keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Työkaluja vastuullisuuden kehittämiseen, ruokaketjun vastuullisuuden mittarit kehittyneet

Vastuullisuus ruokaketjussa - Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään -kirja julkistettiin tänään. Ruokaketjun vastuullisuuden osa-alueet tunnistettiin parisen vuotta sitten, ja nyt nämä seitsemän osa-aluetta ovat jalostuneet edelleen.


Ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallinen hyvinvointi ja talous ovat vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta.

"Nykyiset toiminta-tapamme eivät ole kestäviä" aloittavat tutkijat kirjan epistolan. Miten niitä saataisi kestävimmiksi? No ensinnäkin tunnistamalla mitä se vastuullisuus on käytännön liiketoiminnassa, mittaamalla ja parantamalla toimintoja ko. osa-alueilla.

Mittarit näissä seitsemässä osa-alueessa ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana. Mittareita on tarkennettu ja uusia kehitetty, nyt niitä on tunnistettu jo yli 80 kpl. Jokaista seitsemää vastuullisuuden aluetta käsitellään selkeän yksinkertaisesti ja konkreettisesti. Onnittelut mittareiden jäsentelystä tutkimusryhmälle.

Tutkijaryhmä kiinnitti hankkeessaan huomiota myös vastuullisuusviestintään. Jo ruokakultturiohjelma Sre:n aikana itselleni selvisi että vastuullisuus kiinnostaa mutta se koetaan vaikeaksi ymmärtää. Viestintä on kuitenkin olennainen osa vastuullista liiketoimintaa. Avoimuus, hyvien ja huonojen asioiden kertominen totuudenmukaisesti on vastuullisuutta. "Vastuullisuusviestintä on totuudenmukaista, avointa ja kokonaisvaltaista" todetaan kirjassa. Viestintä on taitolaji, ja vastuullisuusviestintä eritoten. Nykyajan kuluttajakansalainen tai kilpailijat kyllä huomaavat kun viesteissä fuulataan. Kuluttaja haluaa tutkimuksen mukaan tietoa kaikista vastuullisuuden osa-alueista; eri asia on että mitä hän sillä tiedolla tekee. Meneekö tieto käytäntöön, muutanko minä kuluttajana käyttäytymistäni kun saan lisää tietoa esim jonkun yrityksen ympäristötoimenpiteistä?

Mitä uutta? Tutkijat painottavat, että suomalaisen ruokaketjun näkökulman on oltava gloobaali. Totta. Ruokaketjumme on osa globaalia järjestelmää, vaikka toimisimme hyvinkin paikallisesti. Yhteistyötä tulisi edelleen lisätä ketjun osien kesken, varsinkin alkutuotanto tarvitsee vastuullisuuden kehittämiseen muilta apuja. Kaupan ja teollisuuden osalta nostetaan hinnanmuodostuksen avoimuus.

"Vastuullisuus yrityksissä on arvoja, tekoja ja sanoja, joissa huomioidaan sidosryhmien tarpeet paremmin ja laajemmin kuin laki edellyttää" (Ketola T. 2005)

Lue lisää MTT:n sivuilta

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Lampaanviulua ja rentoa meininkiä

Suomessa on sanonta: kel onni on se onnen kätkekööt. No minun piti kääntää tämä sanonta ruotsiksi mutta edes suomenruotsalaisilla ei ole ko. ilmaisua, jää siis kääntämättä. Mutta paljastanpa teille epäsuomalaiseen tapaan kuitenkin mistä iloitsen...


Onneni liittyy tänä pääsiäisenä lampaanviuluun - fårfiol. Lampaasta, varsinkin kotimaisesta tai luomusta, on ollut jälleen kova pula. Tuo oma kultakimpaleeni on matkannut Ruotsista asti lentokoneella luokseni, (melkoinen hiilijalanjälki mutta sitä ei lasketa) - sain sen lahjaksi. Karitsan on kasvattanut rakas työkaverini Magnus. Ja Magnukseen takia minulla onkin kaksinkertainen onni, sain sekä viulun että vuosien aikana opin tuntemaan Magnuksen. Nyt yhteiset työt ovat loppuneet mutta ystävyys on jäänyt.

