Viime vuosi alkoi slow life ajatuksella, mutta heti parin kuukauden jälkeen selvisi että tässä mennään lujempaa kuin koskaan.
Vuoden ammattillisia kohokohtia oli paljon, niitä on hengästyttävää listata.Tammikuussa vierailtiin Ruotsin ruokamekassa Grythyttanissa, usko professuurin tärkeyteen Suomessakin vahvistui entisestään. Helmikuussa sain vastaanottaa Keittiömestareiden tunnustuksen, siitä olen edelleen kiitollinen ja ylpeä. Pysti muistuttaa työhuoneessa keittiömestareista, meitä yhdistää intohimo suomalaiseen ruokaan.
Helmikuun pakkasilla kävimme luomutaivaassa - Biofach messuilla. Se on paikka, jossa kaikkien luomun kanssa puuhaavien olisi käytävä joka vuosi päivittämässä tietonsa. Keväthangilla iski tulivuori, se muistutti yhteiskuntamme haavoittuvuudesta - mietin etenkin huoltovarmuutta ja ruokahuoltoa.
Keväällä aloimme tositaiston kotitalouden opetuksen puolesta, taisto jatkui koko vuoden.
Kesäkuussa sain olla todistamassa Ruotsin maaperällä Pariisissa kuninkaallisia häitä ja illan lopuksi Tanskan maaperällä Tanskan maajoukkueen peliä jalkapallon MM kisoissa (mieti miten:)).
Kesäkuussa Helsinki teki historiallisen ruokakulttuuripäätöksen, hedelmiä kerätään myöhemmin.
Kesän lopussa ajettiin lähiruokaviesti hienosti maaliin - viesti antoi paljon voimaa ja uskoa työhömme. Edellisten vuosien viestien tuloksia on saatu nähdä koko vuoden ajan - muutosprosessit vievät paljon aikaa.
Alkusyksyllä pääsin unelmien ruskareissulle maailman huippukokkien ja ruokatoimittajien kanssa, sellaista elämystä en unohda koskaan. Syksyllä tuli myös vierailtua eduskunnassa kuultavana pari kertaa, ne hetket ovat tärkeitä kun pystyy oikeasti kertomaan päättäjille asioiden tilasta.
Loppusyksystä valmisteltiiin Ruokapoliittinen selonteko Huomisen ruoka-strategian perusteella. RuokaStrategia ja selonteko ovat käänteentekeviä lappuja - niistä tällainen byrokratiaa vieroksuva epätyypillistä virkamiestyötä tekevä ruokapääsihteeri oli ihan fiiliksissä - ja on edelleen. Ensi vuonna toimeenpannaan toivottavasti uuden hallituksen ohjauksessa useita ruokastrategian aloitteita.
Loppuvuodesta brändiryhmä rakensi Suomi-brändin yhdeksi peruspilariksi puhtaan luonnonn ja siitä ammennettavan ruoan ja veden. Brändityöryhmän raportti ja tehtävät ovat hienoja ja osuvia, tavoitetta riittää.
Sre:n pääteema tänä vuonna oli kestävä ja vastuullinen syöminen. Teema puettiin Hyvinsyöjä - kampanjaksi. Kun vuoden nupiksi Presidentin kanslia -sketsisarja teki pilaa kampanjasta, niin mietin että enempää ei kai tässä valtakunnassa voi saada:)
Nöyrin kiitos kaikille joiden kanssa saimme tehdä työtä 2010!
Sre työ jatkuu 2011 kevääseen. Sitten on uuden hallituksen tehtävä päättää tarvitaanko ruokakulttuuriohjelmaa valtakuntaan.
Alfredissa
1 kuukausi sitten
Tekstit
Toivottavasto ruokakulttuuriohjelma saa jatkaa. Omalta pieneltä lautaseltani lupaan toimia sen puolesta ja laittaa muutaman viestin mm. kansanedustajille. Uutta hallitusohjelmaahan valmistellaan jo täyttähäkää ja ainakaan Marjapuuron innostuksesta homma ei jää kiinni, sillä intoa on tihkunut läpi kaikesta mihin Sre:n nimen alla olen tutustunut. Vaalikausi on liian lyhyt aika minkä tahansa kulttuurin alueen muutokselle, saatikka sitten ruokakulttuurin.
VastaaPoistaJatkossa toivoisin, että kauppa saataisiin paremmin nivottua ruokakulttuurin kehittämisen sateenkaaren alle. Aika harva syö ravintolassa pitkän kaavan mukaan päivittäin tai hyvä jos edes kerran vuodessa, mutta ostoksilla käydään montakin kertaa viikossa ja kohdataan kaupan maisema, joka on eroaa usein kovasti ehkä mielessä elävästä unelmien ruokatorista, jolla erilaiset tuoksut ja röykkiöinä kohoavat vihannesten, lihan ja kalan vuoret houkuttelevat ostajaa. Euronkin päivittäinen muutos "oikeaan suuntaan" ns. tavallisen perheen tai yksittäisen syöjän valinnoissa on valtava summa, johon tarjonta ei voisi olla reagoimatta. Ruokakauppa on suuri osa jokaisen maan kansallisesti tunnistettavaa maisemaa.
Jatkoa SRE:lle toivoen
Mika Taipalus, Orivesi