McDonald´s tiskin takana tiukat laatustandardit- suomalaiset tuotteet vähissä

McDonald´silla syö joka päivä
prosentti maailman väestöstä

McDonald´s myy joka sekunti 75 hampurilaista, kertoo Business Insider. Ensi vuonna joka ikinen päivä avataan uusi McDonald´s Kiinassa. Miten ihmessä laadunvarmistus ja - konseptointi toimii tässä jättiyhtiössä?

Pääsin jokin aika sitten käymään Suomen McDonald´sin tiskin toisella puolella. McDonalds on varmasti elintarvikealan yksi tiukimpia laatupolitiikan harjoittajia globaalisti.

Päästäkseen toimittamaan McDonalsille tuotteita on tuottajan saavutettava mm. ISO 9001, 22000 ja 22002-1 standardien vaatimukset ja lisäksi McDonalsin itsensä asettamat laatuvaatimukset, jotka ovat korkeampia kuin yleisesti elintarvikealalla käytetyt BRC ja IFS -standardit. Näiden lisäksi tuottajan volyymin on oltava riittävän suurta, ja - hinta kohdillaan. Siinäpä riittävästi esteitä suomalaisille tuottajille ja toimittajille?

Tsekkasin Suomen McDonaldsin raaka-aineiden ja ruoan toimittajat. Tunnen tasan yhden maatilatuottajan Suomesta, joka toimittaa suoraan tuotteitaan McDonald´sille ja se on Vehviläisen sipulitila Savosta. Vehviläinen on palkittu Vuoden maatilana, eli sillä on poikkeuksellisen vahva laatujohtamisen osaaminen. Raaka-aineista tulee Suomesta sipulin lisäksi neljä/viisi.

Naudanliha Puolasta, juusto Espanjasta,
ruisleipä ja ehkä salaatit Suomesta

Kun syöt seuraavaksi Mäkkärillä, voit olla varma, että sämpylät ja ruisleipä sekä maito tulevat Suomesta ja mahdollisesti myös siis sipuli ja jäävuorisalaatti + kurkku (jos satoa on tullut riittävästi), myös kahvi ja virvoitusjuomat on tehty Suomessa. Muut pääraaka-aineet tulevat kaikki muualta, suunnilleen näin:
peruna Hollanti, naudanliha Puola, kananliha Tanska, juusto Espanja, kala Tanska (MSC sertifioitua), pirtelö ja jäätelö Saksa

Suomen McDonald´s on tehnyt työtä ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi tietäen suomalaisia uhkaavan ylipainon ja veri- ja sydäntaudit sekä pikaruoka-aterioiden huonon ravitsemuslaadun maineen. Yhtiö on päättänyt mm. jo vuosia sitten, että se käyttää Suomessa vain Pan-Suolaa; ja suolaa käytetään huomattavasti vähemmän kuin muualla maailmassa. Lisäksi kovan rasvan määrää on vähennetty useissa tuotteissa. Parannukset eivät silti tee vielä pikaruoka-annoksista aivan jokapäiväistä "terveysruokaa", mutta suunta on oikea. Ei ole nimittäin ihan sama mitä noin prosentti maailman väestöstä syö päivittäin (McDonald'sissa syö joka päivä noin 68 miljoonaa ihmistä).

"Saa syödä" - hanke. Taloyhtiön herkkupesästä ruokahävikin ratkaisija?

Joko sinä näet painajaisia mitä teet kaikella sillä joulun herkkupöydästä ylijääneellä ruoalla? Mikset pistäisi hyvää kiertämään, tai ainakin kokeilisi mitä tähteistä voit tuunata? 

Herkkupesä: lisää blogissa

Saa Syödä -hankkeessa  

on syksyn mittaan kokeiltu uutta tapaa jakaa ylijäänyt ruoka eräässä kerrostaloyhtiössä Helsingissä. Asukkaat ovat voineet viedä omia ylijäämäruokiaan alakerran kylmiössä olevaan "herkkupesään" ja noutaa sieltä taas itselleen sopivia eineitä. Lähikauppias on tuonut kaupastaan useamman kerran täydennystä ja pitänyt ajatuksesta, että ruokaa ei ole tarvinnut heittää roskiin. Parin kuukauden kuluttua saamme kuulla miten herkkupesä on toiminut. Luulisi, että esim. opiskelija-asuntolaan tai vastaavaan ko toimintamalli olisi varsin hyvä.

Saa Syödä - hävikkihankkeessa on tehty mahtavat nettisivut, joissa kerrotaan tietoa hävikistä, kokeilusta, oikeasta ruoan säilytyksestä. Ja mikä hienointa, sivuilla on reseptihaku, jonne voit syöttää vaikka joulun ylijäämäraaka-aineita ja jalostaa niistä ihan uusia ruokaelämyksiä. Herkkupesän blogista voit seurata kokeilun tunnelmia ja menestymistä.

Hanke on osa Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU2)"Vähemmästä viisaammin" ohjelmaa. Toteuttajina ovat MTT, Motiva ja Palmu Inc. Finland Oy. 

Saa syödä - ruokahävikkihanke:

www.saasyödä.fi

SuomiSyö yhteiskuntavastuullista ruokaa? Mitäh?

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima Laatuketju teetti kyselyn Pellolta pöytään -käsitteestä ja sen tunnettuudesta. Tutkimuksen teki Taloustutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin kuluttajien asenteista suomalaista elintarvikeketjua kohtaan. Yhteistä tuloksissa oli se, että elintarvikeketjun arvostus kasvaa mitä vanhempi vastaaja on.

Kotimaisen työllisyyden tukeminen on valtaosalle tärkeä motiivi suomalaisia elintarvikkeita ostettaessa. Hyvä niin, sillä työllisyydessa ollaan ytimessä; säilyykö suomalaisen ruoan tuotanto ylipäänsä vai ei. Työllisyyden tukeminen on sitä tärkeämpää, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan.

Yli puolelle kansalaisista on tärkeää, että suomalaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Jäljitettävyyden arvostaminen on hieman kasvanut viime vuosina.

Toisin kuin toissavuonna, selvästi yli puolet suomalaisista uskoo elintarvikeketjun toimivan yhteiskuntavastuullisesti. Johtuisiko tämä siitä, että yhteiskuntavastuu käsitteenä on tullut tutummaksi suomalaisille viimeisten parin vuoden aikana? Mutta mutta, mitä tämä yhteiskuntavastuullisuus oikein tarkoittaa?

Nimittäin yli 20% vastaajista oli epätietoinen seuraavien asioiden suhteen: miten elintarvikeketju vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin, elintarvikeketjussa mukana olevien hyvinvointiin, ruoan terveellisyyteen, tuotantoeläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Eivätkö nämä ole juuri niitä yhteiskuntavastuun elementtejä???

Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.

Pumpkin pie, cut fingers and other Halloween stuff

Food culture is constantly changing. You can't put food culture into "museum", it sucks influences all the time from different countries and cultures. For example Halloween has been celebrated in Finland about 15 years (?) and now it shows also on the dining table.

I have arranged a few years now Halloween parties for my kids and their friends. This year I got a pumpkin from one of my marvelous colleagues. Our menu is traditional: pumpkin pie, skull cake and cut fingers (finger recipe here in Finnish only -sorry).

For the first time I used also the pumpkin seeds, a nice recipe is here: roasted pumpkin seeds

But I burned the seeds, not so nice.

And the pie, recipie is from a TV show "Neljän tähden illallinen", where a Finnish musician Sipe Santapukki made this. Sipe said that this is the world's best pumpkin pie, I agree. It is the best pumpkin pie I have ever done, because it is also the first :)

Children loved it, but I suppose the real reason was a huge mountain of ice cream beside. Pie reminds me of Christmas, there are so many Christmas time spices like cinnamon, ginger, and clove. The recipe is worth of trying.

Horrible Halloween dudes!

Brändiriski? - ei kiitos

Jos olisit ison tai pienen suomalaisen ruokapalveluyrityksen tai esimerkiksi kunnan ruokapalvelujohtaja, haluaisitko varmistaa hankkimiesi raaka-aineiden ja edelleen tarjoilemasi ruoan turvallisuuden? Entä jos olisit ylikansallisen pikaruokaketjun johdossa, tekisitkö samoin? Kyllä, niin minäkin tekisin.

Mitä varmemmin ruoan tai raaka-aineen tuottaja pystyy osoittamaan, että ruokaturvallisuus on kunnossa, sen paremmin se tulee saamaan tuotteensa jatkossa suurien (ylikansallisten) yritysten ruokalistoille tai kaupan hyllylle. Oli kuinka turvallista tahansa, myös suomalainen raaka-aine on brändiriski yritykselle, ellei sen tuotantoketju ole laatuvarmistettu ja sertifioitu/auditoitu. Monikansallinen yritys ei ota riskiä, että brändi tahraantuu yhdessä maassa; se vaikuttaisi hyvin nopeasti yrityksen maineeseen koko sen toiminta-alueella.

Kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kauppaketjuilla (Tesco, Carrefour ja Marks & Spencer) on omat alkutuotantoa koskevat laatujärjestelmänsä. Samoin suurilla ylikansallisilla ketjuyhtiöillä (MacDonalds, Subway etc). Niiden toimittajaksi et pääse, ellet toimi niiden standardien mukaisesti. Lisäksi on olemassa on yleisiä standardeja (ISO 22006, GlobalGAP, Laatutarha, SvenskSigill, Red Tracktor etc.), joita esim. kauppa käyttää.