Magnus, jag saknar dina hundratals e-mail och telefonsamtal per vecka. Vi löste tillsammans några "nasty problems" och nå utmärkt bra resultaten. Och den viktigaste var att vi njöt vårt arbete. Tack för allt - fårfiol kröner vår påsk.

Lampaanviulu matkasi kanssani autojunassa suksiboksissa Sallaan asti. Se oli parisen päivää hyvässä marinadissa (basilikasuolaa, rosmariinia, valkosipulia) ja on nyt uunissa. Lampaan kylkeen tehdään risotto, perinne, jota ei voi katkaista. Viime vuosina loma-ajat on vietetty hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pakkaaminen näille retkille alkaa aina osaltani paistomittarin etsimisellä ja viinien huolellisella valinnalla. Kaiken muun saa paikan päältä jos jotain pääsi unohtumaan.

Otetaan rennosti, vedetään reinot ja ainot jalkaan (tai huiviin) ja nautitaan. Aurinkoista pääsiäistä!

PS. Och vem är Magnus? Magnus on Ny nordisk mat -ohjelman loistava koordinaattori http://www.nynordiskmad.org/

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Luomu on tahdon asia.

"Ei olisi viisi vuotta sitten uskonut" - totesi ystäväni käytyään hampurilaisbaarissa ja huomattuaan että siellä oli tarjolla vallan luomuateria. Ei olisi todellakaan uskonut, ei.

Perjantaisessa hallituksen luomuohjelman tiedotustilaisuudessa tuli monesti esille tämä viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutos. Kymmenen vuotta sitten luomulla oli kyllä Suomessa hyvä maine ja kaiku, mutta ostoskoriin sitä ei silti pistetty. Tilanne on nyt toinen.

Luomuun uskoo nyt koko ruokaketju, tuottajasta kauppaan saakka. Mutta hyvin sekin tuli ilmi perjantaina, että luomu ei ole uskon asia, vaan tahdon.

Tuottajapäässä tuotantomuotopäätöksillä on pitkät seuraukset; niiden on kannettava usein seuraavalle sukupolvelle saakka. Näin on esim lihantuotannossa, jossa tuotantomuodon vaihdos vaatii paljon aikaa ja rahaa, investointeja, osaamisen kerryttämistä - sitä ei tehdä vuodessa eikä kahdessa. Ratkaisujen on kannettava oma työura loppuun ja siitä on oltava jatkumoa seuraavalle sukupolvelle.

Tahtoa vaaditaan myös julkisen ruokapalvelun kohdalla, jossa päätökset ovat suurien volyymien kanssa pelaamista. Horeca myynnistä arvellaan tällä hetkellä olevan vasta noin 0,5% luomua, mutta kasvun vauhti on kova. Viime aikoina onkin kuulunut monia uutisia suurista kaupungeista ja julkisista hankkijoista, jotka ovat aloittaneet luomun käytön tai ovat lisäämässä sitä. Ja merkittäviä uusia ruokapalveluiden tuottajia on tulossa luomun käyttäjiksi; uutisia saanemme kevään aikana...

Vaikka luomulla on Suomessa vasta aivan marginaalinen osuus ruoan kokonaismyynnistä, alle 2%, on se kuitenkin suuri mahdollisuus tuottajille ja jalostajille. Luomu mahdollistaa erottumisen, useimmiten paremman hinnan ja uskolliset ostajat - tietenkin vain jos tuote on kunnossa. Luomu on tarjonnut myös jo muutamalle keskisuurelle jalostajalle vientiväylän, esim. Keski-Eurooppalaisten kauppaketjujen privat label - tuotteiden tuottajana.

Luomun imago ja idea kestävän hyvinvoinnin tuottamisesta niin ihmiselle, ympäristölle kuin eläimillekin on juuri tässä ajassa, "in". Luomu tarjoaa ennen kaikkea vaihtoehdon tuottaa ja kuluttaa oman arvomaailman mukaisesti.