaa, kuluttaa, olla. Puhutaan ihmiskunnan suurimmasta oppimisprosessista. Tämä ei onnistu ilman kulttuurista muutosta. Business as usual ei enää käy!

Himasen ja Castellsin raportti täältä: http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j22-Kestavan-kasvun-malli/PDF/fi.pdf