Kasvisala on ollut isojen muutosten kourissa kuten muutkin tuotantosuunnat. Vaikka tilamäärät ovat vähentyneet, ovat kokonaissadot ja kasvihuonealat kuitenkin kasvaneet. Nykyään yksi tila tuottaa yhä isommalle kuluttajamäärälle tuotteita. Kasvisten käyttö tulee lisääntymään, myös ruokapalveluissa. Niiden osuus myös ruokaturvallisuudessa tulee kasvamaan. Yhä useampi asiantuntija nostaa tulevaisuuden ruokaturvallisuushaasteeksi kasvisketjun hygieniakäytännöt.

Suomalaiset kasvisten tuottajat pohtivat parhaillaan joko kansallisen laatujärjestelmän pystyttämistä (3. osapuolen audiointi) tai kansainväliseen GlobalGAP järjestelmään liittymistä, jollain keinoin. Kasvisala ei pystyne laajamittaisesti liittymään GlobalGAP:iin mutta kansallisen järjestelmän, eli Laatutarhan, kolmannen osapuolen sertifiointi saattaa olla mahdollista lähivuosina. Laatujärjestelmä kiinnostanee niitä tuottajia, jotka mielivät mukaan kansainväliseen kauppaan tai toimittajaksi isoille ruoka-alan yrityksille tai ruokapalveluyrityksille. Kyse on tietysti kustannuksista; laatujärjestelmä pitää pystyä myös rahastamaan − ellei siitä kohta tule markkinoille pääsyn edellytys.

Terveisiä muuten EU:n Sisämarkkinat 20 vuotta! juhlaviikolta. Yhteisillä markkinoillamme kaikki liikkuu, ruokakin, yhä vapaammin. Nämä markkinat vaativat laatustandardeja toimiakseen.

Kuntapäättäjä - ajattele! Hyvää halvalla?? Saksassa yli 10 000 sairastunutta

Saksassa viidessä osavaltiossa oli männä viikolla massaepidemia kun peräti yli 10 000 lasta ja nuorta oli sairastunut äkillisesti vatsatautiin. Epidemia puhkesi lasten hoitopaikoissa ja kouluissa, myös henkilökuntaa on sairastunut yli 300:ssa paikassa. Oireet olivat olleet kohtalaisen lieviä ja nopeasti ohi meneviä, silti parikymmentä lasta on joutunut sairaalahoitoon. Syyksi epäillään kouluissa ja hoitopaikoissa tarjottua ruokaa, osa jäljistä johtaa kiinalaisiin pakastemansikoihin.

Näin kunnallisvaalien alla tämä ja useat muut vastaavat uutiset panevat miettimään, mitä päätöksentekijä ajattelee ostaessaan halvalla raaka-aineita, joista ei voi olla varma. Kun olet vastuussa tuhansista ihmisistä, etkö haluaisi varmistua siitä, että tarjoat varmasti turvallista ruokaa? Tai ainakin osaat sitten käsitellä raaka-aineet niin, että ne eivät sairastuta ketään.

Paljonko tässä Saksan tapauksessa "säästettiin" ostamalla halpaa tietämättä millaista tuotetta? Mitkä ovat työstä poissaolojen ja sairauspäivien ja hoidon kustannukset? Mitä hieno sana "kokonaistaloudellisesti edullisin" kilpailutuksen yhteydessä oikein tarkoittaa?

Tässä lisää Saksan epidemiasta

Ehkäistäänkö ennalta, vai hoidetaanko sairaita? Ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ näkyvämmäksi. Zoonoosistrategialla merkittävien tartuntatautien kimppuun

Parhaillaan tehdään uutta kansallista zoonoosistrategiaa. Zoonoosien torjunnan ykköstavoite on kansanterveyden edistäminen.

Zoonoosit ovat ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia tauteja. Tautitartunnan voi saada ihmisen ja eläimen välisestä kosketuksessa, ruoan, veden, ympäristön tai hyönteisten välityksellä. Zoonooseja ovat muun muassa elintarvikkeiden välityksellä tarttuvat kampylobakteeri, salmonella, yersinia, listeria ja EHEC, eläimistä tarttuva rabies ja punkkien välityksellä leviävä borrelioosi sekä eläinten ja ihmisten välillä siirtyvä mikrobilääkeresistenssi.

Zoonoosit ovat vakavia uhkia terveydellemme. Joka vuosi kirjataan noin 10 000 ruokamyrkytystä, jotka ovat kampylobakteerien, salmonellan, noroviruksen (noro ei ole varsinainen zoonoosi mutta käsitellään siten) jne. aiheuttamia. Ja vain arviolta 10% niistä raportoidaan, eli lyhyellä matikalla Suomessakin on vähintään 100 000 sairastapausta joka vuosi. Niistä aiheutuu suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Akuutti sairastavuus (vaikka ripuli) on vain jäävuoden huippu, pitkäaikaissairastavuus (niveltulehdukset silmätulehdukset jne) aiheuttavat vielä merkittävämpiä kuluja ja haittaa. Zoonoosit kattavat vähintään puolet kaikista ihmisen infektioiden aiheuttajista (3/4) maailmanlaajuisesti, Suomessa 20-50%.

Matkailun räjähdysmäinen kasvu on lisännyt zoonooseja, ja matkailu onkin ehkä merkittävin suomalaisen zoonoosiin sairastumisen syy. Paljonko zoonooseja sitten tulee ruoan välityksellä? Kukaan ei tiedä. Arvellaan kuitenkin että tuontiliha ja muut tuonti elintarvikkeet ovat yksi suomalaisia sairastuttavista zoonoosilähteistä.

Zoonoosistartegia ottaa kantaa mikrobilääkeresistenssiin, jota pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä merkittävimmistä terveysuhkista. Erityisen huolestuneita terveydenhuollon piirissä ollaan ruoan välityksellä tulevan resistenssin takia; sillä sen välttäminen on kuluttajalle lähes mahdotonta. Miten voit valita ruokasi niin, että se ei sisällä mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja? Ehkä et mitenkään, joten muista käsitellä ruokaa oikein. Esim broilerin kohdalla pätevät vanhat säännöt kunnon paistamisesta ja keittiöhygieniasta huolehtimisesta.

Suomi edelläkävijä niin EU- kuin maailmantasollakin zoonoosien vastuksessa. Ihmisten terveyden eteen on tehty merkittävää työtä vuosia. Suomalainen lähtökohta zoonoosien vastustamisessa on ennaltaehkäisy eikä tilanteiden korjailu jälkikäteen. Jos ei voida ehkäistä ennalta, joudutaan toimiin mm. puhdistamiseen eli dekontaminaatioon (kuten esim USAssa ruhojen kloorikäsittely) . Suuri kysymys on yritetäänkö pitää yllä hyvää tilannetta Suomessa ja Euroopassa, vai aletaanko antaa periksi? EU ja USA vääntävät parhaillaan kättä saako maitohappokäsiteltyä lihaa tuoda EUhun ja saako jatkossa EUssakin käsitellä ruhoja maitohapolla.

Suomessa vastustustyötä on tehty kansallisesti hyvässä yhteistyössä kaikkien olennaisten tahojen kesken (ihmislääketiede, koko kotieläinpuoli, elintarvikepuoli). Ruotsia lukuunottamatta millään maalla ei ole näin ainutlaatuista tilannetta ja yhteistyötä. Nyt olisi aika nostaa tämän työn hyödyt isosti esiin. Olisi pystyttävä osoittamaan, mitä on saatu aikaan, mitä säästetty, lukuja ja faktoja. Ja Suomessa kannattaisi ehkä enemmänkin kuluttajaviestinnässä kertoa suomalaisen tuotannon eduista, tehdä näkyväksi ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ ...

Syötäväksi kasvatetut - perusfaktaa lihan tuotannosta

Suomesta on puuttunut kansantajuinen, ajantasainen, faktaan perustuva tietokirja ruoan tuotannosta. Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut ei voisi olla ajankohtaisempi; eläinsuojelulain kokonaisuudistus on alkanut, Euroopan maatalouspolitiikkaa ja tukijärjestelmää reivataan, (sian)lihankasvatus on kustannuskriisissä. Ja kohta on joulu ja voidaan taas odotella jokavuotisia kriisikuvia sikaloista... vitsi vitsi

Lappalaisen kirja sisältää paljon faktaa maidon, kananmunan, sianlihan, broilerin, naudanlihan tuotannosta, maatalouspolitiikasta, eläinsuojelusta, valvonnasta jne. Kirja pohtii tuotantoa erityisesti eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, ilman kiihkoilua, analyyttisesti. Melko paljon puhutaan myös tuoteturvallisuudesta (elintarviketurvallisuudesta). Varsinainen kirjan ydin on yllä mainittujen tuotannonalojen esittely, niiden puolesta kirja sopisi mielestäni vaikka oppikirjaksi.

Etukäteen ajattelin, että no nyt, nyt tulee kunnon lastillinen broilerin tuotantoa kohtaan. Mutta ei. Enemmän, aivan oikeutetusti, pohditaan hyvinvointiongelmia sianlihan ja maidon/naudan tuotannon prosesseissa. Kirjailijan taustatahot ja -informaatio ovat olleet kohdillaan.

