Järvikalaa on, miksei lautasella?

Kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestin toisena päivänä puhuttiin kalasta kun kala-apajien rannoilla kerran mentiin. Viesti kulki Kiuruveden, Pielaveden ja Tervon kautta Karttulaan.
Pohdittiin mikä estää kalan pääsyn julkiseen keittiöön. Muutamat ruodon palasetkin kalassa stoppaavat kalan käytön. Valmiiksi peratussa fileessä jos on ruotoja eivät emännät ota kalaa keittiöön. Syy tietenkin se, että lapset eivät syö jos yksikin ruoto löytyy. Sesonkeja ei myöskään riittävästi hyödynnetä ruokalistasuunnittelussa. Myös logistiikan järjestäminen on hankalaa. Tällaisia syitä kuultiin mm. Tervossa paikalliselta kalastajalta ja kalanjalostusyrittäjältä.
Järvikala on yksi suomalaisen ruokakulttuurin ikiaikaisista kivijaloista. Mutta se on myös nykyaikaa, sillä järvikala on erittäin ilmastoystävällinen ja terveellinen valinta ruokalistalle, ja ansaitsisi nykyistä enemmän arvostusta.
Me suomalaiset olemme aivan liian vaatimattomia omien raaka-aineidemme kanssa emmekä osaa arvostaa niitä riittävästi; muut maat näyttävät ehtivän ensin EU:n nimisuoja-asioissakin. Tietoa on tihkunut että Saimaan ja/tai Pieleveden muikulle oltaisi puuhaamassa nimisuojaa, hyvä juttu. Nyt puuhamiehet vauhtia pyrstöihin!