Lampaanviulua ja rentoa meininkiä

Suomessa on sanonta: kel onni on se onnen kätkekööt. No minun piti kääntää tämä sanonta ruotsiksi mutta edes suomenruotsalaisilla ei ole ko. ilmaisua, jää siis kääntämättä. Mutta paljastanpa teille epäsuomalaiseen tapaan kuitenkin mistä iloitsen...

Onneni liittyy tänä pääsiäisenä lampaanviuluun - fårfiol. Lampaasta, varsinkin kotimaisesta tai luomusta, on ollut jälleen kova pula. Tuo oma kultakimpaleeni on matkannut Ruotsista asti lentokoneella luokseni, (melkoinen hiilijalanjälki mutta sitä ei lasketa) - sain sen lahjaksi. Karitsan on kasvattanut rakas työkaverini Magnus. Ja Magnukseen takia minulla onkin kaksinkertainen onni, sain sekä viulun että vuosien aikana opin tuntemaan Magnuksen. Nyt yhteiset työt ovat loppuneet mutta ystävyys on jäänyt.

Magnus, jag saknar dina hundratals e-mail och telefonsamtal per vecka. Vi löste tillsammans några "nasty problems" och nå utmärkt bra resultaten. Och den viktigaste var att vi njöt vårt arbete. Tack för allt - fårfiol kröner vår påsk.

Lampaanviulu matkasi kanssani autojunassa suksiboksissa Sallaan asti. Se oli parisen päivää hyvässä marinadissa (basilikasuolaa, rosmariinia, valkosipulia) ja on nyt uunissa. Lampaan kylkeen tehdään risotto, perinne, jota ei voi katkaista. Viime vuosina loma-ajat on vietetty hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pakkaaminen näille retkille alkaa aina osaltani paistomittarin etsimisellä ja viinien huolellisella valinnalla. Kaiken muun saa paikan päältä jos jotain pääsi unohtumaan.

Otetaan rennosti, vedetään reinot ja ainot jalkaan (tai huiviin) ja nautitaan. Aurinkoista pääsiäistä!

PS. Och vem är Magnus? Magnus on Ny nordisk mat -ohjelman loistava koordinaattori http://www.nynordiskmad.org/