Perjantaisessa hallituksen luomuohjelman tiedotustilaisuudessa tuli monesti esille tämä viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutos. Kymmenen vuotta sitten luomulla oli kyllä Suomessa hyvä maine ja kaiku, mutta ostoskoriin sitä ei silti pistetty. Tilanne on nyt toinen.
Luomuun uskoo nyt koko ruokaketju, tuottajasta kauppaan saakka. Mutta hyvin sekin tuli ilmi perjantaina, että luomu ei ole uskon asia, vaan tahdon.
Tuottajapäässä tuotantomuotopäätöksillä on pitkät seuraukset; niiden on kannettava usein seuraavalle sukupolvelle saakka. Näin on esim lihantuotannossa, jossa tuotantomuodon vaihdos vaatii paljon aikaa ja rahaa, investointeja, osaamisen kerryttämistä - sitä ei tehdä vuodessa eikä kahdessa. Ratkaisujen on kannettava oma työura loppuun ja siitä on oltava jatkumoa seuraavalle sukupolvelle.
Tahtoa vaaditaan myös julkisen ruokapalvelun kohdalla, jossa päätökset ovat suurien volyymien kanssa pelaamista. Horeca myynnistä arvellaan tällä hetkellä olevan vasta noin 0,5% luomua, mutta kasvun vauhti on kova. Viime aikoina onkin kuulunut monia uutisia suurista kaupungeista ja julkisista hankkijoista, jotka ovat aloittaneet luomun käytön tai ovat lisäämässä sitä. Ja merkittäviä uusia ruokapalveluiden tuottajia on tulossa luomun käyttäjiksi; uutisia saanemme kevään aikana...
Vaikka luomulla on Suomessa vasta aivan marginaalinen osuus ruoan kokonaismyynnistä, alle 2%, on se kuitenkin suuri mahdollisuus tuottajille ja jalostajille. Luomu mahdollistaa erottumisen, useimmiten paremman hinnan ja uskolliset ostajat - tietenkin vain jos tuote on kunnossa. Luomu on tarjonnut myös jo muutamalle keskisuurelle jalostajalle vientiväylän, esim. Keski-Eurooppalaisten kauppaketjujen privat label - tuotteiden tuottajana.
Luomun imago ja idea kestävän hyvinvoinnin tuottamisesta niin ihmiselle, ympäristölle kuin eläimillekin on juuri tässä ajassa, "in". Luomu tarjoaa ennen kaikkea vaihtoehdon tuottaa ja kuluttaa oman arvomaailman mukaisesti.
Tekstit
