Brändiriski? - ei kiitos

Jos olisit ison tai pienen suomalaisen ruokapalveluyrityksen tai esimerkiksi kunnan ruokapalvelujohtaja, haluaisitko varmistaa hankkimiesi raaka-aineiden ja edelleen tarjoilemasi ruoan turvallisuuden? Entä jos olisit ylikansallisen pikaruokaketjun johdossa, tekisitkö samoin? Kyllä, niin minäkin tekisin.

Mitä varmemmin ruoan tai raaka-aineen tuottaja pystyy osoittamaan, että ruokaturvallisuus on kunnossa, sen paremmin se tulee saamaan tuotteensa jatkossa suurien (ylikansallisten) yritysten ruokalistoille tai kaupan hyllylle. Oli kuinka turvallista tahansa, myös suomalainen raaka-aine on brändiriski yritykselle, ellei sen tuotantoketju ole laatuvarmistettu ja sertifioitu/auditoitu. Monikansallinen yritys ei ota riskiä, että brändi tahraantuu yhdessä maassa; se vaikuttaisi hyvin nopeasti yrityksen maineeseen koko sen toiminta-alueella.

Kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kauppaketjuilla (Tesco, Carrefour ja Marks & Spencer) on omat alkutuotantoa koskevat laatujärjestelmänsä. Samoin suurilla ylikansallisilla ketjuyhtiöillä (MacDonalds, Subway etc). Niiden toimittajaksi et pääse, ellet toimi niiden standardien mukaisesti. Lisäksi on olemassa on yleisiä standardeja (ISO 22006, GlobalGAP, Laatutarha, SvenskSigill, Red Tracktor etc.), joita esim. kauppa käyttää.

Kasvisala on ollut isojen muutosten kourissa kuten muutkin tuotantosuunnat. Vaikka tilamäärät ovat vähentyneet, ovat kokonaissadot ja kasvihuonealat kuitenkin kasvaneet. Nykyään yksi tila tuottaa yhä isommalle kuluttajamäärälle tuotteita. Kasvisten käyttö tulee lisääntymään, myös ruokapalveluissa. Niiden osuus myös ruokaturvallisuudessa tulee kasvamaan. Yhä useampi asiantuntija nostaa tulevaisuuden ruokaturvallisuushaasteeksi kasvisketjun hygieniakäytännöt.

Suomalaiset kasvisten tuottajat pohtivat parhaillaan joko kansallisen laatujärjestelmän pystyttämistä (3. osapuolen audiointi) tai kansainväliseen GlobalGAP järjestelmään liittymistä, jollain keinoin. Kasvisala ei pystyne laajamittaisesti liittymään GlobalGAP:iin mutta kansallisen järjestelmän, eli Laatutarhan, kolmannen osapuolen sertifiointi saattaa olla mahdollista lähivuosina. Laatujärjestelmä kiinnostanee niitä tuottajia, jotka mielivät mukaan kansainväliseen kauppaan tai toimittajaksi isoille ruoka-alan yrityksille tai ruokapalveluyrityksille. Kyse on tietysti kustannuksista; laatujärjestelmä pitää pystyä myös rahastamaan − ellei siitä kohta tule markkinoille pääsyn edellytys.

Terveisiä muuten EU:n Sisämarkkinat 20 vuotta! juhlaviikolta. Yhteisillä markkinoillamme kaikki liikkuu, ruokakin, yhä vapaammin. Nämä markkinat vaativat laatustandardeja toimiakseen.