torstai 20. kesäkuuta 2013

Läpinäkyvät lihan tuotantoketjut - uhka vai vallan mahdollisuus lihayhtiön maineelle ja liiketoiminnalle?

Ei tainnut mennä ihan nappiin vastuullisuusviestintä monella lihayhtiöillä tänään Hesarin artikkelissa, jossa käsiteltiin niiden käyttämän ulkomaisen lihan alkuperää. Ruokaketjun avaaminen ei kuulemma hyödytä lihayhtiön liiketoimintaa. Näin varmaan ennen olikin, kun kukaan ei kysellyt eikä ymmärtänyt mistä se liha tulee, mutta maailma on muuttunut. Nyt kysellään, ketjujen pitäisi olla läpinäkyviä, ja jos ei tiedetä, otetaan selvää ....

Näin sivusta seuraajana ajattelen, että lihayhtiön liiketoimintaa kyllä hyödyttäisi lisääntyvä kuluttajan luottamus heidän toimintaa ja brändejä kohtaan; toisin sanoen hyvä maine lisääntyisi ja se taas tuottaisi yritykselle lisää arvoa. 

Nykyään puhutaan kovasti raaka-aineiden jäljitettävyydestä, auditoidusta ja eettisestä toiminnasta, jossa niin ruokaketjun eläimet kuin ihmisetkin ympäristön ohella voivat hyvin. Noita yhtiöiden kommentteja lukiessa tuli kieltämättä sellainen olo, että onko jotain salattavaa kun lehtimiestä ei voi mukaan tarkastusreissulle Brasiliaan ottaa. Saiko yhtiön maine nyt kolhun?


Juhanin mulleja
Olen käynyt viimeisten vuosien aikana monissa liha-alan tuotantolaitoksissa; broilerikasvattamoissa, sikaloissa ja navetoissa, teurastamoissa ja tehtaissa. Vaikka Suomessa asiat hoidetaan pääosin superhienosti, ja vaikka kuinka toimitaan täysin lain mukaisesti ja ylikin, ja vaikka kuinka olen jonkin sortin biologi ja maatilalla melkein syntynyt, niin kyllähän se ruoan tuottaminen eläimistä aina jossain määrin kirpaisee. Se kuinka "kylmää touhua" lihan tuotanto on. Eläin on subjekti: syntymä, kasvatus (ehkä monessa eri paikassa), lopetus ja osiksi. Ja sama rundi uudelleen. Ja uudelleen. Siinä ei tunteilla pelata.

Olemme niin etääntyneitä lihantuotantoketjusta (ja muistakin ruokaketjuista), että täysin luonnollinen asia muuttuu luonnottomaksi. Jos porsiva emakko, ähkyyn kuollut lehmä tai kalkkunan teurastus olisi jokapäiväinen näky kotikulmilla, saattaisi suhtautuminen olla toinen. Siksi varsin hyvin ymmärrän lihatalojemme haluttomuuden päästää kansaa tai lehdistöä tuotantoketjuunsa tutustumaan - vaikka niihin ilman muuta pitäisi päästää, koska asiat hoidetaan kunnolla ja oikein, Suomessa. Entäs siellä Brasiliassa sitten?

Hesarin juttusarja jatkuu huomenna, sitä odotellessa on lähdettävä ostamaan Juhannuksen grilliherkkuja ...

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Istuta puu, pelasta maailma.


Arvostettu akatemiaprofessori Markku Kulmala valotti eilen ilmaston muuttumista kansainvälisessä tiedeopetuksen symposiumissa (International Science Education Symposium (ISSE)) Helsingissä.

Meillä on vain yksi planeetta, jolla ei voi tehdä testejä, aloitti Kulmala. Maapallolla kaikki liittyy kaikkeen. Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrät lisääntyvät koko ajan, kasvuvauhti on ollut vuodesta 2010 lähtien + 5% vuosittain. Talouskriisit ovat hetkellisesti vähentäneet khk-päästöjä. Hyvä niin, mutta talouden taantumat eivät kuitenkaan ole toivottuja. Kuinka saada siis samaan aikaan talouskasvua ja vähemmän päästöjä, siinäpä ydinkysymys.

Vuonna 2008 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 385 ppm, joka on yli 38 % enemmän kuin ennen esiteollista aikaa. Nyt ollaan jo yli 400 ppm:ssä, onko peli on jo menetetty?  

Kuva: Sauli Rouhinen
Pulman ratkaisussa tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä voimia, myös pieniä yrityksiä. Ja varsinkin nuoria toivoja, niitä, jotka olivat eilen kuuntelemassa yleisössä. Ympäri maailmaa on Suomeen saapunut nimittäin täksi viikoksi Millenium Youth Camp kesäleirille nuoria tulevaisuuden propelipäitä, joiden käsiin ilmastonmuutoksen hidastamisprosessi ja jälkien korjailu eittämättä tipahtaa. 

Kulmala puhui nuorille erityisesti aerosolipartikkeleista, joita on ”hyviä ja huonoja”. Huonot eli ihmisten tuottamat lämmittävät ilmastoa ja hyvät mm. viilentävät maapalloa. Metsät tuottavat niitä hyviä. Kulmala patisti nuoria mukaan työhön, perustamaan yrityksiä ja tekemään tiedosta rahaa. Mitä ensimmäiseksi pitäisi tehdä, mikä olisi helpoin ja nopein tapa toimia ilmastokysymyksessä, kysyttiin Kulmalalta. Istuttakaa puita! vastasi Kulmala.

Olisiko siinä aihetta kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen konkreettiseksi toimeksi? Istutetaan jokainen yksi puu.
Kuka tulee mukaan?