Kirjan julkaisutilaisuuden alussa kirjoittaja pohti sitä, miten vieraantunut kuluttaja on ruokaketjusta. Tottahan se on. Se, että emme tiedä miten ruoka tuotetaan, vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa arvostamme. Mitä ruoasta haluamme maksaa, millaista ruokaa valitsemme, paljonko haluamme laittaa ruokailuun aikaa jne.

En ole itse kai kovin vieraantunut ruokaketjusta. Vietin kaikki lapsuuteni viikonloput ja kesät maito- ja viljatilalla, olin katsomassa kun vasikat syntyivät, näin teurasauto käyvän, tiedän miltä tankkimaito maistuu. Olen käynyt parilla broileritilalla, yhdessä broileriteurastamossa, muutamilla sikatiloilla, useilla nautatiloilla ja kanaloissa. Opiskelin eläintiedettä, tuotantoeläimiäkin auottiin ja opiskeltiin. Silti ymmärrän kirjailija Lappalaisen fiilikset kun hän nikotteli kahvipöydässä tilavierailun jälkeen syödessään juuri kokemansa tilan antimia. Ei meinannut minultakaan mennä makkarakeitto alas viimeisen sikatilakäynnin jälkeen, vaikka tila oli varmasti yksi parhaiten Suomessa hoidettuja, eikä minulla ollut kerrassaan mitään moitittavaa. Oikein mietin, että mistä se reaktio tuli?

Aika on muuttunut. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttu, että parressa olevat lehmät ovat vakava hyvinvointiongelma, kuten nyt. Tuotantoprosessi oli hitaampaa, ihan samanlaista tuotantoeläinten käytön maksimointia ei ollut. Nyt homma on mennyt niin ohjelmoiduksi, että tuotantoeläimestä on tullut kone. Yhtään lomaa prosessista ei saa. Tulos tai ulos. Onko siis liikaa vaadittu, että tuotantoeläin saisi lyhyen elämänsä aikana hyvän elämän?

Monet kaipaavat lisää tietoa ruoan tuotannosta, ja yhä useammat haluavat todisteen siitä, että ruoaksi kasvatettua eläintä on hoidettu hyvin. Lappalainen esittää hyvinvointimerkintää; samaa ovat vaatineet monet EU:n eläinsuojelujärjestöt jo vuosia. Kansallinen, suomalaisesta tuotantotavasta kertova järjestelmä on sianlihan osalta valmiina ensi vuonna. Se kertoo luotettavasti tuotantotavasta ja tuoteturvallisuudesta, ehkä myös ympäristöasioiden hoitamisesta.

Lihayritykset tuntuvat vielä tässä vaiheessa luottavan siihen, että tuottajaparin kuva paketissa ja netissä oleva kiva kuvailu tilan toiminnasta riittävät tiedoksi kuluttajalle. MTT tutki taannoin mitä kuluttaja haluaa; hän halusi faktaa eikä tuottajan naamankuvaa. Samaa sanoo Lappalainen: "Minua kuitenkin kiinnostaisi enemmän tieto tilakohtaisista kuolleisuusluvuista, sairastavuudesta ja olosuhteista kuin se, käykö isäntäpari teatterissa". Kansallinen tuotantotavasta kertova järjestelmä tulee tässä hätiin: ei teatteria vaan tunnuslukuja.

Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Pääsi virkamies kerrankin ruoan alkulähteille.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno kokemus!
Kävimme katsomassa isoa porsastuotantosikalaa lakeuksilla. Käynnin tarkoituksena oli käytännössä nähdä mihin uusi kansallinen sianlihan tuotannon laatujärjestelmä ensi keväänä oikein perustuu.

Suomessa ruokaketjussa on jo vuosia ollut käytäntönä hoidaa asiat ennalta eikä korjailla virheitä kalliilla hinnalla perästäpäin. Niinpä sianlihan tuotantoketjussa on ollut ennakoivan terveydenhuollon järjestelmä jo jonkin aikaa. Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Tilan kanssa käytiin pitkä keskustelu kannattavuudesta - tai pikemminkin kannattamattomuudesta johtuen mm. huikeasta rehun hinnan noususta. Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä.

Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista. Erityisesti tallennetaan tuoteturvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvät käytännöt. Raporttiin kirjataan eläinten kuolleisuus, tarkistetaan virikkeiden käyttö (virikkeiden käyttö on tärkeimpiä hännänpurennan ehkäisytoimia), käydään läpi tautitilanne, kirjataan havainnot yksittäisistä eläimistä, tarkistetaan lääkkeiden oikea säilytys jne.

Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia. Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä.

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. Tutkimushankkeen kotisivu: www.finnishpigwq.edublogs.org

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan? Tänä vuonna sikojen terveydenhuoltotyö kirjoitetaan laatujärjestelmän muotoon, jotta se voidaan todentaa (auditoida). Sitten siitä voidaan kertoa laajemmin ja luotettavasti myös kuluttajille.
Kai haluaisit tietää miten ja missä syömäsi sianliha on tuotettu?

Nyt viikonloppuna on mahdollisuus tutustua tiloihin, joista ruoka tulee: Tässä linkki tiloille
Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus!

(Kokous)keksit verolle pantava?

Hallitus päätti ohjelmassaan selvittää makeisten ja jäätelön valmisteveron korvaamista sokeriverolla. Veron piti tulla voimaan jo ensi vuonna, mutta ehtinee vasta 2014. Työryhmä on asiaa käsitellyt, ja julkaissut perusteellisessa väliraporttissa esityksensä.

Voimassa oleva makeisvero (sis.virvoitusjuomaveron) kannetaan tällä hetkellä makeisista, jäätelöstä ja suklaasta sekä virvoitusjuomista. Esitys on, että nykyistä makeisveropohjaa laajennettaisi leipiin ja kekseihin, ja myös maitotuotteisiin (esim jugurtit), joissa laktoosia on yli 5% (maitosokeri). Veron suuruudesta ei ole vielä tietoa. Erityisiä kysymyksiä on noussut pullotetusta vedestä (ulkopuolelle?), makeutusaineista , hunajasta ("luontainen" mutta mono- ja disakkarideja täynnä).

Nykyinen valmisteveron peruste on täysin fiskaalinen, valtion kassaan piti saada täytettä 100 miljoonaa. - vero on tuottanut jo 134 miljoonaa. Nykyisen makeisveron suuri "synti" on se, että se on syrjivä: esim. suklaapatukkaa verotetaan mutta ei suklaakeksiä.

Sokeriverotyöryhmä asetti uudeksi peruskriteeriksi terveysperusteet. Syystä.  Sokeri ei ole vain tyhjien kaloreiden lähde aiheuttaen lihavuutta ja 2-tyypin diabetesta, mutta myös osallinen elintapasairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Elintapasairauksiin kuolee maailmassa nykyään enemmän ihmisiä kuin infektiosairauksiin. Elintapasairauksissa syyttävä sormi osoittaa vähäiseen liikunnan lisäksi tupakkaan ja viinaan, joita verotetaan ja säädellään - kolmas tekijä on ruoka, jota harvoissa maissa verotetaan terveysperustaisesti. Eräät johtavat lihavuustutkijat USAsta esittivät vuoden alussa Nature -lehdessä, että sokeri pitäisi verottaa ja kontorolloida kuten alkoholia. Viite HuffingtonPost

Sokeriverotyöryhmän väliraportissa esitellään viisi vaihtoehtoista mallia, joista kaksi valitaan myöhemmin jatkotarkasteluun. Raportti esittää, että veroa kannettaisi kokonaissokeripitoisuuden tai lisätyn sokerin perusteella. Vaihtoehtoina voisi olla myös nykyisen makeisveron kehittäminen, arvonlisäverotus tai makeisveron ja sokeriveron yhdistelmä.

Työryhmän loppuraportti julkaistaan marraskuussa. Suomi ei ole ainut maa missä ruoan terveysperustaista verottamista mietitään. Yritän koostaa muiden maiden ruokaveroista jutun tuonnempana.

Olympialaisten ruoan laatustandardeista unohtui terveys. "Läskikisat", sanovat järjestöt.

Lontoon olympialaiset haluaa olla "vihreimmät" koskaan järjestetyt olympiakisat kaikilla osa-alueilla. Myös ruoan on olympialaisissa oltava kestävästi ja eettisesti tuotettua. Lontoon järjestelykomitea teki kisoja varten jo vuonna 2009 kunnianhimoisen suunnitelman (London 2012 Food Vision ) miten paikallista ja kestävästi tuotettua ruokaa tarjotaan kisavieraille. Tarkoitus on tarjota parasta mitä Briteistä saa, ensijaisena kriteerinä pääraaka-aineille on, että niiden on tultava U.K:sta. Jopa McDonalds pakotettiin hankkimaan raaka-aineensa paikallisesti. Tarjoilun määrällä mitattuna käynnissä on "suurin rauhanajan catering-operaatio". Lontoon olympialaisten aikana tarjoillaan arviolta 14 miljoonaa ruoka-annosta yli 40:llä virallisella kisapaikalla.

Ruokien raaka-aineiden on oltava laatustandardien mukaisia: brittien oma laatumerkki Red Tracktor hallitsee liha-maito-kananmuna-juusto-liha valikoimaa, MSC -merkki kalatuotteita, Fairtrade tee-kahvi-sokerivalikoimaa, Free range siipikarjaa, Leaf ja GlobalGap kasviksia. Luomu on toissijaisena kriteerinä lähes kaikissa raaka-aineryhmissä.

