Näissä kynttilöissä kun tarkkaan katsoo, huomaa sotien veteraanien tunnuksen. Tänään ajatukset ovat heissä. Ilman heitä elämämme voisi olla hyvin erilainen. Ukkini taisteli sekä talvisodassa että jatkosodassa haavoittuen molemmissa vaikeasti.Talvisodan vammojen keskellä hän tapasi lotan, joka avusti häntä leikannutta kirurgia leikkauksessa. Tuosta lotasta tuli ukin vaimo, minun mummoni. Jatkosodassa ukki haavoittui jälleen. Joistakin kirjoista olen lukenut että hän haavoittui joulukuun 10. vuonna 1941. Minä synnyin tuona samana päivänä 29 vuotta myöhemmin. Jos ukin lähetti Karhun Veikko ei olisi raahannut pahasti haavoittunutta ukkia turvaan, ei minuakaan olisi. Elämän ja sukupolvien jatkuminen on pienestä kiinni.
Arvokasta itsenäisyyspäivää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti