Asuminen,
liikkuminen ja ruoka muodostavat kolmikon,
josta meidän arkemme ympäristövaikutukset tulevat. Ruoan ympäristövaikutukset
ovat kolmannes. Tähän saakka ruoalle ei ole ollut merkintää, joka opastaisi ympäristön kannalta parempiin
valintoihin.
Pohjoismainen Joutsenmerkki on toinen virallisista
ympäristömerkeistä, toinen on EU:n
ympäristömerkki.
Joutsenmerkin tavoitteena on "saada aikaan mahdollisimman
suurta ympäristöhyötyä sekä lisätä ympäristön kannalta parhaimpien tuotteiden
kysyntää ja tuotantoa". Joutsenmerkin painopisteet ovat energia, biodiversiteetti,
kemikaalit ja jätteet. Näille neljälle painopistelle kriteerit keskittyvät.
Merkki käsittää koko elinkaaren eli raaka-aineen,
valmistuksen, käytön ja hävittämisen.
Muutama huomio lähinnä raaka-aineiden ja alkutuotannon
kriteereistä:
Leivän
ympäristövaikutukset tulevat alkutuotannosta
ja leipomon toiminnasta suurimmaksi osaksi. Joutsenmerkin kriteerit, jotka liippaavat alkutuotantoa/raaka-aineita, kohdistuvat luomuraaka-aineiden käyttämiseen, GMOn käyttökieltoon,
viljan alkuperän jäljittämiseen,
sertifioidun palmuöljyn käyttämiseen,
transrasvojen käyttökieltoon ja muihin ravitsemuskriteereihin (rasvat, sokeri,
suola, kuitu,
natrium). Ohjataanko näillä kriteereillä alkutuotannon ympäristövaikutuksien
pienentämiseen? Pitäisikö kannustaa alkutuotannon toimijoita elinkaarilaskentaan, eli perustaa kriteerit todellisiin ympäristövaikutustietoihin?
Kallista, vaikeaa. Mutta sitten seuraavaan
kriteeriversioon?
Tutkimustulokset maailmalta leivän ympäristövaikutustutkimusten osalta vaihtelevat huikeasti. Myös luomun vs. tavanomaisesti tuotetun leivän osalta tulokset ovat
ristiriitaisia. Ei voida absoluuttisesti sanoa,
onko luomu parempaa ympäristön kannalta vai ei,
paitsi ekotoksisten vaikutusten (torjunta-aineiden käyttö) ja monimuotoisuuden
osalta, jotka ovat luonnomukaisen
tuotantotavan vahvuuksia. Luomukriteeri takaa myös raaka-aineiden
jäljitettävyyden.
Joutsenmerkin kriteereihin on tuotu myös ravitsemus. Kriteeteerit koskevat
leivän rasvan laatua ja määrää,
suolan, sokerin ja ravintokuidun
määrää. Kriteerit on otettu muissa Pohjoismaissa käytössä olevasta Avainmenreikä
-merkistä. Vastaava kotimainen olisi ollut Sydänmerkki. On aivan oikein, että ympäristömerkitty ruoka on myös
ravitsemuksellisesti kestävää. Julkiset ammattikeittiöt voivat olla
kiinnostuneita hankkimaan sekä ympäristön että terveyden kannalta kestävää
ruokaa, joten olisi hyvä että
kriteeristö olisi yhteneväinen. Ympäristömerkin ja Sydänmerkin kriteerit erovat
hieman. Eivätkö suomalaiset toimijat voisi käyttää Sydänmerkin kriteerejä?
Yhtenä kriteerinä on,
että leivässä ei saa olla käytetty raaka-aineita,
jotka ovat peräisin muuntogeenisistä
kasveista. Mitenkähän tämä kriteeri ohjaa ympäristöystävällisempään tuotantoon? Kun GM tuotteita hyväksytään EU:ssa, ne käyvät erittäin tiukan arvioinnin myös ympäristövaikutusten puolesta. Hyväksyntä edellyttää, ettei niistä ole haittaa ympäristölle. Aihe kirvoitti laajaa keskustelua tänään kuulemistilaisuudessa. - Vaikea asia, jota Joutsenmerkki joutuu
pohtimaan edelleen.
Kriteeriehdotus on nyt lausunnolla,
kannattaa tutustua ja lausua.
http://www.ymparistomerkki.fi/files/3181/lausuntoehdotus_leipomo_ja_leipa.pdf
Kiitos. Vaikea asia on hyvin tässä purettuna palasiksi.
VastaaPoista