Pitäiskö kertoa vai ei? Vastuullisuus on vaikea laji

Vastuullisuudesta on tullut olennainen osa yritysten jokaista päivää ja osittain kuluttajienkin arkea. Vastuullisuuden argumentit kuntoon -hanke pohti mitä vastuullisuus kuluttajalle merkitsee. Vastuullisuus-viestien tunkeminen kuluttajan arvojen, tiedon ja taloudellisten varojen kolmiyhteyteen vaatii osaamista. Kuluttajalle vastuullisuus on sekasoppa, jossa monet tekijät vaikuttavat samanaikaisesti siihen miten ruokavalintoja arjessa tehdään.

Vastuullisuus elää järjessä ja perinteessä, sanoo Kuulen tutkimus. Vanhoissa käytännöissä vara parempi. Tutkimuksen mukaan kuluttaja toteuttaa mielestään vastuullisuutta parhaiten valitsemalla suomalaista ruokaa, välttämällä ruokahävikkiä, lyhyillä kauppamatkoilla ja valitsemalla lähellä tuotettua.

Tammikuussa tulee ulos virallinen 'ravitsemusraamattu' eli ravitsemussuositukset. Mielenkiinnolla odotan onko vastuullisia ruokavalintoja käsitelty niissä ja miten. Ne kuitenkin ohjaavat melkein 500 miljoonan aterian valmistamista vuosittain Suomessa. Näissä julkisissa aterioista olisi huikea potentiaali, jos niitä ohjattaisi vastuullisempaan suuntaan.

Vastaus otsikkoon : Pitäiskö kertoo? Pitäis. Vaikka vastuullisuuden argumentit ja elementit ovatkin osin hukassa kuluttajalla. Viime päivien kohut Marimekon ja Iittalan tuotantoketjuissa osoittavat, että kertoa kuitenkin pitää, ennalta. Tuotantoketjujen avoimuudessa on tekemistä. Myös ruokaketjussa.

Pohjoismainen ympäristömerkki tulossa leipään ja leipomoille

Ensimmäistä kertaa ruoalle ollaan tekemässä Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteereitä. Leivästä aloitetaan.

Asuminen, liikkuminen ja ruoka muodostavat kolmikon, josta meidän arkemme ympäristövaikutukset tulevat. Ruoan ympäristövaikutukset ovat kolmannes. Tähän saakka ruoalle ei ole ollut merkintää, joka opastaisi ympäristön kannalta parempiin valintoihin.

Pohjoismainen Joutsenmerkki on toinen virallisista ympäristömerkeistä, toinen on EU:n ympäristömerkki. 

Joutsenmerkin tavoitteena on "saada aikaan mahdollisimman suurta ympäristöhyötyä sekä lisätä ympäristön kannalta parhaimpien tuotteiden kysyntää ja tuotantoa". Joutsenmerkin painopisteet ovat energia, biodiversiteetti, kemikaalit ja jätteet. Näille neljälle painopistelle kriteerit keskittyvät. Merkki käsittää koko elinkaaren eli raaka-aineen, valmistuksen, käytön ja hävittämisen.

Muutama huomio lähinnä raaka-aineiden ja alkutuotannon kriteereistä:

Leivän ympäristövaikutukset tulevat alkutuotannosta ja leipomon toiminnasta suurimmaksi osaksi. Joutsenmerkin kriteerit, jotka liippaavat alkutuotantoa/raaka-aineita, kohdistuvat luomuraaka-aineiden käyttämiseen, GMOn käyttökieltoon, viljan alkuperän jäljittämiseen, sertifioidun palmuöljyn käyttämiseen, transrasvojen käyttökieltoon ja muihin ravitsemuskriteereihin (rasvat, sokeri, suola, kuitu, natrium). Ohjataanko näillä kriteereillä alkutuotannon ympäristövaikutuksien pienentämiseen? Pitäisikö kannustaa alkutuotannon toimijoita elinkaarilaskentaan, eli perustaa kriteerit todellisiin ympäristövaikutustietoihin? Kallista, vaikeaa. Mutta sitten seuraavaan kriteeriversioon?

Tutkimustulokset maailmalta leivän ympäristövaikutustutkimusten osalta vaihtelevat huikeasti. Myös luomun vs. tavanomaisesti tuotetun leivän osalta tulokset ovat ristiriitaisia. Ei voida absoluuttisesti sanoa, onko luomu parempaa ympäristön kannalta vai ei, paitsi ekotoksisten vaikutusten (torjunta-aineiden käyttö) ja monimuotoisuuden osalta, jotka ovat luonnomukaisen tuotantotavan vahvuuksia. Luomukriteeri takaa myös raaka-aineiden jäljitettävyyden.

Joutsenmerkin kriteereihin on tuotu myös ravitsemus. Kriteeteerit koskevat leivän rasvan laatua ja määrää, suolan, sokerin ja ravintokuidun määrää. Kriteerit on otettu muissa Pohjoismaissa käytössä olevasta Avainmenreikä -merkistä. Vastaava kotimainen olisi ollut Sydänmerkki. On aivan oikein, että ympäristömerkitty ruoka on myös ravitsemuksellisesti kestävää. Julkiset ammattikeittiöt voivat olla kiinnostuneita hankkimaan sekä ympäristön että terveyden kannalta kestävää ruokaa, joten olisi hyvä että kriteeristö olisi yhteneväinen. Ympäristömerkin ja Sydänmerkin kriteerit erovat hieman. Eivätkö suomalaiset toimijat voisi käyttää Sydänmerkin kriteerejä?

Yhtenä kriteerinä on, että leivässä ei saa olla käytetty raaka-aineita, jotka ovat peräisin muuntogeenisistä kasveista. Mitenkähän tämä kriteeri ohjaa ympäristöystävällisempään tuotantoon? Kun GM tuotteita hyväksytään EU:ssa, ne käyvät erittäin tiukan arvioinnin myös ympäristövaikutusten puolesta. Hyväksyntä edellyttää, ettei niistä ole haittaa ympäristölle. Aihe kirvoitti laajaa keskustelua tänään kuulemistilaisuudessa. - Vaikea asia, jota Joutsenmerkki joutuu pohtimaan edelleen.

Kriteeriehdotus on nyt lausunnolla, kannattaa tutustua ja lausua.

http://www.ymparistomerkki.fi/files/3181/lausuntoehdotus_leipomo_ja_leipa.pdf