Hyvä, että hankintakriteereihin on kiinnitetty huomiota, koska raaka-ainemäärät ovat huikeita. Järjestäjät arvioivat ennen kisoja ruokamääristä mm. seuraavaa: 25 000 leipäpalaa, 232 tonnia perunaa, 82 tonnia mereneläviä, 31 tonnia siipikarjanlihaa, 100 tonnia muuta lihaa, 75 000 litraa maitoa, 19 tonnia munia, 21 tonnia juustoa, 330 tonnia hedelmiä ja kasviksia. On todellakin merkitystä mistä nämä tuotteet tulevat, ja miten ne on tuotettu. Mutta miten mahtoi todellisuudessa käydä, mistä ruoka raaka-aineet tulivat ja saavutettiinko hankintakriteerit?

Lontoon kisojen ruokasponsorit ovat herättäneet melkoista keskustelua. "Chip-gate" - eli ranskalaisten perunoiden McDonaldsille annettu yksinmyyntioikeus kisa-alueilla oli jo liikaa monen yrittäjän mielestä. Olympialaisten ruoka- ja juomasponsorit ovat herättäneet muutenkin närää. Coca-Cola, McDonalds, Cadbury, Heineken eivät välttämättä tue tuotteineen mielikuvaa huippukuntoisista kisailevista nuorista. Usain Boltin 100 m kisan jälkeinen "tunnustus" nugettien ja wrappien syömisestä ennen kisaa oli tietysti mannaa sponsoreille, mutta tuskin kukaan tosissaan ajattelee, että noita aikoja juostaan nugetteja rouskuttamalla - paitsi lapset. Lontoon kisat on nimitetty terveys- ja lastenjärjestöjen puolelta "Obesity Games - Läskikisoiksi".

Obesity Games - raportin mukaan kisojen (kesä+talvi) kustannuksista vain pieni-osa (noin 12 %) katetaan sponsorituloilla, tarjoavat olympialaiset huikean näkyvyyden ja mahdollisuuden sponsoreille. Varsinkin ruoka/juomayritysten näkyvyys on huipussaan, mutta ne kattavat kuitenkin kaikesta sponssista vain 2 %! Mutta mikäs sen hienompaa yritykselle kun brändi yhdistyy olympia-aatteeseen, terveyteen, huippukuntoon ja menestykseen. Näiden yritysten top tuotteet ovat suuri energisiä, sisältävät massoittan rasvaa ja sokeria - ei siis ihan sitä mitä terveellisen ja urheilullisen elämäntavan vaaliminen vaatii?

Virvoitusjuoma ja pikaruokatuotteiden markkinointi tavoittaa erityisesti lapset ja nuoret. Elämä on markkinataloutta, sanotaan. Nostetaanko siis kädet pystyyn ja ollaan hiljaa vai voisiko ajatella, että stop: olympialaisissa ei saa mainostaa epäterveellistä ruokaa? Toki sponsoreilla on tästä eriävä näkemys. Ja sponsorin on hyvä olla kisoissa: Lontoossa kulutetaan sellaiset 10 tonnia hampurilaisia, ranskalaisia ja pirtelöitä, aterioina arvioiden noin 1,75 miljoonaa pikaruoka-ateriaa.

"Läskikisat" ei ole leikin aihe - olympialakomitea joutunee jatkossa ottamaan kantaa sponsoreihin terveysargumenttien takia. Ruokaan ja syömiseen ja elintapoihin ylipäänsä liittyvät sairaudet muodostavat suurimman terveydellisen uhan teollistuneissa maissa - näiden sairauksien lasketaan aiheuttavan n 35 miljoonaa kuolemaa vuosittain (vs. tupakan polton aiheuttamat kuolemat n 8 miljoonaa vuodessa). Iso-Britanniassa kuusi kymmenestä aikuisesta on ylipainoista, ja lapsista yksi kolmesta. Ennuste on, että puolet brittilapsista on lihavia 2020 mennessä. Jenkeistä noin 35% on lihavia, japanilaisista muutama prosentti, ranskalaista 14%, suomalaisista reilut 15%. Lihavuuden hoito maksaa; Suomessa arvioidaan ainakin 200 miljoonaa euroa vuodessa, hoitopaikkoina mitattuna yhden ison keskussairaalan verran.

Maailmanlaajuisen lihavuusepidemian torjunta tarvitsisi kaikki keinot käyttöönsä, myös ne sponsorirahat, jotka olympialaisten aikana käytetään ruokien ja juomien mainontaan, ja varsinkin olympialaisten antaman näkyvyyden ja esimerkin. Väitän.

Projekti 2013 alkakoon, ekat kilsat takana

Kävin lenkillä, kolmatta kertaa tällä viikolla. Viikon saldo n 11 km. Ne ovat ensimmäiset kilometrit 3 kk sitten tehdyn kankkuleikkauksen jälkeen. Tiedän taas miksi menin siihen leikkaukseen, oli pakko, jotta pystyy juoksemaan. Ennen huhtikuista leikkausta kävin paljon erilaisissa rääkkijumpissa, spinnaamassa jne mutta juoksu oli tuskaa.

Taas tänään tiedän miksi juoksen - tunnen eläväni kun juoksen. Kumma tunne, vaikea sitä on selittää. Ymmärrän Murakamia ja Tarahumara -heimoa.

Kankkuoperaatio, jossa kiinnitettiin irronnut jänne istuinkyhmyyn, oli iso operaatio. Kuusi viikkoa istumatta ja sairauslomalla, hyvin hissuksiin, vesijuoksua sain kyllä tehdä ahkerasti. Ja olihan se operaatio myös hurjan kallis. Kahdeksan vuoden takaisinmaksuajalla, reilulla 800 km vuodessa (joka on normi mulle, juoksen 9 kk vuodesta), voin maksaa itselleni joka juostusta kilsasta 60 senttiä takaisin. Eli tällä viikolla tuli tienattua peräti kuusi euroa takaisin:)

Pakara kesti viikon rasituksen aika hyvin. Eihän se tietysti ihan kivuton ole mutta juoksu onnistuu, ainakin näin alussa, ihan hyvin. Tästä sitten tavoitetta asettamaan... 9kk:n päästä voisi taas tavoitella 42 kilometriä vaikka Wienissä. Projekti 2013 on alkanut.

Maratonini
2008 New York
2009 Berliini
2010 Helsinki
2011 Tukholma

More from Less, a new Finnish programme on Sustainable production and consumption

The Finnish Programme on Sustainable Production and Consumption 2012 steers towards more sustainable living, housing, mobility and eating. The Program was launched on May. Here is short summary about the food and eating in that program:

Food consumption is a field which the Finnish government up until now has steered on the grounds of health criteria only. The environmental impact of food derives from what is on out plate. The raw material choices are decisive in this, while the share of transportation and packaging is much smaller. A vegetable-dominated and seasonal diet that follows the food plate model, where protein has been produced with minimum environmental loading, is also the best for the climate.

Changing the consumer habits into a more sustainable direction may be the most challenging element as regards the environmental footprint of private citizens. We all must eat, which means that wise choices need to be made many times a day. Eating is a very personal matter and eating habits vary a great deal. We want to have variety and a diverse diet. So far there is not very much consumer information on how to make low-carbon dietary choices.

The programme proposes:

A plate model for healthy and environmentally-friendly eating. One of the most important concrete openings is the food plate model for good eating, which brings together healthy and environmentally friendly eating. The revised national food plate model must also take account of the environmental aspects. The new food plate model is introduced to all professional kitchens.

Public catering services act as a model for environmentally-friendly eating. Each year more than 460 million meals are served in Finnish schools, hospitals and childcare centres. These meals have a great impact on public health, food safety and the environment. Everyone who serves food by means of public funding (municipalities, in particular) should decide that the meals must be environmentally friendly, as well as healthy. Environmental friendliness should become a priority in all that is being done in the kitchens. Criteria for sustainable food purchases are prepared for those responsible for public procurement.

No food is wasted at homes and in professional kitchens. From the consumer perspective the quickest and simplest way of improving the environmental footprint of eating is to stop wasting perfectly good food. Preventing food waste is included in education at all levels from early childhood to vocational schools. Professional kitchens and retailers are instructed on what they can do with surplus food (deliver further etc), and how exactly the Food Act should be interpreted. Professional kitchens should also be obligated to measure and follow food waste.

A system to verify responsible production practice. Growing numbers of consumers want to know about animal welfare, product safety and environmental impacts of the food production chain. A system is constructed to verify a transparent food production chain (national quality system).

More about the program

Kasvisketjun laatujärjestelmän kehittäminen vaiheessa

Kasvisketju miettii Suomessa voisiko se liittyä kansainväliseen GlogalGap järjestelmään kansallisesti tai yrityskohtaisesti. GlobalGap on toimialakohtainen itsesääntelyjärjestelmä. Se on laatujärjestelmä, jonka kolmas osapuoli sertifioi eli tarkistaa/todentaa, että hommat hoidetaan kuten laatustandardissa sanotaan ja toimia luvataan. GlobalGap on kaupan organisaation perustama järjestelmä, jossa tuotajan ääni kuuluu hyvin. Sitä alettiin soveltaa ensimmäisenä kasvispuolelle, ja siellä se toimiikin erinomaisesti.

GLOBALG.A.P on kolmitasoinen standardi, jossa on kaikille tuotantosuunnille yhteinen tilataso, tuotantosuunnan mukainen taso ja tuotantosuunnan alakohtainen taso. Järjestelmä pitää sisällään kirjaamisvaatimuksen, jotta hyvät käytännöt voidaan osoittaa ulkoisessa tarkastuksessa. Jokaisessa standardin osassa on pakollisia, valinnaisesti pakollisia ja suositeltavia toimintoja.

Auditointeja on ylipäänsä olemassa kolmenlaisia, mutta oikeastaan vain kolmannen osapuolen auditointi on mielestäni se "oikea". Kasvissektori tekee Suomessa itsearviointia koko ajan. Toisen osapuolen auditointeja eli esim. neuvojien tarkastuksia tehdään myös. Sirkkalehti -lipun (Laatutarhan oheiden noudattaminen) saaneet tilat tarkastetaan joka viides vuosi. Neuvoja-tarkastus maksaa alle 500€, mutta silti se koetaan liian kalliiksi tiloilla. Useinkaan paikalliset pienet tilat eivät ole mukana Sirkkalehti -järjestelmässä mukana. Kolmannen osapuolen auditointeja, auditointeja, joita tekevät Finaksen akkreditoimien
sertifiointiorganisaatioiden auditoijat, ei ole tehty kuin muutama. Suomessa on tällä hetkellä 2 GlobalGap auditoitua tilaa, kolmas on tulossa. Kauppa on jo pitkään puhunut kolmannen osapuolen auditoinnin puolesta.

Yksityiset vapaaehtoiset standardit täydentävät lain vaatimuksia ja auttavat myös lakisääteisten standardien täyttämisessä. GlobalGap, Red Tracktor, Svensk Sigill, QS ovat esim yleisistä kolmannen osapuolen tarkastamista standardeista, yritysketjukohtaiset standardit ovat mm MacDonalsilla, Carrefourilla, Wallmartilla, Tescolla jne. UKssa kauppaketjukohtaisia järjestelmiä on paljon osittain ympäristöasioiden tärkeyden takia. Svenskt Sigill (Ruotsi) ja Red Tractor Farm Assurance (UK) eivät ole mukana
GlobalGap-benchmarkkauksessa, niissä on kuitenkin GG-sertifioituja tuottajia. Itävalta, Sveitsi, Saksa ovat mukana GlobalGap:ssä. GlobalGap tuotteita ei merkitä logolla mutta voidaan markkinoida omalla kotimaisella merkillä. GlobalGap järjestelmä on tarkoitettu vain BtoB, jolloin tuottaja ei käytä markkinoinnissa tietoa järjestelmään kuulumisesta (GN numero näkyy tuotteissa).

Itävallassa GlobalGap on laajasti käytössä, siellä on yli 2400 sertifioitua tuottajaa. Kasvistuotteille on oltava käytynä läpi AMAGAP sertifiointi, jotta voi käyttää AMA-Gutesiegel merkkiä. Tuottajajärjestöt ovat järjestelmän takana Itävallassa. Itävallan ja Sveitsin tuottajajärjestelmät ovat valmiin järjestelmän takana; on halvempaa ja nopeampaan liittyä valmiiseen. Saksassa täydentävien ehtojen tilaneuvontaa on yhdistetty laatujärjestelmään (QS). Saksassa on lähiruokamerkkejä eri osavaltioissa, joiden saamisen edellytys on että GlobalGap sertifiointi on tehty.

Yksityiset standardit ovat arkea Euroopassa. Tulemme Suomessa hyvin paljon jäljessä. Olisko nyt syytä reagoida kasvispuolella vuonna 2007 kehitetyn Laatutarha -ohjeistuksen kehittämiseen? Kehitetäänkö Laatutarhaa vai otetaanko joku toinen järjestelmä, liitytäänkö kansallisesti GlobalGapiin tai yrityiskohtaisesti, vai aloitetaanko yhteistyö ruotsalaisten kanssa yhteispohjoismaisen järjestelmän kehittämiseksi? Näitä kysymyksiä ratkotaan parhaillaan kasvisten GlobalG.A.P -hankkeessa, tekijänä Ruralia -instituutti.

Vähemmästä viisaammin - KULTU ohjelma luovutettiin tänään

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma KULTU luovutettiin tänään ympäristöministeri Ville Niinistölle. Uusi ohjelmaesitys korostaa erityisesti uusia vihreän talouden mahdollisuuksia ja valtion roolia hiilijalanjäljen vähentämistalkoissa. Ohjelmaa voidaan pitää päivityksenä vuonna 2005 tehdystä ohjelmasta.


KULTU-ohjelma lähtee kulutustematiikasta, kulutuksen ilmasto- ja ympäristöpäästöjen vähentämisestä. Yksityinen kuluttaja voi pienentää 25–40 % hiilijalanjälkeään viisailla valinnoilla ja kohtuullisemmalla kulutuksella. Yksityisautoilun vähentäminen, asuinpinta-alan järkevöittäminen, energialähteiden valinta, ulkomaanmatkailun vähentäminen ja kasvipainotteinen ruokavalio ovat ne toimet, joilla on suurimmat vaikutukset hiilijalanjälkeemme.

Kultu-ohjelmaesitys painottaa erityisesti julkisen sektorin etunojaa, julkisen sektorin on näytettävä esimerkkiä. Poliittinen tahtotila on käännettävä kaikilla sektoreilla päästöjen leikkaamiseksi ja talouden virherryttämiseksi. Ruoan osalta ohjelmaesitys nostaa julkisten ruokapalveluiden roolia; niiden on otettava käyttöön vähäpäästöiset terveelliset ateriat. Näihin päästään vain jos hankintakriteerit muokataan kestävät valinnat mahdollistaviksi.

Vihreän talouden varoista rahoitetaan ohjelmassa kahdeksan kokeiluhanketta, jotka luovat uusia käytänteitä ja konkreettisia aloitteita vähähiilisempään asumiseen, liikkumiseen ja ruokailuun. Ruoan osalta uskotaan, että kun julkiset ammattikeittiöt aloittavat kestävän syömisen muutoksen, leviää se koulujen ja työpaikkojen kautta koteihinkin. Meillä on ainutlaatuisen laaja julkisen ruokapalveluiden sektori Suomessa, joka tarjoaa noin 2 miljoonaa ateriaa arkipäivisin. Potentiaalia siis riittää esimerkin luomiseen ja kestävämpien tuotteiden kilpailuttamiseen.

Ministeri Niinistö korosti tänään julkisten hankintojen laatukriteerejä, niiden muokkaamista kestäviä valintoja edistämään. On tarpeen tehdä poliittisia päätöksiä, joilla ohjataan systeemisiin ratkaisuihin ja talouselämää kehittämään sellaisia tuotteita ja palveluita että nämä ratkaisut onnistuvat. Kysyntä ja hankintakriteerit luovat painetta tuotanto, jalostus- ja tuotekehityspäähän. Kulutus imee tuotannon muutokseen. Niinistö korosti ohjelman osuvan oikeaan, sillä kulutuksen "juttu" on juuri asumisessa, liikkumisessa ja ruokailussa - "kuten ruotsalaiset sanovat: tre B menar biff-bostad-bilen".

Vähemmästä on pystyttävä viisaammilla keinoilla tekemään kestävä arki kaikissa näissä kolmessa suurimassa kulutuksen ilmastojäljen jättäjässä.

Ohjelma lähtee nyt kuulemiskierrokselle ja sen jälkeen käydään kunkin ministeriön kanssa keskustelut miten konkreettiset toimenpiteet pannaan toimeen. Ohjelman ehdotukset tullaan ottamaan huomioon myös ilmastolain valmistelussa.

Ohjelma ja tiedotteet sekä kokeiluhankelista tästä YM:n sivulta

"Tarjolla tänään brasilialaista broileria" - alkuperämaan ilmoittamiseen tulossa tiukennuksia

Tuottajat ja elintarviketyöntekijät tempaisivat pari viikkoa sitten ruokakauppojen edustalla ja kysyivät mielipiteitä ruoan alkuperämerkinnöistä. Peräti 10 000 suomalaista haastateltiin. Suuri osa vastaajista halusi tarkennuksia ruoan alkuperämerkintöihin, varsinkin liha- ja kalatuotteisiin.

En tiedä miten kysely oli tehty, johdateltiinko kuluttajia tms., mutta joka tapauksessa yli 93% sanoi suomalaiselta kuulostavan tuotemerkin käytön olevan harhaanjohtamista, jos tuotteen valmistusmaa ei olekaan Suomi tai kun pääraaka-aine on ulkomainen.  ks tiedote

Voimassa oleva lainsäädäntö sanoo, että elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan. Toimivatko siis jotkut yritykset lain vastaisesti?
Ohessa broilerinlihapaketti, joka on "valmistettu Suomessa". Lihan alkuperän on näin ollen oltava Suomi, koska se ei muutu suomalaiseksi vähäisen valmistuksen (esim suolauksen) takia, tästä Eviran hyvä ohje. Minä kuluttajana oletan sen siis olevan suomalaista kun ei muuta sanota.

Haastatellut kuluttajat esittivät lääkkeksi puutteellisiin alkuperämerkintöihin ensijaisesti lainsäädäntöä. Suomi ei voi tehdä kansallista lainsäädäntöä pakatun ruoan alkuperämerkinnöistä, sillä asia on kuuluu ns. "harmonisoidun lainsäädännön piiriin", eli pääosin lainsäädäntö tehdään EUssa (paitsi katso ihan lopusta - pakkaamattoman ruoan osalta voidaan säätää itse). Komissio ei hyväksy kansallisia virityksiä. Mutta EU:ssa tapahtuu paljon juuri nyt alkuperämerkintöjen suhteen.

Uusi EU:n asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (kuluttajainformaatioasetus) tuli voimaan viime vuoden lopussa. Asetus vaikuttaa merkittävästi juuri alkuperän ilmoittamiseen. Uudessa asetuksessa alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan asteittain mm maitoon ja muihinkin kuin naudanlihaa. Yleinen vaatimus on sama kuin nyt voimassa olevassa lainsäädännössä eli elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Teollisuudella on 3 vuotta siirtymäaikaa pistää merkinnät asetuksen mukaiseen kuntoon.

Naudanlihan osalta on jo vuosia ollut omat tarkat alkuperämerkintäsäännöt ja ne säilyvät. Nyt uutena merkittävänä asiana asetus määrää, että alkuperämaa on ilmoitettava myös sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty liha). Parhaillaan pohditaan mikä on alkuperämaa; onko se esim. syntymä-, kasvatus vai teurastusmaa. Liha nimittäin seilaa varsinkin Keski-Euroopassa maiden väliä aivan erilailla kuin meillä täällä Suomessa. Komissio tutkii myös miten lihan alkuperämaa ilmoitetaan erilaisissa lihaa sisältävissä elintarvikkeissa esim. raakalihavalmisteissa ja useasta ainesosasta koostuvissa elintarvikkeissa, joissa liha on ainesosana, mutta ei välttämättä pääainesosana.

 

Uusi kuluttajainformaatioasetus sanoo, että kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa, myös pääainesosan alkuperämaa imoitettava. Esimerkiksi juustosta, joka on suomalaisen brändin alla tehty, mutta joka on valmistettu virolaisesta maidosta, täytyy ilmoittaa maidon alkuperämaa. Vaihtoehtoisia tapoja ilmoittamiseen on, tarkat säännöt pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta saadaan ensi vuoden lopussa.

Hyvät uutiset loppuun:) Kansallisesti me voimme säätää kuitenkin jotakin. Kansallisia säädöksiä voidaan antaa pakkaamattomista elintarvikkeista, esim lihasta (miten pakkaamattoman lihan alkuperämaa on ilmoitettava). Siispä esimerkiksi ammattikeittiöiden tarjoileman lihan alkuperämaan ilmoittamisesta voidaan säätää tarkemmin. Olisiko hyvä, että kun seuraavan kerran menet syömään koulun tai työpaikan ruokalaan, olisi linjastossa kyltti, joka ilmoittaa että "Tänään tarjottava broileri tulee Brasiliasta"? 

Siis jos se tulisi sieltä (ja usein se tulee).

Työkaluja vastuullisuuden kehittämiseen, ruokaketjun vastuullisuuden mittarit kehittyneet

Vastuullisuus ruokaketjussa - Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään -kirja julkistettiin tänään. Ruokaketjun vastuullisuuden osa-alueet tunnistettiin parisen vuotta sitten, ja nyt nämä seitsemän osa-aluetta ovat jalostuneet edelleen.


Ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallinen hyvinvointi ja talous ovat vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta.

"Nykyiset toiminta-tapamme eivät ole kestäviä" aloittavat tutkijat kirjan epistolan. Miten niitä saataisi kestävimmiksi? No ensinnäkin tunnistamalla mitä se vastuullisuus on käytännön liiketoiminnassa, mittaamalla ja parantamalla toimintoja ko. osa-alueilla.

Mittarit näissä seitsemässä osa-alueessa ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana. Mittareita on tarkennettu ja uusia kehitetty, nyt niitä on tunnistettu jo yli 80 kpl. Jokaista seitsemää vastuullisuuden aluetta käsitellään selkeän yksinkertaisesti ja konkreettisesti. Onnittelut mittareiden jäsentelystä tutkimusryhmälle.

Tutkijaryhmä kiinnitti hankkeessaan huomiota myös vastuullisuusviestintään. Jo ruokakultturiohjelma Sre:n aikana itselleni selvisi että vastuullisuus kiinnostaa mutta se koetaan vaikeaksi ymmärtää. Viestintä on kuitenkin olennainen osa vastuullista liiketoimintaa. Avoimuus, hyvien ja huonojen asioiden kertominen totuudenmukaisesti on vastuullisuutta. "Vastuullisuusviestintä on totuudenmukaista, avointa ja kokonaisvaltaista" todetaan kirjassa. Viestintä on taitolaji, ja vastuullisuusviestintä eritoten. Nykyajan kuluttajakansalainen tai kilpailijat kyllä huomaavat kun viesteissä fuulataan. Kuluttaja haluaa tutkimuksen mukaan tietoa kaikista vastuullisuuden osa-alueista; eri asia on että mitä hän sillä tiedolla tekee. Meneekö tieto käytäntöön, muutanko minä kuluttajana käyttäytymistäni kun saan lisää tietoa esim jonkun yrityksen ympäristötoimenpiteistä?

Mitä uutta? Tutkijat painottavat, että suomalaisen ruokaketjun näkökulman on oltava gloobaali. Totta. Ruokaketjumme on osa globaalia järjestelmää, vaikka toimisimme hyvinkin paikallisesti. Yhteistyötä tulisi edelleen lisätä ketjun osien kesken, varsinkin alkutuotanto tarvitsee vastuullisuuden kehittämiseen muilta apuja. Kaupan ja teollisuuden osalta nostetaan hinnanmuodostuksen avoimuus.

"Vastuullisuus yrityksissä on arvoja, tekoja ja sanoja, joissa huomioidaan sidosryhmien tarpeet paremmin ja laajemmin kuin laki edellyttää" (Ketola T. 2005)

Lue lisää MTT:n sivuilta

Lampaanviulua ja rentoa meininkiä

Suomessa on sanonta: kel onni on se onnen kätkekööt. No minun piti kääntää tämä sanonta ruotsiksi mutta edes suomenruotsalaisilla ei ole ko. ilmaisua, jää siis kääntämättä. Mutta paljastanpa teille epäsuomalaiseen tapaan kuitenkin mistä iloitsen...

Onneni liittyy tänä pääsiäisenä lampaanviuluun - fårfiol. Lampaasta, varsinkin kotimaisesta tai luomusta, on ollut jälleen kova pula. Tuo oma kultakimpaleeni on matkannut Ruotsista asti lentokoneella luokseni, (melkoinen hiilijalanjälki mutta sitä ei lasketa) - sain sen lahjaksi. Karitsan on kasvattanut rakas työkaverini Magnus. Ja Magnukseen takia minulla onkin kaksinkertainen onni, sain sekä viulun että vuosien aikana opin tuntemaan Magnuksen. Nyt yhteiset työt ovat loppuneet mutta ystävyys on jäänyt.

Magnus, jag saknar dina hundratals e-mail och telefonsamtal per vecka. Vi löste tillsammans några "nasty problems" och nå utmärkt bra resultaten. Och den viktigaste var att vi njöt vårt arbete. Tack för allt - fårfiol kröner vår påsk.

Lampaanviulu matkasi kanssani autojunassa suksiboksissa Sallaan asti. Se oli parisen päivää hyvässä marinadissa (basilikasuolaa, rosmariinia, valkosipulia) ja on nyt uunissa. Lampaan kylkeen tehdään risotto, perinne, jota ei voi katkaista. Viime vuosina loma-ajat on vietetty hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pakkaaminen näille retkille alkaa aina osaltani paistomittarin etsimisellä ja viinien huolellisella valinnalla. Kaiken muun saa paikan päältä jos jotain pääsi unohtumaan.

Otetaan rennosti, vedetään reinot ja ainot jalkaan (tai huiviin) ja nautitaan. Aurinkoista pääsiäistä!

PS. Och vem är Magnus? Magnus on Ny nordisk mat -ohjelman loistava koordinaattori http://www.nynordiskmad.org/

Luomu on tahdon asia.

"Ei olisi viisi vuotta sitten uskonut" - totesi ystäväni käytyään hampurilaisbaarissa ja huomattuaan että siellä oli tarjolla vallan luomuateria. Ei olisi todellakaan uskonut, ei.

Perjantaisessa hallituksen luomuohjelman tiedotustilaisuudessa tuli monesti esille tämä viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutos. Kymmenen vuotta sitten luomulla oli kyllä Suomessa hyvä maine ja kaiku, mutta ostoskoriin sitä ei silti pistetty. Tilanne on nyt toinen.

Luomuun uskoo nyt koko ruokaketju, tuottajasta kauppaan saakka. Mutta hyvin sekin tuli ilmi perjantaina, että luomu ei ole uskon asia, vaan tahdon.

Tuottajapäässä tuotantomuotopäätöksillä on pitkät seuraukset; niiden on kannettava usein seuraavalle sukupolvelle saakka. Näin on esim lihantuotannossa, jossa tuotantomuodon vaihdos vaatii paljon aikaa ja rahaa, investointeja, osaamisen kerryttämistä - sitä ei tehdä vuodessa eikä kahdessa. Ratkaisujen on kannettava oma työura loppuun ja siitä on oltava jatkumoa seuraavalle sukupolvelle.

Tahtoa vaaditaan myös julkisen ruokapalvelun kohdalla, jossa päätökset ovat suurien volyymien kanssa pelaamista. Horeca myynnistä arvellaan tällä hetkellä olevan vasta noin 0,5% luomua, mutta kasvun vauhti on kova. Viime aikoina onkin kuulunut monia uutisia suurista kaupungeista ja julkisista hankkijoista, jotka ovat aloittaneet luomun käytön tai ovat lisäämässä sitä. Ja merkittäviä uusia ruokapalveluiden tuottajia on tulossa luomun käyttäjiksi; uutisia saanemme kevään aikana...

Vaikka luomulla on Suomessa vasta aivan marginaalinen osuus ruoan kokonaismyynnistä, alle 2%, on se kuitenkin suuri mahdollisuus tuottajille ja jalostajille. Luomu mahdollistaa erottumisen, useimmiten paremman hinnan ja uskolliset ostajat - tietenkin vain jos tuote on kunnossa. Luomu on tarjonnut myös jo muutamalle keskisuurelle jalostajalle vientiväylän, esim. Keski-Eurooppalaisten kauppaketjujen privat label - tuotteiden tuottajana.

Luomun imago ja idea kestävän hyvinvoinnin tuottamisesta niin ihmiselle, ympäristölle kuin eläimillekin on juuri tässä ajassa, "in". Luomu tarjoaa ennen kaikkea vaihtoehdon tuottaa ja kuluttaa oman arvomaailman mukaisesti.

"Luomu 20/2020" - hallituksen luomuohjelma julkistettiin. Luomun aika on nyt!

luomuohjelma: http://www.mmm.fi/

Tänään paljastettiin maa- ja metsätalousministeriön suuntaviivat ja tavoitteet hallituksen luomuohjelmalle mm:

- Vuoteen 2020 mennessä luomuala on vähintään 20 prosenttia peltoalasta.

- Valtaosa vähittäiskaupan ja ammattikeittiöiden luomuvalikoimasta on suomalaisia luomutuotteita.

- Suomalainen luomuelintarvikemyynti on kolminkertaistunut vähittäiskaupassa ja ammattikeittiösektorilla vuodesta 2012

- Julkisen sektorin ruokapalvelut käyttävät luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita.

- Päiväkodeissa ja kouluissa tarjotusta ruoasta 20 % on luomua.

Nämä ovat hyviä ja konkreettisia tavoitteita, jotka ovat riittävän korkealla mutta eivät mahdottomia saavuttaa. 

Hallituksen luomuohjelman toimenpiteet koostuvat luomualan itsensä toteuttamista toimista sekä hallinnon toimista. Luomualan toimet pohjautuvat alustavaan toimeenpanosuunnitelmaan, jonka luomualan kattojärjestö ProLuomu ry on valmistellut. Hallinnon toimenpiteet koostuvat mm. lainsäädännön, valvonnan, neuvonnan tukemisen, erilaisten hankerahoitusinstrumenttien ja tukien valikoimasta. Ohjelma menee aikanaa hallituksen käsittelyyn ministeriökierroksen jälkeen.

MMM on tukenut jo pitkään luomua suurilla panoksilla, ja tätä tukea jatketaan. Luomun vahvuus on, että luomu on valvottu ja lainsäädännöllä säädettyä. Punainen lanka hallinnon ohjelmassa on EU maatalouspolitiikan uudistus ja siihen luomun edistämisen sisään kirjoittaminen. Hallitus on myös korvamerkinnyt noin 1,5 miljoonaa € jaettavaksi lähiruoka- ja luomuohjelman kesken. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio otti puheessaan esille viennin mahdollisuudet ja luomun paremman kannattavuuden vs. tavanomainen tuotanto. "Joukkoruokailun osalta tarvitaan edelläkävijyyttä, rohkeutta painottaa asioita uudella tavalla. Vähittäiskaupan tavoitteen osalta: hyvä jos osuus on kolminkertaistunut 2015 mennessä, sillä se uudelleen kolminkertaistuu 2020 mennessä".

"Kaikkemme tulemme tekemään niillä rintamilla, joilla luomua voidaan avittaa hallinnon toimesta. Mutta pelkillä valtion toimilla luomu ei kanna, vaan se kantaa sillä mitä elinkeino itse tekee. Tarvitsemme menestystarioita ja uskoa; luomu on taloudellisesti kannattavaa pitkällä tähtäimellä", totesi kansliapäällikkö Husu-Kallio.

ProLuomun tj. Marja-Riitta Kottila: "Tavoitteena on, että luomu on osa suomalaisen kuluttajan arkipäivää ja ostoskoria. Luomuala uskoo kasvuun riippumatta siitä mistä ketjun osasta on kyse". ProLuomun selvityksen mukaan alkutuottajien nähdään olevan parhaiten sitoutuneita, poliittisten päättäjien sitoutumista luomuun epäillään eniten. Keskeisin luomuketjun ongelma on se, että riskit ja tuotot eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. ProLuomu ryhtyy nyt ratkomaan luomun kehittämisen pullonkauloja. ProLuomun koordinaatiohanke sovittaa luomun kehittämisen palaset toisiinsa tavoitteidensa mukaisesti.  

Kymmenen vuotta sitten suomalaiset suhtautuivat luomuun positiivisesti mutta eivät ostaneet - tilanne on tänään eri.Luomussa on nyt imua. 

- Useat ammattikeittiöt julkisella puolella ovat ottamassa luomun tarjontaansa: luomutuotteita ja –raaka-aineita käyttää vähintään viikoittain jo lähes viidennes suurkeittiöistä,  luomutuotteiden käyttöä haluaisi lisätä 44 % ammattikeittöistä (Taloustutkimus 2011).

- S-kaupparyhmän Alarotu kertoi, että 2011 luomuvalikoima kaksinkertaistui, suomalaisia luomutuotteita S-kaupoissa on 68%, luomutuotteiden myynti kasvoi 50% viime vuonna.

- Fazer Food Services siirtyy 1.2. Portaat luomuun toiselle asteelle. Pienin askelin suurien volyymien ammattikeittiöissä luomuun siirtyminen on mahdollista. "Odotamme todella Tukkutorin Luomutoria, jotta toimitusketjut saadaan kuntoon"- Ritva Junnila Fazer.

- Ikaalisten Luomu on kymmenessä vuodessa kymmenkertaistanut liikevaihtonsa, tj Ari Kulmanen pitää tavoitetta kolminkertaistamista 2015 mennessä täysin realistisena. "Valitsimme luomun koska luomu on parasta" - tj Kulmanen. 

Tiedotustilaisuudessa Marja-Riitta Kottila ProLuomu, Mika Ala-Fossi Atria, 
Jaana Husu-Kallio MMM, 
Ilkka Ala-Rotu SOK, Ritva Junnila Fazer

Luomun aika on nyt.  

Tiedotteet ja linkit tiedotustilaisuudesta tänään http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luomu.html

KULTU -ohjelma ja -hankkeet ratkeavat pian

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma KULTU2 on valmistelun loppupuolella. YM ja TEM vetämässä työssä ohjelma-esityksen odotetaan valmistuvan huhtikuun loppuun mennessä. Ohjelmasta tulee ulos konkreettiset toimenpide-ehdotukset liikkumisen, asumisen, ruokailun ja julkisten hankintojen ilmastopäästöjen vähentämiseksi, paremman elämälaadun saavuttamiseksi ja vihreän talouden kirittämiseksi. Jää nähtäväksi tuleeko ohjelmasta lopulta myös Valtioneuvoston periaatepäätös loppuvuonna.

Kulutus on otettu muutoksenteon kärjeksi KULTUssa. Päästövähennystavoitteet ovat niin haastavia, ettei niihin pystytä vastaamaan ilman muutoksia yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Kysyntälähtöisyys ja koko elinkaaren aikainen näkökulma kulutuksessa ohjaavat loppukädessä tuotantoa ja vaikuttavat markkinoihin. Ruoan kohdalla toimenpiteet kohdistetaan etenkin ruoan kulutuksen muuttamiseen ja ruokahävikin estämiseen.

KULTU ohjelmaan liittyen etsitään konkreettisia aloitteita. Hankehaussa viime kuussa kuulutettiin innovatiivisia kokeiluhankkeita, jotka toteutuessaan vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä ja muita ympäristövaikutuksia sekä edistävät vihreää taloutta ja lisäävät hyvinvointia ja terveyttä. Hakuun tuli kaikkiaan 82 hanke-esitystä, ruokailuun ja ruokaan liittyen 22 kpl. Myös ota kantaa -keskustelusta saadaan hyviä vinkkejä ja osviittaa ohjelman valmisteluun ja mm. ruokahävikin ehkäisyyn.

Katso KULTU -esittely by neuvotteleva virkamies Taina Nikula MMM-sivuilta.

Lähiruokaselvitys uunista ulos

Hallitus on luvannut perustaa lähiruokaohjelman. Työ on sälytetty maa- ja metsätalousministeriön vastuulle ja MMM aloitti tilaamalla hallitusohjelman kirjauksen johdosta perusselvityksen lähiruokasektorin tilasta ja ideoista, joita uuden ohjelma tulisi pitää sisällään. Selvitys julkistettiin tänään.

Lähiruokaselvityksen tekivät elintarvikealalla pitkään työskennelleet leidit:
Seija Kurunmäki, Irma Ikäheimo, Päivi Rönni ja Anni-Mari Syväniemi.

Lähiruoka on paikallisruokaa, ratkaisivat lähiruokaselvityksen tekijät. Lähiruokaa on yritetty määritellä iät ja ajat. Se on kuluttajan mielessä kasvollista ruokaa, monelle se on nostalgiaa, fiiliksiä, läheistä suhdetta tuotantoon että tuottajaan. Lähiruoka, luomu ja suomalaisuus ovat nousussa, sanoo Kuluttajatutkimuskeskuksen vielä julkaisematon tutkimus. Lähiruokaohjelma tulee siis oivaan aikaan.

Selvityksessä kirjoitettiin auki ensikerran suomalaisten syömän ruoan alkuperä -prosentit. Noin 60% on tehty suomalaisesta raaka-aineesta, noin 20% on tuontiruokaa, 16% on Suomessa tehty ulkomaisesta raaka-aineesta ja 8 % on "lähiruokaa".

Selvitys myös konkretisoi hyvin miten meillä Suomessa ei kannata pitää "jäsentenvälisiä kisoja" - meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa tapella täällä keskenämme. Yhteistyötä ja voimia on tiivistettävä, jos haluamme saada ruokasektorin kasvuun. Mutta myöskään pelkällä lähiruoan osuuden kasvattamisella ei elintarvikealan kasvua saada Suomen sisällä riittävästi aikaan.

Ns. Reilun kaupan "Reiluus" halutaan saada suomalaiseen tuotantoon; se tarkoittaa kannattavuutta ja reilua tulojakoa suomalaisessa ruokaketjussa. Tämä idea on taustalla myös suomalaisen vastuullisen toimintatavan todentavassa jäljitettävyysjärjestelmässä, josta olen usein kirjoittanut.
Muita "kärkiesityksiä" selvityksessä on mm. lähiruokaan liittyvän lainsäädännön läpikäynti, ministeriöiden "round table", julkisen sektorin/keittiön lähiruoka (case Kiuruvesi).

Selvitys antaa hyvän pohjan ja raamit lähiruokaohjelman tekoon.
Tiedote aiheesta

Ruokakulttuurin professuurin on totta

Tänä vaikeana taloudellisena aikana 1,5 miljoonan pääoman kerääminen professuuria varten, maassa jossa edelleen kysytään "onko meillä ruokakulttuuria?", on ihme. Se ihme tehtiin upeiden, sinnikkäiden ihmisten ansiosta. Alkusysäys professuuriin potkaistiin vuonna 2006, keskustelu oli alkanut jo 90-luvulla.

Tänään kulttuurin päivänä juhlittiin uutta ruokakulttuurin professuuria ja professori Johanna Mäkelää.

Dekaani Scheinin Helsingin yliopistolta antoi uudelle professorille ohjeen: "to love much ... to leave world little better place..". Rehtori Wilhelmsson totesi, että elämme yhteisen ilon ja uteliaisuuden hetkeä, mitä tästä professuurista tuleekaan tuloksia. Hän korosti, että lahjoitusprofessuurit ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Tämä professuuri on pysyvä, sen takia voimme odottaa pysyviä tuloksia. Erona monesta muusta profesuurista on myös se, että tämä professuuri on ollut suuren kollektiivisen työn tulos. Se on ainutlaatuinen asia.

Eräs professuurin tahtonaisista, taustavoimista ja lahjoittajista Maria Planting totesi, että "tämä professuuri on investointi eikä lahjoitus". Juuri näin, tämä professuuri on todellakin investointi suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuuteen. Se on investointi, joka tulee maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin korkojen kera - kunhan osaamme sitä hyödyntää täysimääräisesti.

Professuuria tarvitaan, jotta suomalaisen ruokeakeskustelun osaamista ja tasoa voidaan nostaa. Professuurin myötä ruokakulttuuri noussee viimein lopullisesti Suomessa muiden kulttuurinalojen rinnalle

Lahjoitusprofessuuri perustettiin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, kotitalousopetuksen yhteyteen. Tutkimuskohde on monitieteinen, aiheen puitteissa voi ylittää tieteen siiloja tehokkaasti. Ruokakulttuurin sivuainekokonaisuutta on jo rakennettu poikkitieteellisesti.

"Totuus ja paras pyrkimys totuuteen on professorin ohjenuora", totesi rehtori Wilhelmsson. Jatkossa on siis odotettavissa puolueetonta monitieteistä tietoa ruokakulttuurista.

Edesmenneen ruokakulttuurin suuren vaikuttajan ja taitelijan Tello Anttilan särkitaulu on tänään uinut uuden professorin virkahuoneeseen. Taulu lahjoitettiin professori Wilhelmssonille viime vuoden helmikuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) päätösjuhlassa muistoksi Sre:n lahjoittamasta 200 000e tukisummasta.

Tänään palkittiin Alfred Kordelinin säätiön Jaakko Kolmosen rahaston tunnustuspalkinnoilla kotitalousneuvoja Hilkka Huttunen, keittiömestari Kim Palhus ja Pohjois-Karjalan marttojen piirakkapaja suomalaisen ruokakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Paljon onnea!

Eräs aiempi blogini professuurista http://marjapuuro.blogspot.com/2011/11/johanna-makelasta-suomen-ensimmainen.html

Hyvää Suomesta -merkki uudistui

Hyvää Suomesta merkkiä juhlittiin tänään, se on ollut menestystarina. Merkki on 4. arvostetuin brändi Suomessa, sen tuntee 91% kansasta. Merkin viesti on yksiselitteinen, se kertoo ruoan alkuperästä.

Kyösti Variksen suunnittelema tunnus on jo lähes 20 -vuotias. Sillä on 260 käyttäjää, (30 maatilaa) ja se on 8000 :ssa tuotteessa. Merkkiä kantavan lopputuotteen raaka-aineista pitää olla vähintään 75% suomalaista alkuperää.

Merkin uuden brändistrategian uudistus tähtää siihen että Hyväää Suomesta merkki olisi merkittävin kuluttajan valintakriteeri 2013. Ruokatiedon jäsenyritykset tulevat käyttämään merkkiä omassa mainonnassaan.

Paljon olisi vielä tehtävissä ruoan alkuperän kerronnassa. Olemme esim. huomattavasti jäljessä ruokapalveluissa vähittäiskauppaa ruoan alkuperän viestimisessä. Monessako koulun ruokalinjastossa on kerrottu mistä ruoka on peräisin?

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio MMMstä heitti juhlatilaisuudessa ilmoille ajatuksen että Joutsenmerkin kohdalla voisi olla kyse myös laatuasioista, eli että laatumielikuvaan voisi rakentaa myös sisältöä. Pelkällä mielikuvamarkkinoinnilla emme kauan enää pärjää.
- Juuri näin, Joutsenlippu on jo kuluttajan mielestä laatumerkki, siihen olisi helposti yhdistettävissä vastuullisen tuotannon sisältöä.

Ensi kerran suomalaisuuden merkityksiä on vihdoin alettu miettiä yritysten keskuudessa, mutta niistäpä ei juurikaan ole vielä kerrottu kuluttajalle.

Vihdoinkin luomuviiniä - rypäleestä lasiin asti

Tämän vuoden syksyn sadosta saatava luomuviini on ensimmäistä kertaa tehty samoin kriteerein kaikissa viinimaissa. Pari päivää sitten EU komissio antoi uuden asetuksen, jolla säädellään koko luomuviiniprosessia. Tähän mennessä ns. luomuviinistatuksen kuluttajan mielessä ovat saaneet viinit, jotka on puristettu luomuviljellyistä rypäleistä. Viinin tuotantoprosessia ei oltu sen ihmeemmin säädelty (muuten kuin ns. tavanomaisen viinin lainsäädännössä). Sanaa "luomuviini" ei ole ennen saanut käyttää luomuviljellyiden rypäleiden viinistä.

Luomuviinin teko siis yhtenäistettiin koko EU alueella, ja tämä koskee myös luomuna markkinoitavaa tuontiviiniä. Uudistus ei tarkoita sitä että nykyiset luomurypäleestä tehdyt viinit olisivat huonoja - tai että uudet olisivat niitä parempia. Nyt vain ensi kerran voidaan olla varmoja siitä, miten viini on tehty ja mitä se sisältää. Viinille voidaan myös ensi kerran myöntää EUn luomumerkki. Sen saavat myös tuontiviinit, jos ne on tehty EU sääntöjen mukaan. 

- Tuossa kuvassa on kotikellarista napattu pullo, siinä on tyypillisesti tuottajan oma luomuleima, joka ei ole virallinen luomerkki.

Luomuviinibusiness, kuten luomu ylipäänsäkin, kasvaa nopeasti, sen saattaa aistia Alkossakin, jossa luomurypäleestä tehtyjä viinejä on listalla noin 80. Italia on EUn luomuviinintuottajista suurin, sen viljelyala on jo yli 30 000 ha ja kasvaa edelleen, seuraavina Ranska 21 000 ha ja Espanja 17 000 ha. Luouviinien viljelyala koko EU:ssa on yli 75 000 ha.

Ennen luomurypäleistä tehdyissä viineissä on voinut käyttää kaikkia EU:ssa viinilainsäädännössä käytettyjä apuaineita, lisäaineita ja menetelmiä. Nyt niitä rajoitettiin ja luomuviinilainsäädännön harmonisoinnissa puututtiin koko prosessiin. Voidaankin oikeastaan todeta, että ko. maataloustuotteen luonne muuttuu nyt kokonaan, sillä lisäaineiden määrä ja valmistusprosessi on tarkasti säädelty (mm. sulfiitin määrä on pienempi). Luomuviini on siis jatkossa aidommin sitä mitä kuluttajan mielestä käsite "luomu" edustaa.