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mitä pitäisi tapahtua, että tulevilla sukupolvilla olisi hyvä elämä vuonna 2050?


Mitkä ovat ne kriittiset asiat, joiden pitäisi olla kunnossa, jotta vuonna 2050 lasten lapsillamme olisivat hyvät elämän edellytykset kunnossa? Mitkä ovat ne eloonjäämiskysymykset, isot haasteet, joiden ratkaisuun tämän yhteiskunnan tulisi pyrkiä välittömin toimenpitein?

Meillä on vain yksi maapallo, jonka elämää ylläpitävät luonnonjärjestelmät ovat uhattuina. Kuitenkin niihin perustuu sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointi. Samaan aikaan myös ns yhteiskunnallinen perusta, eli kaikkien maapallon ihmisten mahdollisuus tyydyttää omat ihmisoikeuksiin perustuvat perustarpeensa ovat monella osa-alueella täyttämättä. Tämä on nykyihmiskunnan suurin haaste.

Suomi vastaa osaltaan tähän haasteeseen yhteiskuntasitoumuksella. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus tulee sisältämään alle kymmenen tavoitetta, joiden toteutumiseksi eri toimijat antavat ovat toimenpidesitoumuksensa, so. tekevät tekoja, jotta tavoitteet toteutuvat. Tavoitteita on nyt hahmoteltu eri sidosryhmien sekä sitoumusta miettivän ryhmän kesken. Sitoumuksesta päätettiin viime vuonna pääministeri Kataisen johtamassa Kestävän kehityksen toimikunnassa. Ehdotus sitoumuksesta on valmis tämän kuun lopussa.

Ovatko seuraavat tavoitteet ne olennaiset, oikeat, seurattavat, riittävän rohkeat ja kunnianhimoiset, aidosti kestävää kehitystä edistävät? Sellaiset, että jos ne toteutuisivat, meillä olisi hyvinvoiva Suomi vuonna 2050 osana hyvinvoivaa maapalloa. Ota kantaa suoraan näihin tavoitteisiin tässä kyselyssä.

Tässä nyt luonnosvaiheessa olevat tavoitteet lyhyesti:  
Talous resurssiviisaaksi: Suomi ja suomalaiset ryhtyvät edelläkävijöiksi: edistämme ja tarjoamme kestäviä ratkaisuja alueellisesti, Euroopan unionissa ja globaalisti. Yrityksemme ovat globaaleja johtajia yhteiskuntavastuullisessa liiketoiminnassa. Kaikkia resursseja käytetään harkitusti, säästäen ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Työtä kestävästi: Työn tarjontaa ja laatua parannetaan. Työllisyysastetta nostetaan ja kasvatetaan työn tarjontaa: työtä tulee ottaa vastaan ja tarjota yhä monialaisemmin. Työelämän laatua parannetaan

Köyhyyden poistaminen: Köyhyyden poistaminen Suomesta (vaurauden tasapuolisempi jakautuminen) ja maailmasta parantamalla ihmisten mahdollisuuksia hyvään terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen. Kaikille suomalaisille taataan riittävä toimeentulo ja perusturva. Kaikki työ on kannattavaa. Erityisesti panostetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseen. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisienhallintaan.

Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden turvaaminen: Turvataan riittävä hyvinvointi ja osallisuus yhteiskuntaan kaikille. Vahvistetaan demokratiaa ja kaikenikäisten vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään ja yhteiskuntaan. Erityisesti vahvistetaan nuorten osallisuutta ja varmistetaan, että kaikille löytyy oma paikka. Vahvistetaan sosiaalisia mahdollisuuksia, hallinnon läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa. Taataan kaikille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut.

Energiakäänne: Suomi siirtyy puhtaaseen energiantuotantoon: Kasvishuonekaasupäästöjä vähennetään 30 % vuoteen 2020, 50 % vuoteen 2030 ja 80–95 % vuoteen 2050. Päästövähennykset aikaansaadaan pääasiassa siirtymällä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaan puhtaaseen energiantuotantoon sekä parantamalla energiatehokkuutta.

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen: Suomi ryhtyy tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja varmistaa, että vuoteen 2050 mennessä Suomen luonnon tila on vakaa ja edistää tulevaisuudessa kansalaisten hyvinvointia. Ekosysteemipalveluita tunnistetaan ja hyödynnetään.

Ekologinen jalanjälki luonnon kantokyvyn rajoihin: Suomi ja suomalaiset vähentävät neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja ekologista jalanjälkeä. Tavoitteeksi asetetaan ekologisen jalanjäljen puolittaminen vuoteen 2050. Tavoitteen toteuttamisessa painotetaan erityisesti resurssitehokkuuden lisäämistä, materiaalien kierrätystä ja suljettuja kiertoja.

Yhteisöllisyys materialismin vastapainoksi: Luodaan todellisia vaihtoehtoja kuluttamiseen perustuvalle elämäntavalle. Kehitetään paikallisyhteisöjä vahvistavia toimintamalleja ja asukkaiden mahdollisuuksia luoda viihtyisiä elinympäristöjä. Kehitetään kaavoitusta ja paikallista päätöksentekoa. Panostetaan asennemuutoksen luomiseen, jotta aineettomampaan kulutukseen perustuva elämäntapa on tavoiteltavampaa ja hyväksyttävämpää. Luodaan yritystoimintaa erityisesti palveluihin, lainaamiseen, korjaamiseen ja kierrättämiseen liittyen. Ylläpidetään korkeaa koulutustasoa ja yleissivistystä.

Mitä puuttuu, missä mennään vikaan? Ota kantaa kyselyssä