Ruoan ilmastovaikutusten laskentaan samat säännöt ja viestit

MTT:n vastuullisuuspäivässä viime perjantaina käsiteltiin mm elintarvikkeiden hiilimerkintöjä, joita on tälläkin hetkellä Suomessa useita erilaisia kymmenissä eri elintarvikkeissa ja ainakin kuuden yrityksen tekemänä.




Juhis Katajajuuren (MTT) kalvosta:
CO2 merkkiviidakko on melkoinen Euroopassa

Tilanne on sekava kuluttajan silmissä, ja viranomainenkin kaipaa kuluttajan tavoin yhtenäistä viestintää ja sekä laskentatapaa. Ilmastovaikutusten laskentaa ohjeistetaan jo useilla eri kansainvälisillä laskentasuosituksilla, joista osa on sektorikohtaisia ja osa maakohtaisia suosituksia kuten Ranskassa, Japanissa, Thaimaassa.

Suomessa MTT on tehnyt viime vuonna yhtenäisen laskentasuosituksen, jossa opastetaan suomalaiselle elintarvikealalle mitä ja miten lasketaan. Suositus ei tällä hetkellä sovellu luomutuotteille, ja joitakin prosesseja tullaan tarkentamaan jatkossa.
Ruoka on biologiaa ja biologisten prosessien ilmastopäästöjen arviointi on hankalaa; tuoteketjujen tietojen koonti on työlästä. Kansainväliset tietopankit tarjoavat keskiarvodataa, joka ei välttämättä ollenkaan ole sovellettavissa yksittäisiin tuotteisiin/ketjuihin. Tai siis voihan niitä soveltaa mutta eivät ne totuutta kerro. Yrityksiä kuitenkin kiinnostaa kaikille avoimien laskureiden ja tietopankkien kehittäminen, sillä yksittäisten tuotteiden laskenta on paitsi työlästä niin kallista.

Ensimmäinen yhteinen laskuri on jo tuotettu ja se julkaistiin pari viikkoa sitten kotimaiselle kasvihuonetuotannolle. Kasvihuonetuotannossa tarve yrityskohtaiseen (tilakohtaiseen) mallintamiseen on suuri, koska kasvihuoneiden tuotantojärjestelmissä on tapahtunut isoja muutoksia viime vuosina mm energiantuotannossa. Pari viikkoa sitten uutisoitiin tuloksia, mm että kotimaisen uusiutuvalla energialla tuotetun kh- tomaatin ilmastovaikutukset ovat samat kuin ulkomaisen vastaavan. Energian lähde on tärkein tekijä kh-tomaatin ilmastovaiktuksessa. Uusiutuvalla energialla voidaan vähentää ilmastovaikutusta jopa 80 %!

Kaikkien toimijoiden tavoitteena ja viranomaisenkin intressissä tulisi olla, että ruoka-ala laskisi yhtenäisesti ja sitten myös viestisi samoin argumentein/kärjin. Kuluttajaa ei pidä sekoittaa, vaan antaa ylipäänsä kokonaiskuva kulutuksen ilmastovaikutuksista, ruoan osuudesta ja siitä millaisilla valinnoilla kuluttaja itse voi vaikuttaa ja vähentää ilmastopäästöjä. Ruoka on kuitenkin yksi niistä kolmesta isosta tekijästä, jotka ratkaisevat. (Muut ovat asuminen ja liikkuminen).

Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.