Sunnuntaina Levillä Cook it Raw porukat, kokit ja media, pääsivät vihdoin tositoimiin. Moni on kysellyt mitä teimme että saimme nämä henkilöt Suomeen? No, ainoastaan mahdollistimme tämän muiden kumppaneiden kanssa, he halusivat itse tulla.
Kun pääsin paikan päälle oli tohina lauantaina kolmen maissa täydessä käynnissä. Kahdessa mökissä keiteltiin, pilkottiin, survottiin, suunniteltiin täysillä. Massimo Bottura (maailman listan nro.6) esitteli touhukkaasti poron kieliä, jotka olivat vesihauteessa 22h 75 C. Haude oli kokkien vessassa, hmm. Toilet suvidé. Siinä vessassa tuli samalla selväksi miksi täällä keitellään esim kieliä. "Haluamme tulkita ikiaikaisia vanhoja raaka-aineita. Meidän tehtävämme on opettaa nuorille kokeille että kaikki ruhon osat ovat syötäviä. Se on eettistä, se on osa tiedon siirtoa. Tämä on osa Cook It Raw:ta.
Kokit tekivät koko päivän valmistelujaan illan dinneriä varten. Mm. Rene Retzepi ja Daniel Paterson viettivät melkoisen tovin saksien kuusen ja katajan neulasia irti oksista.
Ilta tuli ja sitten alkoi ruoan nosto esille.
Alkuruoaksi oli musse tehty raaoista sekasienistä, päällä oli jänistartar. Siitä vastasi Pascal Barbot (maailmalistan nro 16).
Saimme kaskinaurista, unohdettua ja harvoin käytettyä raaka-ainetta. Siitä alkuruokaa loihti Fredrik Andersson, yhden michelin tähden mies Tukholmasta. Kaskinauris sai vierelleen kuivatusta ja jauhetusta silakasta tehtyä "puuteria" kaverinaan kermaa.. Maut olivat tasapainossa. Täydellinen esimerkki raa'asta annonnoksesta - cook it raw.
Päivän ehdoton kohokohta oli mielestäni keitto, suoraan metsästä. Inaki Aizpitate and Petter Nilsson tekivät keiton. Voisin sanoa, etten ole ikinä kokenut vastaavaa. Keitto oli kuin metsä itse. Siinä oli tattislaisseja, neste oli jäkälästä ja sienistä, muutamia puolukoita, hyvin hennosti savustettua ja lähes raakaa siikaa pieninä paloina. Siinä oli nuotiolla kypsennettyjä punajuuria, yrttejä metsästä, puolukanlehtiä ja päällä syväjäädytettyä jäkälää. Se oli kaunis. Keittoon oli vangittu todellakin metsä, jossa ihmiset tänään olivat olleet. Yhdistelmä oli äärimmäisen luonnollinen, mutta yllättävä, käsittämätön kompositio.
Rene Retzepi, Noman mestari, nro 1 ravintolalistalla Word Best restaurants, sanoi keitosta että se oli ehkäpä yksi hänen hienoimmista ruokaelämyksistään ikinä. "Tuosta keitosta pitäisi tulla Lapin kansallisruoka".
Lydialla, joka kirjoittaa mm. Timeen, Gourmet Swedeniin, oli paljon sanottavaa. Hän puhui pitkään mm. siitä että "ajattele että tämä kaikki on teille suomalaisille ilmaista - senkun haette metsästä". Hän on asunut Suomessa lähes pari vuotta ja sen aikana tutustunut mm. Helsingin ravintolatarjontaan. "Suomalainen kokki ei koskaan tekisi tätä", hän sanoi maistellessaan tuota keittoa. Koko maa on täynnä kiinnostavia raaka-aineita, mutta kukaan ei käytä niitä ravintoloissa, kotona kyllä.
"Suomalaisilta puuttuu vapaa ajattelu (free thinking). Suomessa on hyvin konservatiivinen ravintolakulttuuri, kun asuimme Suomessa ja kävimme ravintoloissa ravintolat eivät tuntuneet suomalaisilta, kaikki olivat jotain italialaisia tai ranskalaisia".
Pääruoka; Massimo Botturan ja Pascal Barbot:n tekemä poron kieli. Kieli oli uskomaton elämys, pehmeä, sulava, hieman savuinen. Lisukkeessa oli raakaa kalaa, keitettyä kalaa, yrttejä, siian mätiä. Upeaa.
Jälkkäri: reissarista jätski, tattisuklaa liemi pohjalla, haudutettua omenaa hunajassa, hasselpähkinää, uunissa kuivattua leipää pieneksi murustettuna.
**********
Mistä koko hommassa on kysymys? Miten nämä ehdottomat alansa huiput, parhaista parhaimmat, ovat täällä keskellä ei mitään keskenään? Eikö se ole aikamoinen kilpailuasetelma? - Ei, jos olet itsevarma, tiedät mitä teet ja osaat, voit jakaa. Kyse on jakamisesta. Share the moment, share the plate, share the time. Jaa itsesi ja osaamisesi, saat monin kerroin takaisin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti