Ruuan jäljitettävyyttä Norjan malliin, huikeaa!

Ohessa Ruokatiedon juttu norjalaisesta ruoan jäljitettävyysjärjestelmästä:

Ruuan jäljitettävyys halutaan Norjassa aukottomaksi tietojärjestelmän avulla .

I was in Heaven - olin tuohon systeemiin tutustumassa. Ja vaikka se on vasta testivaiheessa niin, täytyy sanoa että kateeksi käy, jotain tällaista olisi hienoa nähdä myös Suomessa. Ei sen puoleen etteikö meillä lakisääteinen jäljitettävyys ole kunnossa, mutta nopeaa järjestelmää, jolla voidaan jäljittää raaka-aine loppuun saakka (tai siis tiettyyn erään saakka) ei ole olemassa.

Kaiken takana on tietysti raha. Järjestelmän porkkana on antaa lisäarvoa yrityksille. On tärkeää tietää mistä tuote on tullut, mutta yhtä tärkeää on tietää mistä se ei ole tullut! Esim. skandaalien ja takaisinvetojen yhteydessä koko tuotantohaaraa ei vedetä takaisin / menetä mainettaan, vain ainoastaan todellinen lähde. Kustannukset takaisinvedosta ja vahingosta on myös siten mahdollista vyöryttää oikeaan osoitteeseen. 

Suomeen on jo pitkään suunniteltu vastuullisen tuotantotavan todentavaa jäljitettävyysjärjestelmää, tarve olisi suurin liha-alalla, josta Norjankin järjestelmä sai alkunsa. Norjan järjestelmä on puhtaasti jäljitettävyysjärjestelmä, jonka päälle rakennettavilla sovelluksilla teollisuus voi lisätä kuluttajaa kiinnostavaa tietoa tuotteisiinsa (vaikka eläinten hyvinvoinnista) tai antaa tietoa kuluttajalle muilla tavoin ko. asioista. Järjestelmän avulla voidaan todistaa missä tuotteet ovat liikkuneet. 

Näin omin silmin miten tietyn tuotteen raaka-aineen "jäljitettävyyspuu" tai vuokaavio syntyi, se saatiin  myös kulkemaan kartalle (eli raaka-aineen fyysiset liikkeet voidaan nähdä kartalta). Käy katsomassa lisää tästä linkistä. 

Norjan valtion satsaus n. 2,5 miljoonaa € on älyttömän pieni summa kun miettii mitä hyötyä ko järjestelmästä on ja vertaa sitä esim niihin rahoihin joita olemme vuosia MMMstäkin aiheeseen laittaneet. Kysyin ko. vastuuhenkilöiltä olisiko tämä database/alusta ostettavissa Suomeen ja vastaus oli että tottakai, "sitähän tässä yritetäänkin että kaikilla meillä (Pohjoismaissa/Euroopassa) olisi samanlaiset systeemit". Järjestelmään tulee myös tuontiruoka, norjalaiset käyttävät 70%sti ulkomaisia kasviksia.  

Jäämiä vai ei? Jorinaa kasvinsuojeluaineiden jäämistä

Ake, Make, Pera ja muut uskolliset lukijani, en ole hävinnyt vaikka kirjoitustahti onkin hieman laantunut. Olen tässä perehtynyt uusiin tehtävääni, ja vihdoin niistä uskallan teille vähän avautua. Ruoan vastuullisuuden ja jäljitettävyyden lisäksi tärähti eteeni kasvinsuojeluainejäämien ihmeellinen maailma. Monimutkainen mutta erittäin mielenkiintoinen asiakokonaisuus...


Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, että kuinka paljon niitä jäämiä lautasellamme oikein on ja miten voisi syödä, ettei niitä juurikaan olisi?

Sallituissa rajoissa olevia määriä
jäämiä löytyy eniten mansikoista 

Suomessa tutkitaan vuosittain noin 2000 elintarviketta kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineiden) jäämien varalta. Jäämiä tutkitaan EU:n valvontaohjelman mukaisesti ja sen lisäksi valvontaa tehdään riskien perusteella, eli valvontaa kohdennetaan tiettyihin jo ennestään tunnettuihin tuotteisiin, joissa on ollut jäämäongelmia. Näytteitä ottavat kuntien terveystarkastajat, tullin ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastajat.

Vuoden 2009 ja alustavien 2010 tulosten perusteella näyttää siltä että, suurin osa (n 60%) suomalaisten suihin tarkoitetuista satunnaisnäytteenotolla otetuista elintarvikkeista sisältää kasvinsuojeluainejäämiä mutta vain muutama prosentti (noin 4%) sisältää niitä liikaa eli on määräysten vastaisia. (Noista 4 % määräystenvastaisuuksista noin 1/10 osa on sellaisia, että ne voivat teoriassa olla haitallisia ihmisille (eli vain 0,4 % kaikista tutkimuksista) ja loput 9/10 osaa ei aiheuta kuluttajalle vaaraa, selvennetään minulle Evirasta).

Pitäisikö meilläkin julkistaa vuosittain Dirty Dosen eli tutkimusten perusteella tehty "mustalista" tuotteista, jotka sisältävät eniten kasvinsuojeluaineiden jäämiä? Ja toisessa listassa olisi ne raaka-aineet missä jäämiä on vähiten?

Pikainen nyrkkisääntö (viimeisten jäämätutkimusten mukaan) olisi suunnilleen tämä jos on huolestunut jäämistä eikä niitä halua saada:
- Luomutuotteet eivät pääsääntöisesti sisällä kasvinsuojeluaineiden jäämiä.
- Suomessa tuotetut tuotteet sisältävät vähemmän jäämiä kuin EU maista peräisin olevat.
- EU maista peräisin olevat näyttävät sisältävän vähemmän jäämiä kuin kolmasmaatuotteet.
---Näin tulkitsin tuloksia.

Keskustelu käy maailmalla kuumana kasvinsuojeluaineiden yhteisvaikutuksista; sillä vaikka jäämät ovatkin alle raja-arvojen niin mitä niiden yhteisvaikutuksesta tiedetään? Euroopan Unionin komissio aloittelee työtä kumulatiivisen riskinarviointimallin kehittämiseksi.

Jäämäasiat jatkukoon toisella kertaa, pitäisikö niistä olla huolissaan?? Mitä olet mieltä? Viimeisimmät jäämävalvonnan tulokset löytyvät Eviran nettisivuilta.

Ohjauskeinoja ilmastopäästöjen vähentämiseen, KUILU hankkeen ja KULTU -ohjelman aivoituksia

Tuoreita terveisiä KULTU2 ohjelman ohjausryhmästä, jossa kuultiin tuloksia KUILU-hankkeesta. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan KUILU- hankkeessa pohdittiin ilmastovaikutusten ohjauskeinoja liikenteen, asumisen ja ruoan kulutuksen kannalta. KUILUn tulokset hyödynnetään myös KULTU2 ohjelman teossa.


kuva Tero Takalo-Eskola

KUILUn aikajänne on 2020 saakka. Työtä on tehty deskillä ja työpajoissa, ja nyt ohjauskeinosuositukset ovat valmistumassa. Hanke tekee ohjauskeinoyhdistelmistä esityksen, jonka taustalla on 20 yksittäistä ohjauskeinoa.  Kuilussa tunnistettiin nykyisten ohjauskeinojen vahvuuksia ja heikkouksia mm. niiden hyväksyttävyyttä.
Ruoan kulutuksen ohjauskeinoista arvioitiin VNP Kestävistä julkisista valinnoista, biojätteen lajittelu, juomapakkausvero. Ruoan osalta KUILUn tunnistamien ohjauskeinojen vähennystavoite ei ole kovin suuri, noin 0,5 miljoonaa tonnia.

Ruokaan liittyen esitettiin kuluttajien ohjaamista kestäviin ruokavalintoihin palveluiden kautta ja alueellisen ruokajärjestelmän optimointia. Kun kuluttajien palautetta kysyttiin ohjauskeinoihin (hyväksyttävyys erityisenä näkökulmana), nousi keskusteluissa esille  erityisesti ruoan arvostuksen kasvattaminen ja ruokajätteen vähentäminen. Taloudellinen ohjaus nähtiin kuluttajien mielissä vaikeaksi hyväksyä, sen sijaan haluttiin konkreettisia neuvoja, vaihtoehtoja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tästä synteesinä ruoan ohjauskeinoyhdistelmiksi saatiin 1) vähähiiliseen ruokaan palveluiden kautta ja 2)ruoan arvostuksen palauttaminen. Toisessa asiantuntija työpajassa tuli esiin lisäksi lounassetelisysteemin muokkaus kestäviä ruokavalintoja suosiviksi sekä kokeilu alueellisesta ruokajärjestelmästä ja sen kokonaiskustannusten/hyötyjen arviointi.

Ruoan arvostus on mielestäni avain kestävään syömiseen - se on kaiken perusta: mietimmekö syömisen ja ruokavalintojen seurauksia itselle ja ympäristölle, miten paljon uhraamme ruokaan aikaa (ajatusta ja tekoja) ja miten paljon olemme valmiit maksamaan ruoasta. Ruoan arvostus luodaan jo lapsuudessa, kodit ovat ensisijaisia ja päiväkodit ja koulut toissijaisia paikkoja joissa arvostusta luodaan. Arvostus syntyy parhaiten itse tekemällä, kädet taikinassa ja mullassa. Avaimet kestävään tulevaisuuteen, syömiseen, suomalaisen ruoan ja ruokaketjun pärjäämiseen ovat lasten käsissä, sen takia ruokakasvatus (tekeminen!) kaikilla tasoilla ja rakenteisiin asti menevät muutokset ovat olennaisia.

Ruoan haaskauksen lopettaminen nousee jokaisessa ruokapoliittisessa paperissa esille, myös KUILU hankkeen ohjauskeinona. Nykymeno on täysin kestämätöntä, ja meidänkin on hallinnossa puututtava siihen tavalla tai toisella myös julkisohjauksellisin keinoin. "Laissa on 100 vuotta ollut säädös, että metsää ei saa hävittää, pitäisikö sama tehdä ruoalle? Onhan autojenkin tyhjäkäyntiä rajoitettu lailla!", Risto Ranki TEM.

Olisi hyvä ja tärkeä idea tehdä lisää palveluita kansalaisille, joilla he voisivat toteuttaa vähähiilistä elämäntapaa myös ruokapöydässä (KUILU ei ehdottanut vielä keinoja tähän). Huomasimme Sre:n aikana tutkimuksistamme, että kuluttajat haluavat syödä kestävästi ja vastuullisesti, mutta eivät tiedä miten. Tässä olisi selvää markkinarakoa ja innovaatioiden mahdollisuuksia.

KULTU 2, Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelmassa, on mietitty konkreettisia kokeiluhankkeita vähähiilisempään elämään laaja-alaista hyvinvointia unohtamatta. Käy kurkkamassa mielenkiintoiset ehdotukset sivuilta tästä linkistä. Näiden hankkeiden vaikutuksia on jo ehditty Sykkeen toimesta hieman arvioidakin. Ruoan osalta sesonkilautasmallilla on ylivoimaisesti suurin päästövähennyspotentiaali. Valtion ravitsemusneuvottelunta tullee ottamaan aiheeseen kantaa tehdessään uusia ravitsemussuosituksia.

Johanna Mäkelästä Suomen ensimmäinen ruokakulttuurin professori

Johanna Mäkelä Ny nordisk mat konferenssissa
Helsingissä 11.10.2011

Tämä on historiallinen päivä, nimittäin juuri tulleen tiedon mukaan dosentti Johanna Mäkelä on nimitetty Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professoriksi 1.1.2012 alkaen. Suomessa vastaavaa oppituolia ei ole ennen ollut, maailmallakin ruokakulttuurin professuureja on vain muutamia.

Lahjoitusprofessuurin eteen on tehnyt suuri joukko ihmisiä ja organisaatioita työtä vuosia. Kiitos kuuluu kaikille aiheen puolesta puhujille, ja sen eteen työtä tehneille ja lahjoituksia antaneille. Professuuri on "viimeinen niitti" ruokakulttuurin tunnustamiselle muiden kulttuurin alojen rinnalle. 

Sre:n päätösjuhlassa helmikuussa 2011
pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja ministeri Sirkka-Liisa Anttila lahjoitivat rehtori Wilhelmssonille
"puuttuvan" summan professuurin perustamiseksi 

Professuuri perustetaan käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Rahoittajia on yhteensä
viitisenkymmentä: säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä. Mukana on myös julkisia tahoja kuten Helsingin kaupunki sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Lämpimät onnittelut tuliterälle professorille!!

Whipped berry porridge and other stuff from New Nordic Food conference

Food court

The annual New Nordic Food program's conference was held in Helsinki 11-12 October, 2011. Those two days involved more than 220 interested participants from eleven countries, almost 50 fantastic speakers and over 30 organisations and companies in the food court. Our participants seemed to be happy with the content, overall atmosphere and arrangements, so were we organisers as well. It's always a huge effort to make these kind of big happenings, and especially difficult it is when organising stuff from four different countries...

So, what was left on the mind after the conference?

First, it was fruitful to combine all three issues: children, food for many (public foodscapes) and oats. The difficulty was, that at the same time there were too many good lectures going on, so it was not possible to join all interesting parts! Luckily, the presentations are now on the project's website http://www.nynordiskmad.org/.

The main issue, the food (lunches and the spectacular dinner), were very memorable. We have put special interest in food during the Finnish chairmanship of the Nordic Counsel of Ministries. The dinner was something to remember... Sigurveig from Iceland already wrote about the dinner and put some pictures also.

I have never seen a dinner like that, we really sat in the middle of a forest, lake and field of oats. The welcoming drink "Helsinki bunch" was planned by world's best bar (2009) A21. The drink contained berries and really tasted like a Finnish forest!

Chef Matti Jämsen and coordinator
Magnus Gröntoft

The dinner was planned by Chef Matti Jämsen, who was fifth in this year's Bocuse d`Or. Beside fantastic food (white fish, moose, lingonberry) and unbelievable decoration, the dinner was served with theatre. Liisa Ruuskanen from Finnish Gourmet Theatre Entree played exhilarating shorts form her repertoire, for the first time in English. What a success!

The dinner dessert was the very traditional Finnish course of whipped berry porridge. Every grandmother (and some modern mothers) in Finland can do it. Some guests (especially Danes) were so excited about it, that they wanted the recipe. It is below:)

We put special emphasis on communication during the conference. Conference was send via Internet, we used Twitter and Facebook and also "traditional" media was well present at the conference.


- The children and food part: is this generation the first who teaches their parents to cook? Food making by itself is a key to the appreciation of food, and the key to understanding the right nutrition and eating habits. Enjoying the food and the pleasure is number one, it's no point doing food that doesn't taste good: children don't eat it.

- Food in public institutions part: for the first time some hospitals have begun to use food as " a medicine", i.e. food can prevent diseases, it can heal diseases and maintain good physical and mental condition. What "a new" invention! The fact is, that food has not been in any value in hospitals until now.

- Oats part: Oat is like a well kept secret, it has so many good properties and it suits perfectly for climate friendly, very healthy and suitable special diets. Oats belong to our traditional Nordic food culture, but the innovations made from oats are the future.

I would like to give my warmest thanks to the organising group, especially to Magnus and Bettina, you did a splendid job with the conference. And all you who jointed us via Internet or in person, thank you for being active. Let's continue the work with NNM.

Whipped berry porridge


1 litre strong diluted lingonberry juice
1,5 dl semolina
1,5 dl sugar
1/4 tsp salt

Take a pan and heat the juice to boiling point, whisk in the semolina and cook slowly for about 20 minutes, stir now and then. Let the porridge cool down in a cold water bath. Porridge's colour is now quite dark red. Then whip the porridge strongly, it will come light and fluffy pink. Serve with cold milk or cream.

Ruoka on luova tuote, dinner metsän, järven ja kaurapellon keskellä

Ny nordisk mat seminaarin ensimmäinen päivä päättyi eilen spektaakelinomaiseen dinneriin. Islantilainen ruokablogaaja Sigurveig kirjoitti ja kuvasi, käy katsomassa tästä.

Halusimme dinnerillä osoittaa että ruoka on kokonaisuus, elämys, se on kulttuurinen tuote, joka toimii yhdessä musiikin, teatterin, istallaatioiden kanssa.

Ilta oli hieno, Matti Jämsen (keittiömestari ja Suomen Bocuse d´Or edustaja 2011) oli mestaroinut yhdessä Kalastajatorpan keittiön kanssa upean illan. Matille oli annettu tehtäväksi kuvata nykysuomalaisen sielunmaisema ja valmistaa illallinen kuvaten metsää, järveä, kaurapeltoa.

Niinpä tosiaan sitten istuimme metsän keskellä, järven kimmeltäessä ja pellon lainehtiessa.

Ruoka oli loistavaa. Siikaa alkuun, hirveä pääruoaksi ja puolukkapuuro päätteeksi. Alkudrinkkinä "Helsinki punch" by maailman paras baari A21. Kaikki tehty uuden pohjoisen keittiön ajatuksella.

Puolukkapuuro sai niin paljon ihastusta osakseen, varsinkin tanskalaisten osalta, että sen ohje on tulossa nettiin NNM ohjelman sivuille. Sain loppuillan selittää, että se on jälkiruoka, jonka jokainen mummo (ja osa nykyajan äideistä) osaa tehdä ja joka ei vaadi juuri mitään muuta kuin vahvan vatkaajan ranteen.

Taiteellinen vaikutelma; kun Ruokateatterin Liisa Ruuskanen asteli ensimmäisen kerran stagelle, vieraat eivät tienneet mitä odottaa. Me muutamat suomalaiset, jotka olimme Liisaa aiemmin nähneet, tiesimme että kohta repeää. Ja Liisahan veti englanniksi kolme käsittämättömän hyvää settiä. Huikea osaaminen ja ammattitaito! Dj:n soittama musiikki, metsän tuoksut, sumu metsän keskellä loivat taianomaista tunnelmaa. Unohtumaton ilta meille kaikille!

Ny nordisk mat prosessin tärkein vaihe: Ny nordisk matia -vauvalle ja vaarille

Emil Blauert tiivisti tänään aamulla Ny nordisk mat - konferenssissa koko Ny nordisk mat:n historian, miten kaikki on edennyt ja mistä lähtenyt liikkeelle. 2000-luvun alussa monet pohjoismaiset kokit alkoivat yhä enemmän siirtyä juurilleen, tekemään ruokaa niistä raaka-aineista ja niillä metodeilla joita meillä Pohjolassa on. Vuonna 2004 Pohjoismaiden 12 "johtavaa" kokkia teki Kokkimanifestin, jossa painotettiin sesonginmukaista, ettistä, kestävää kehitystä edistävää, pohjoisia raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä suosivaa keittiötä. Syntyi käsite Ny nordisk mat. - Pohjoismaista ruokaa uusissa vaatteissa, uudella tavalla, modernisti.

Meni pari vuotta ja Pohjoismaiden Ministerineuvosto otti aiheen poliittiseen prosessiin, syntyi Pohjoismaisen Ministerineuvoston Ny nordisk mat -hanke. Nyt on menossa hankkeen toinen kausi, joka ulottuu vuoteen 2014 asti. Hanke ja asia on saanut poliittisten päättäjien suosion ja tuen taakseen. "Ny nordisk mat hanke on yksi tuloksekkaimmista yhteispohjoismaisista projekteista", sanoi eilen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen seminaarin avauspuheessaan.

Vaihe kolme alkoi pari vuotta sitten kun mm. OPUS hanke alkoi tutkia intensiivisesti pohjoismaisen ruokakulttuurin vaikutuksia terveyteen. Tutkimustuloksia on nyt useita, meillä on vahva intressi perustella pohjoismaisen dieetin hyvyyttä ja sen positiivisia terveysvaikutuksia - joita kasapäin on.
Nyt olemme vaiheessa neljä, jossa Ny nordisk mat pitäisi siirtää kaikille. Tämä on kaikkein tärkein osa koko prosessia. Miten saada lapsille ja vanhuksille sekä meille työikäisille kunnollista, omiin pohjoisiin raaka-aineisiin perustuvaa, ilmastoystävällistä sesongin ruokaa, jossa maku on ykkösasia? Aihe ei ole vähäpätöinen, julkinen ruokailu esim Suomessa on valtavan iso juttu ja vaikutukset samoin. Seminaarissa kuultiin eilen ja tänään esimerkkejä sairaaloista, kouluista ja päiväkodeista, joissa ruokavallankumouksia on tehty. ks kaikki esitykset ja koosteet NNM sivuilta http://www.nynordiskmad.org/

Ny nordisk mat konferenssin satoa; OPUS opettaa: Syö yhdessä!

Ny nordisk mat konferenssi on parhaillaan menossa Helsingissä. Katso 11.-12.10. konferenssia livenä http://www.nynordiskmad.org/ . Paikalla on lähes 50 mahtavaa puhujaa kaikista Pohjoismaista!

"Ruoalla on itseisarvo
Ruoanlaitto on oppimista
Ruoanlaitto on terveyttä
Ruoanlaitto on yhteisöllistä
Ruoka on kaunista"
- runoili Andreas Viestad (NO) Geitmyra projektista.
Andreas kertoi hienosta projektistaan,  jossa tavoitteena on levittää iloa ja keittotaitoa ja lisätä ymmärrystä mielihyvästä, ravitsemuksesta ja terveellisistä ruokavalinnoista. Hanketta tukee usea Norjan ministeriö, paitsi kulttuuriministeriö, joka "ei ole vielä päättänyt onko ruoka kulttuuria". Lohdutukseksi Andreakselle on sanottava että Suomessakin vastaava päätös tehtiin vasta nelisen vuotta sitten Sre:n ja useiden muiden tahojen nostettua aihetta esiin.

Pressissä aamulla saimme kuulla mm. Emil Blauertin (DK) vaikuttavan esityksen lasten ja nuorten ruokailusta ja Tanskassa menossa olevista hankkeista. Tanskan OPUS -hanke käyttää yli 15 miljoonaa € lasten ja nuorten ruokainterventiotutkimukseen. OPUS käsittää 1000 lapsen "tutkimusjoukon". Tämä porukkaa tekee kolme ruokaa päivässä yhdessä aikuisten (opettajien) kanssa kuuden kuukauden ajan. "Tulossa on ehkä ensimmäinen sukupolvi joka opettaa vanhempiaan laittamaan ruokaa" - Emil Bruun Blauert Meyers Madhus

OPUS:sen kohderyhmä altistetaan kongnitiivisille ja fysikaalisille tutkimuksille tämän kuuden kuukauden aikana. Tavoitteena on selvittää, miten Pohjoismainen ruokavalio vaikuttaa. Emil painotti, että mielihyvä "pleasure" on kaikista tärkein asia kun puhutaan ruoasta; mikäli ruoka ei maistu ja tilanne ei ole miellyttävä, et voi saada lapsia syömään.

OPUS on ottanut yhdessä asiassa oppia Ranskasta - yhdessä syömisestä. "Ranskalainen paradoksihan" on, että ruoka sisältää enemmän rasvaa kuin esim USA:ssa mutta ihmiset syövät yhdessä - eivätkä ole (vielä niin) lihavia. Niinpä OPUS lisäsi omiin teeseihinsä "syö yhdessä". Kun Emil puhui yhdessä syömisen tärkeydestä, kuuntelin tarkasti... Nostimmehan Sre:n aikana yhdessä syömisen esiin Suomessa ja pidimme siitä ääntä lähes kahden vuoden ajan (aiheesta kirjoitettiin satoja artikkeleita mediassa).

KULTU2 kokeiluhankkeet - ideoita kestävän elämäntavan edistämiseen

KULTU 2 ohjelmassa yritetään käytännössä kehittää uusia tapoja vähentää ympäristökuormaa ja toisaalta lisätä hyvinvointia.
Asumiseen, liikkumiseen ja ruokailuun kehitetään ns. kokeiluhankkeita.

YM on valmis tukemaan muutaman hankkeen käynnistämistä Vihreän talouden määrärahoista. Ministeriöt eivät itse lähde vetämään hankkeita vaan ne ovat toimijoiden vastuulla. Kokeiluhankkeet arvioidaan aikanaan KULTU 2 työryhmän toimesta.

Ekassa työpajassa pari viikkoa sitten kehitettiin 40 ideaa, niitä testattiin ja lopulliseen valikoimaan jalostui 10 ideaa. Näitä kymmentä prototyyppiä jatkokehitettiin tänään kiinnostuneiden asiantuntijoiden kesken. Miten ideoista voidaan rakentaa konsepteja ja pilotteja?

10 ideaa jaettiin seuraavasti:
- kunnille ja valtiolle sopivat (sesonkilautasmalli, kouluruoan pilottikoulut, matkusta ilmaiseksi uuteen kotiin)
- työnantajalle mahdolliset (videoneuvottelut vihdoin käyttöön julkisella sektorilla, lähityöpiste lähelle kotia)
- ideat joista voi rakentaa liiketoimintaa (lähiruoka-auto, viherlaina, TEPA talonpitopalvelu)
- nettityökalut (sähkönkulutusmittari reaaliajassa, "green home-kodin ympäristöjärjestelmä")

Sesonkilautasmalli esimerkiksi voisi olla merkittävä keino edistää kestävää elämänlaatua, niin ympäristön kuin terveydenkin hyvinvointia. Nykyiset ravitsemussuositukset ovat "raamattu" varsinkin julkiselle ruokapalvelulle. Jo nykyistenkin ravitsemussuositusten mukaan syöminen vähentäisi ruokailusta aiheutuvia päästöjä. Sesongin mukaan syöminen, ja kasvisruoan painottaminen, vähentäisi ympäristövaikutuksia arviolta 14-20%

Nykyinen ravitsemussuositusten mukainen lautasmalli ohjaa yli 440 miljoonan julkisen aterian koostamista.
- samanlainen suositus pitäisi tehdä ympäristömyötäisen ja terveellisen lautasmallin yhdistelmänä

Kaupunkiviljeltyä maa-artisokkaa ja mietteitä takapihan ruokapuutarhasta

Ennen muinoin minua aina nauratti kun tätini toi meille "maalle" Kouvolaan Helsingistä asti itse siirtolapuutarhapläntilla kasvattamiaan juttuja; sipuleita, purjoa, persiljaa mitä milloinkin. - Ei naurata enää. Sain tällä viikolla pussillisen yhtä suurinta herkkuani: maa-artisokkaa. Se on sellainen mukula, että siihen tulee himo. Yleensä teen maa-artisokasta keiton, nyt tarttui silmään ihana gratiinin ohje Ruokablogista . Kyllä oli taas niin taivaallinen herkku.

Kaupunkiviljely on nostanut minun silmissäni arvostusta viime vuosina. Itse olen "viljellyt" nyt seitsemän vuotta, - vuosi vuodelta pihan nurmikko on kaventunut ja multapenkki laajentunut. On hienoa, jos voi syödä itse kasvattamaansa ruokaa, edes pienen osan. Ruoan kasvattaminen ja itse tekeminen vastaa yhteen suurimmista globaaleista haasteista, nimittäin kestävän elämäntavan edistämiseen. Tässä on monta puolta; ehkä tärkein on mielestäni kasvatuksellinen. Kun ymmärtää ruoan tekemisen ketjun ja näkee itse vaivaa, oppii ylipäänsä arvostamaan ruokaa enemmän.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelma KULTU 2 miettii parhaillaan keinoja edistää kestävää elämäntapaa. Ruoka, liikenne ja asuminen on otettu aihepiireiksi, koska ne aiheuttavat ylivoimaisesti suurimman osan yksityisen ihmisen ilmastokuormasta. Asiantuntijatyöpajassa pari viikkoa sitten kehitettiin ja keksittiin ohjauskeinoja ja konkreettisia aloitteita miten mm. ruoasta aiheutuvaa hiilijälkeä voitaisiin pienentää. Kaupunki- ja kotitarveviljely nousi hyvin monesti esille.

Kaupunkiviljely on tullut "muotiin" ja aiheen ympärille on virinnyt paljon hyvää tekemistä. Mutta se pitäisi ottaa vakavasti myös valtuustosaleissa ja kaupunkien suunnittelupöydillä: minusta aiheeseen pitäisi paneutua jopa niin, että kaavoituksessa tulisi tulevaisuudessa aina huomioida ruoan kasvatus kotipihoilla ja muualla kaupunkikuvassa. Kaupungit pitäisi velvoittaa edistämään aihetta muillakin tavoin mm. tarjoamalla joutomaita halukkaiden viljeltäväksi, istuttamalla syötäviä kasveja koristekasvien sijaan kaupunkimaisemaan jne.

Oma muutaman neliön takapihamme on ollut koko kesän ehtymätön ilon lähde. Jo alkukeväästä suunnitellaan lasten kanssa mitä tänä vuonna kasvatetaan ja sitten pistetään hihat heilumaan. Salaattia kasvaa aina vähintään 4 eri lajia, ja voin sanoa, että se on erittäin hyvää ja sitä menee.
Myös kirsikkatomaattia tuli jälleen upea sato, basilikat, korianterit ja persiljat saadaan nekin omalta pihalta. Pienessä kasvimaassa ei ole juurikaan hoitamista, mutta tuotto ja siitä koituva ilo on sitäkin suurempaa.

Eläinten hyvinvoinnista, esimerkit Tanskan mallista ja IKEA:n kanoista

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto täytti pyöreitä, ja juhlaseminaari käsitteli tänään eläinten hyvinvointimerkintöjä.

EU:ssa on useita satoja erilaisia merkintöjä/järjestelmiä; näistä n. 67 sisältää eläinten hyvinvointia. Ainoastaan pari näistä on tuotantoketjun sisäisiä, loput ovat kuluttajan infoamiseksi tarkoitettuja. Hyvinvointimerkinnät ovat kommunikoinnin välineitä, niillä autetaan kuluttajaa tekemään tietoisia valintoja. Toisaalta ne ovat yrityksille myös välineitä erilaistaa tuotteita ja saada siten mahdollisesti kilpailuetua. Hyvinvointiasiat eivät kuitenkaan ole kuluttajan kannalta primäärinen motivaattori eli määräävä asia. Kun kuluttaja ostaa lihaa, muut asiat kuten terveellisyys, maku ja laatu merkitsevät vielä enemmän. Eläinten hyvinvointi on siis osa tarinaa, mutta suurimmalle osalle meistä ei se pääasia.

Tanskassa on tuotantomalli, joka on hyväksytty Tanskan eläinten hyvinvointijärjestön toimesta. Yhdistyksen strategia on nostaa minimitasoa tavanomaisessa tuotannossa lainsäädännön kautta sekä tarjota markkinoille tuotteita, joilla on korkea eläinten hyvinvoinnin taso. Ja näin on tapahtunut. Esim sianlihaa, kalkkunan ja vasikanlihaa saa Tanskassa ko. merkinnällä varustettuna.

Aiheen ympärille on luotu kokonaan uusi teollisuuden ala Tanskassa; n. 300 000 sikaa vuodessa tuotetaan tällä Friedland konseptilla. Koko Tanskan sianlihantuotanto kattaa n. 20 miljoonaa sikaa (10 x Suomen määrä). Suurimmalla tilalla, joka kuuluu ko merkinnän piiriin, on 1200 emakkoa. Näillä emakoilla on "hytit/kopit" ulkona porsitukseen ja ne saavat vapaasti kulkea pellolla. Näille "hyvinvoiville" sioille on suunniteltu myös erilaisia teltan näköisiä asumuksia, joissa asua. Ne saavat elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää, pääsevät uimaan ja mutakylpemään. Myös ruokintaan kiinnitetään suurta huomiota, ei maissia vaan ruoan tähteitä, jotka ovat myös terveellisempää ravintoa sioille. Tuottajan saama korvaus on kuusinkertainen tavanomaiseen ja kolminkertainen luomuun verrattuna.

Ikean edustaja kertoi Lähiruokaseminaarissa tällä viikolla mm. että IKEA on siirtynyt käyttämään ITSE kasvattamaansa kanaa kaikkialla maailmassa. Ikea käyttää vuosittain 6 200 000 kpl kanaa globaalisti. Heillä on todellakin 35 omaa kanalaa. Miksi? Näin varmistavat korkeat eläinten hyvinvointikriteerit (High Wellfare Chicken). Vaatimukset ovat niin korkeita, että suomalainen tuotanto ei tällä hetkellä näitä voi täyttää.

Jotenkin pisti nöyräksi Tanskan ja IKEA:n esimerkit - meillä on parannettavaa eläinten hyvinvointiasioissa. Mielikuvat eivät enää riitä, todennettavaa faktaa myös eläinten hyvinvoinnista on saatava enemmän. Onneksi hihat on kääritty ja aiheen ympärillä on tapahtunut paljon viime aikoina, etenkin sianlihan tuotannossa. Tulossa on, toivottavasti pian, suomalainen vastuullisen toimintatavan todentava systeemi, joka sisältää myös eläinten hyvinvointiasioita. Ehkä jo ensi vuoden lopussa voit ostaa kaupasta sianlihaa, jonka reitin ja tuotantokriteerit voit tarkistaa.

Vuoden eläinsuojeluteko -palkinto luovutettiin professori emeritus Marjatta Snellmanille vuosikymmenien työstä eläinten hyvinvoinnin puolesta. "Olen käyttänyt monessa tilaisuudessa koiran puheenvuoron" - Marjatta Snellman on työssään erityisesti kiinnittänyt huomiota koiranjalostukseen ja sen tervehdyttämiseen. Sydämelliset onnittelut!

"Muutoksen on tapahduttava molemmissa päissä kauhaa. Keittäjän päässä ja pannulla" - Anya Hultberg. Lähiruokaseminaari 2011 satoa

Tänään oli järjestyksessä viides Lähiruokaseminaari. Me lähes 80 osallistujaa saimme jälleen voimaantua uusien tuulien äärellä.

Osastopäällikkö Matti Aho: "Kansallisiin ravitsemussuosituksiin ympäristönäkökulma". Matti Aho maa- ja metsätalousministeriön peräänkuulutti avauspuheessaan aitoa ruokapolitiikkaa ja kokonaisuuksien hallintaa; Ruoan kysyntää tulee ohjata määrän sijasta laatuun ja pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä edistämään. Ravitsemussuosituksia on Ahon mielestä tarpeen laajentaa syöntisuosituksiksi, joilla pyritään terveyden edistämisen ohella ympäristön kannalta kestäviin ruokavalioihin. "Pidän tärkeänä, että myös kansalliset suositukset (uudistustyö alkaa ensi vuonna) pitävät sisällään ympäristönäkökulman". Ruokapolitiikassa on otettava reilusti kantaa kestävän kehityksen puolesta.

Aho summasi ammattikeittiöiden osalta elintarvikelain tuomia "positiivisia" muutoksia. Tähänkin asti ammattikeittiöt ovat saaneet vastaanottaa tarkastamatonta luonnonvaraista pienriistaa (jänis, kani, lintu), mutta jatkossa ne saavat vastaanottaa myös vähäisiä määriä tarkastamatonta luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa. Kalastajat alkutuottajina saavat toimittaa suoraan ammattikeittiöihin (ja kauppaan) perkaamatonta tai aluksella perattua kalaa. - ja multaporkkanoita sekä oppilaiden poimimia marjoja saa ottaa vastaan, kuten ennenkin.

"Isoäitien tekemää ruokaa - se on oikeaa, ei enää äitien tekemä" - Irma Kärkkäinen, lehtori, EkoCentria. Strategiatason päätöksentekoon on nostettu kymmenissä kunnissa ruoka aivan viime aikoina. Irma Kärkkäinen nosti Rautavaaran kesäisen päätöksen esimerkiksi.

Näihin päätöksiin EkoCentrian ja muiden ääntä pitävien toimijoiden vaikutus on ollut selvä. "Kalleinta ruokaa kunnille on se joka heitetään jätteenä pois" -muistutti Irma Kärkkäinen. Immu otti ruokalistoilta esimerkkejä, joita voidaan ratkoa kysynnän ja tarjonnan kohtaamisia parantamalla. Kuorittu maukas peruna, nauris, ruis on mahdollista saada ruokalistalle työllä, kuinka moni ruokapalvelujohtaja kuitenkaan jaksaa tehdä töitä näiden raaka-aineiden saamiseksi lautaselle? Muutama vuosi menee jotta tuottajat ehtivät prosessiin mukaan.

Tutkija Mark Stein U.K. "Kun teet julkisen sektorin ruokahankintoja yritä olla ympäristöystävällinen:
- tämä saattaa merkitä luomua
- ehkä sisältää lähiruokaa
- se todennäköisesti tarkoittaa vähemmän lihaa ja vähemmän maitotaloustuotteita
ja kaikki tämä todennäköisesti merkitsee terveellisempää ruokaa".

Mark kertoi lyhyen julkisen ruokapalvelun historian U.K.ssa. Pohjakosketus saavutettiin 1991 kun kilpailutus tuli pakolliseksi, ja halvin hinta tuli valintakriteeriksi. Kalkkunavartaasta ranskalaisilla tuli tyypillinen kouluruoka; helppo valmistaa, maukas lasten mielestä, hyvin rasvainen, ei vitamiineja. Ruokaan liittyvien sairauksien kustannukset ovat noin 6-7 miljardia€/vuosi Iso-Britanniassa - huikea määrä! Vertailun vuoksi Suomessa arvio lihavuuden hoitokulut ovat muistaakseni arviolta yli 200 miljoonaa €/á.

UK teki täyskäännöksen vuonna 2005 osin Jamie Oliverin innoittamana ja aloitti mm. uusien koulukeittiöiden rakentamisen ja valtio pisti 172 miljoonaa € niihin. Roskaruoka kiellettiin ja uudet ravitsemussuositukset annettiin. Kouluruokailua tuettiin (subsidised) 570 miljoonalla €:lla kolmen vuoden ajan.

Anya Hultberg (Copenhagen House of Food) Tanskasta kertoi työstään Köpenhaminan kaupungin ruokapalvelun viherryttämisestä. "Pyrimme luomaan kestävän, terveellisen ja iloisen ateriakulttuurin" - niin tanskalaista:) niin hienoa! "Haluamme olla sekä rakastava että kriittinen partneri keittiöille". Päähankkeet tällä hetkellä ovat luomuun siirtyminen, ruoan laadun parantaminen, luomu-koulu -konsepti, luomuateriat esikouluissa ja päiväkodeissa.

Ruokailu Köpenhaminassa ei ole nappikauppaa, siellä on n 40 000 syöjää ja 80 000 ateriaa päivittäin. Työmenetelmät ovat moninaiset julkisesta kilpailutuksesta julkiseen debattiin. Tavoitteet ovat kovat: 75% luomua 2011, 90% luomua 2015 mennessä. Mutta saavutetut luomunkäyttöluvut (2010 tieto) nyt ovat huikeita: päiväkodeissa luomun osuus on kaikissa ikäryhmissä on yli 70%. Kouluruokailussa nyt n. 70%. Muissakin laitoksissa myös vanhusten hoitopaikoissa luomun osuus on yli 40%. Miten se on kerta kaikkiaan mahdollista!?

Tanska laskee luomun osuuden kilogrammoissa eikä €:ssa. Luomu saadaan keittiöön kahdella eri tavalla:
1) business as usual. korvataan tavanomaiset raaka-aineet luomulla. Tällä ei saada kovin näkyvää muutosta, koska ei muutetaa ravitsemussuunnitelmia tai valmistustapoja
2) muutosprosessilla, jossa toimintatapoja muutetaan ottaen huomioon sekä toimintatavat että ravintosisältö. Näin voidaan siirtyä lähes 100% luomuun ILMAN LISÄKUSTANNUKSIA. Raha löytyy aina muualta. Mutta tämä lähtee todellisesta muutosprosessista ja on vaativampi mutta tuloksekkaampi tapa kuin pelkkä raaka-aineiden vaihtaminen luomuun.

"Muutoksen on tapahduttava molemmissa päissä kauhaa. Keittäjän päässä ja pannulla. - Anya Hultberg "
Pannulla on muutoksia tehtävä:
• vähemmän lihaa ja erilaista lihaa entiseen verrattuna
• enemmän vihreää, ja sesongin mukaan
• enemmän parempaa pottua
• sesongin hedelmiä
• enemmän ja erilaisia leipiä ja jyviä
• varottava makeaa
• kriittistä puolivalmiiden ja valmisruokien käyttöä
• arkijärki käyttöön, jäte vähemmäksi

Anya: katsokaa mitä 95 vuotiaat seniorit haluavat syödä ja näette sen mihin olemme menossa. Olemme menossa "vanhan ajan ruokaa" kohti.

Ny nordisk mat konferenssi tulossa lokakuussa - ilmoittaudu nyt!

Ny nordisk mat ohjelman vuosikonferenssi on tulossa 11.-12.10., paikkana Kalastajatorppa Helsinki.
Katso ohjelman täältä ja ilmoittaudu ajoissa. Tulossa on erittäin mielenkiintoinen kahden päivän setti, jossa on koko Pohjolan parhaat luennoitsijat mm. ruokakulttuurin, pohjoismaisen ruokavalion, lasten ruokakulttuurin jne aloilta. Sydämellisesti tervetuloa!

Maailman vanhinta shampanjaa - melkein maistan sen suussani :)

Mikä on entisen sukellusharrastajan ja nykyisen shampanjan ystävän unelma? Tietenkin tavata joskus ne henkilöt, jotka sukelsivat maailman vanhimman shampanjan hylystä ja ensimmäisenä sitä maistoivat.

Kyllä elämä on ihmeellistä, eilen nimittäin sain tavata heidät molemmat: Christian Ekströmin, joka itse omin kätösin nosti pullon ja Ella Grussner Cromwell-Morganin, joka sitä ensi kerran ammattilaisena arvioi.

Christian kertoi meille seikkaperäisesti miten hän ryhmänsä kanssa nosti meren pohjasta 45 metristä pullon, piti sitä dekossa 21 metrissä lähes 1,5 tuntia, etusormi korkin päällä.

Sukellusryhmä ei missään vaiheessa uskonut, että pullossa on täyttä tavaraa. Kun korkki alkoi itsekseen nousta laivassa, päätti porukka maistaa pullon sisältöä. Ja kappas - se ei ollutkaan merivettä vaan ihan jotain muuta.

Heti seuraavana aamuna Christian kiikutti pullon Ellan, paikallisen sommelierin ja ystävänsä, eteen.

Ella Grussner Cromwell-Morgan

Ella näki kaukaa pihalla Christianin tulevan oudon mallinen pullo mukanaan. Hänellä ei ollut odotuksia eikä ennakkoaavistuksia pullosta tai sen sisällöstä.

"Kun juomaa kaadettiin lasiin, menin kananlihalle, aromi tuli kaukaa metrin päästä nenääni" kertoi Ella. Pullon korkissa luki jotakin kyrillistä, mutta tarkemmin tutkittuaan Ella huomasi että kirjoitus ei ollutkaan kyrillisiä aakkosia vaan jokin tuttu sana, tuttu kaukaa opiskelujen alusta -  "Juglar". Silloin Ellan mielen sopukoista alkoi vyöryä ajatuksia... voisiko se olla...

"Shampanjan maku oli kuin ranskalaista siideriä, nahkaa, tupakkaa. Shampanja oli todella makeaa mutta happamuus ja makeus olivat balanssissa" kertoi Ella. Pullosta maksettiin huutokaupassa sellaiset 30 000€.

Kysyin Ellalta mitä hän ajatteli jälkeenpäin, kun koko homma paljastui maailmalle ja hänelle itselleen. Mitä hän ajatteli kun tajusi että oli maistanut maailman vanhinta shampanjaa ensimmäisenä "ammattilaisena"? Huh - no sehän on jokaisen viiniammattilaisen unelma! Ei sellaista voi tapahtua kuin unissa.

Nyt Christian ja Ella kumppaneideen suunnittelevat Ahvenanmaalle jokavuotista shampanja häpeningiä, jossa voit laskea oman shampanjasi meren pohjaan ja tulla seuraavana vuonna sen noutamaan. Meren pohjassa on erittäin stabiilit ja hienot olosuhteet shampanjan säilytykseen...

He ovat myös luoneet muuta liiketoimintaa mm. shampanjamaistatuksia, joissa Ella kertoo shampanjasta ja Christian siitä miten pullot löydettiin ja nostettiin.

Ympyrä sulkeutuu osaltani, kävin kesällä Champanjan maakunnassa ja eräällä suurella tuottajalla. Siellä sain kuulla, että he haaveilevat ostavansa Ahvenanmaan shampanjaa heti kun seuraava erä tulee myyntiin. Enpä olisi ikinä uskonut, että saan tavata nämä löydön tehneet ihmiset.

- Ja muuten, Christianin päätyö on oikeasti Ahvenanmaalaisessa panimossa eli Stallhagenilla ja Ella pyörittää miehensä kanssa upeaa vierastaloa nimeltään Kvarnbo. Mahtavia tyyppejä molemmat.

Lähiruokaviesti pääsi maaliin. Järjestyksessä viides viesti oli menestys

Lähiruokaviesti sai arvoisensa lopun kun viesti luovutettiin perjantaina Herkkujen Suomi tapahtumassa ministeri Henriksonille ja ministeri Koskiselle sekä lopulta tasavallan presidentti Tarja Haloselle.
Katso kuva ja mitä presidentin linnassa puhuttiin

Katso kuvat perjantailta by Tero Takalo-Eskola


Tänä vuonna viesti polkaistiin käyntiin Pohjois-Karjalasta. Viikon aikana polki yli 400 viestinviejää kaikkiaan 350 km matkan Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Satakunnan,  Pirkanmaan ja Hämeen  kautta Helsinkiin.

LäRVi 4. päivä torstai, "Lähiruoka tekee arjesta ylellistä"

Tunnelmat torstailta, kuvakooste
Tässä viestin johtaja Irma Kärkkäisen terveiset torstailta:

Toimme viestiä Pirkanmaalta Hämeeseen ja molemmissa maakunnissa Lähiruokaviesti osui ja upposi.

kuva: Tero Takalo-Eskola

Maakuntajohtaja Esa Halme kiteytti, että lähiruoka tekee arjesta ylellistä. Kun tuotetaan lähellä, voidaan keskittyä maun tuottamiseen, ei kuljetuskestävyyteen. Hän haastoi tuottajia tarinoiden kertomiseen ja erottautumiseen eri raaka-aineiden ja lajikkeiden ominaisuuksista kertomalla.

kuva: Tero Takalo-Eskola

Aamulla olimme lähteneet liikkeelle todellisesta lähiruuan kehdosta, kun osa polkijoista kyykistyi Ala-Orvolan tilalla Vesilahdella aamulypsylle kukonlaulun aikaan. Viesti saapui aurinkoisissa merkeissä Ylämäen koululle. Aurinko, joka loisti Vesilahden ruokapalvelupäällikkö Kati Lindemanin kasvoilta, paljasti valaistumisen. Lindeman totesi, että nyt on helppo toimia luomun ja lähiruuan kanssa – se ei aiheuta ylimääräistä vääntöä, sillä erityisesti luomutuotteiden tarjonta tukuissa on parantunut.

Lindeman on tehnyt luomusuunnitelmia sosiaali- ja terveystoimen johtajan kanssa; ja asia menee nyt käsittelyyn. Toivotaan, että maakuntajohto osaa käyttää Lindemanin onnistumista kannustavana esimerkkinä. Vastaavan driven toivoisi leviävän Pirkanmaallekin!

Myös oppilaiden kanssa on mietitty ruokailun kestävyyttä. Narvan koululla keittiöhenkilökunta punnitsee biojätteen ja laittaa lukemat näkyviin, se kannustaa oppilaita. Parhaimmillaan lounaalla on kertynyt vain 300 g biojätettä, ja oppilaat ovat saaneet hyvästä suorituksesta palkinnoksi jäätelöt.

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru totesi Viialassa, että Suomen on varauduttava tuleviin muutoksiin ja huoltovarmuus on pystyttävä turvaamaan kaikissa tilanteissa. Kiuru ennusti, että tulevina vuosikymmeninä suomalainen maanviljelys ja elintarviketuotanto kokevat melkoisen renessanssin. Pakettipeltoja otetaan uudestaan käyttöön, uusia vientimahdollisuuksia aukeaa ja alan arvostus nousee voimakkaasti. Kiurun mielestä Lähiruokaviesti kiinnittää erinomaisella tavalla huomiota haasteisiin, joihin joudumme vastamaan tulevina vuosikymmeninä.

"Jos nyt latistetaan viljelijöiltä viimeinenkin toivo, menetetään Suomessa maatalous. Maanviljelijän ammattiin ei voi kaupunkilaista sosiaalistaa, siihen tarvitaan rakkautta ja syvä arvopohja. Meidän pitää valaa uskoa maaseudun nuoriin; haastavan tilanteen jälkeen näemme ajan 20 vuoden päässä, jolloin suomalainen luonto, pellot ja vesi ovat globaalien markkinoiden timantti."

Päivän aikana nautimme ihania kauden herkkuja, omenoita, juureslihakeittoa, porkkanoita ja vielä perunalimppua, piepua ja pylsyä Forssan torilla. Meille tarjottiin lautasella maakuntien värikäs ruokakulttuuri, ja totesimme, että sekä Pirkanmaalla että Hämeessä on mahdollisuudet tuoda omaleimainen ruokaperinne myös julkisen sektorin ruokapalveluissa.

Vinnikaisen tilan rouva Porkkana toivotti viestijoukon tervetulleeksi Hämeeseen maakuntalaululla ja porkkanan puraisulla. Jänis Mika Penttilä, Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, pisti tossua toisen eteen tuoden viestin torille minuutilleen.

Kotikonnuillaan Lähiruokaviestiä kannusti myös Sirkka-Liisa Anttila, jonka ansiosta viesti on saanut alkunsa. Hän kannusti meitä valvomaan loppuun asti, että edellisen hallituskauden aikana tehty valtioneuvoston periaatepäätös kestävistä elintarvikevalinnoista toteutuu ja saa tarvitsemansa rahat.

Huippuhetki oli, kun Loimijoen kuntapalvelut Oy:n ruokapalvelupäällikkö Jaana Ketonen kertoi forssalaisille, että päiväkodeissa on lanseerattu luomupuuro. Spontaanit aplodit Portaat luomuun -diplomille olivat paras kiitos luomuruuasta!

Irma Kärkkäinen

LäRVi 3. päivä. maakuntajohtaja Peltola:"lähiruoka on ihmiskasvoista ruokaa"

Katso kuvapätkä maantailta
Katso tunnelmapätkä tiistailta
Katso tunnelmat keskiviikolta

Tässä viestin johtajan Irma Kärkkäisen terveiset tältä päivältä:

Takana on Lähiruokaviestin pisin päivä ja suuria tuloksia. Viesti polveili kahdessa merkittävässä ruokamaakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa.

Aistimme ruuantuotannon konkreettisesti kun poljimme halki viljapeltojen. Tuoksuttelimme viljaa, joka on saanut tuleentua luonnollisesti ja näimme puimureita aurinkoisilla pelloilla. Myös tuulahdukset karjatiloilta muistuttivat kestävästä maataloustuotannosta.

Maakuntajohtaja Asko Peltola
Kuvaaja: Tero Takalo-Eskola

Mukana oli tänään tähän mennessä isoin määrä päättäjiä ja polkijoita.VIP-joukkueessa on polkenut jo sata kunta- ja maakuntapäättäjää, lisäksi tänään viestin teemaa nostattivat eteläpohjalaiset kansanedustajat. Opimme muun muassa, että parempi oma pettuleipä kuin vierahan rukihinen. Maakuntajohtaja kiteytti viestin ajatuksen: "lähiruoka on ihmiskasvoista ruokaa".

Mitä tänään saavutimme? Etelä-Pohjanmaalla asia on jo pitkään ollut maakunta-agendalla ja päivän viimeisellä etapilla vakuutuimme, että lähiruuasta tulee painopistealue myös Satakunnan maakuntastrategiassa. Asiaa on sivuttu jo aiempina vuosina, mutta nyt aika on kypsä.

Päivän päätteeksi tuntui, että ensimmäinen askel luomun käyttöön otetaan pian. Lähiruoka on täällä jo arkipäivää, ruokapalvelujohtajat ovat selvittäneet asioita, ja heillä on ymmärrys raaka-aineiden alkuperästä. Seuraava askel kohti kestäviä valintoja on luomu.

Ruuan arvostuksesta kertoo myös eri ikäluokkien osallistuminen viestiin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden järjestämiin oheistapahtumiin. Suurkiitos MTK Satakunta ja Etelä-Pohjanmaa ja erityisesti Seija Vierula. Komiasti hoiditte hommat!

Irma Kärkkäinen

LäRVi 2. päivä - Syö syö kaalia, niin et tarvi maalia. Naamas on kaunis niin kuin nuori nauris.

Päivä 2. aukesi sateisena, mutta raikkaana. Piispalan leirikeskuksesta Keski-Suomesta lähdettiin yhdeksältä taas täynnä intoa. Edellisenä iltana oltiin nautittu perinnesaunan kuumista ja tunnelmallisista löylyistä, joten eilinen 82 kilometriä ei enää tuntunut missään.

Aamulla joukkoja oli lähettämässä matkaan mm. kansanedustaja Anne Kalmari, joka muistutti käden taitojen tärkeydestä. Kalmari kommentoi kotitalousopetuksen puolesta: "matemaattiset yhtälöt eivät ratkaise kakkostyypin diabetestä". Aika osuvasti lohkaistu, sillä niinhän se on, että jos ymmärrys oikeasta ravitsemuksesta ja ruoasta ei synny nuoruudessa niin milloin sitten? Kodeissa ruoan valmistus on vähenemässä, ruoanlaittotaitoa ei saada äidin maidossa - se pitää oppia. Jos kodeissa ei enää opita ruokaa tekemään, niin koulun rooli vaan korostuu. Kotitalousopetus on elämää varten, sen tunneista on pidettävä kiinni!

"Syö syö kaalia, niin et tartte maalia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris. Syö sillin suolia, niin ei ole huolia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris".

Reitti kulki pitkin Sinistä tietä, oltiin Suomenselällä, vedenjakajalla. Meillä olikin siis alamäkeä (heh heh) koko matka Etelä-Pohjanmaalle. Kyyjärven koululla oli lounas ja IHANIA lasten esityksiä ja kannustusta! ks video


Sitten lasketeltiin Etelä-Pohjanmaalle vaatimattomien ihmisten maakuntaan - selväksi kävi heti että ollaan "todellisessa ruokamaakunnassa". Möksyn kylätalolla pidettin taukoa ja pressi. Alajärven kunta oli nostanut ruokapäätökset jo esityslistalleen, parhaillaan valtuuston päätöksellä selvitetään ruokahankintojen kilpailuttamista. Asenne oli todellakin kohdillaan, kunnanjohtaja Kalevi Moision sanoin "ongelmat voitetaan kun tahtoa on". Kouluissa oli tarjottu lähijärvien kalasta tehtyjä pihvejä lähiruokaviestin kunniaksi - ja riisit oli jo aiemmin vaihdettu ohraan.

Maakuntajohtaja Asko Peltolan ja Kalevi Moision johdattamana lähdettin kohti Alajärveä, ajettiin sateessa mm. läpi Kuoleman. Huomenna kolmas viestipäivä alkaa Seinäjoelta.

Oma urakkani VIP joukkueen kapteenina päättyi tähän päivään. Näiden viiden vuoden aikana, jona viesti on poljettu, on tapahtunut iso muutos. Ruoka on noussut esille valtuustojen agendoille, siihen on alettu kiinnittää huomiota ja miettiä ruokavalintojen seurauksia. Lähiruokaviestin yksi ydinajatus on tavoittaa niin päättäjät kuin ruokaketjun ihmisetkin paikallisesti. Voin vain todeta, että emme millään muulla keinoin olisi voineet tavata lähes 100:aa kunnan ja kaupungin johtajaa ja maakuntajohtajaa ja lähes 300 muuta päättäjää kunnan ja valtakunnan tasolta - henkilökohtaisesti. Muutosvaikuttamista ei tehdä seminaareissa, se tehdään henkilökohtaisen kontaktoinnin kautta.

Sieni Innanen ja Mimmu Kärköläinen

.

Kuva: mie.

Suuri kiitos Immu, lähiruokaviestin äiti, uskomaton innovaatio, energia ja intohimo asiaan.
Tuukka, Anu, Juhani, Sisko, Annis, Tero, Tatu, Jari, Isto, Esa - ja kaikki, jaksaa jaksaa. Perjantaina nähdään!

LäRVi 2011, 1. päivä - Rautavaara näytti esimerkkiä

Lähiruokaviesti alkoi upeasti, hieno sää, mahtavat maisemat, loistavat joukkueet. Reitti kulki Nurmeksen - Rautavaaran kautta Nilsiän torille, jossa oli MTK:n ja Nilsiän kaupungin järjestämä toritapahtuma.


Viestiä VIP joukkueessa oli viemässä mm. kansanedustajat Eero Reijonen ja Markku Rossi, Pertti Vainionpää Nurmeksen kaupungin joht., Unto Murto Rautavaaran kunnanjoht., Janne Airaksinen Nilsiän kaupunginjoht., MEP Riikka Manner (kuvassa VIP -joukkuetta).

Rautavaaran kunnanjohtaja  Unto Murto

Päivän kohokohta oli ilman muuta Rautavaaran kunnanjohdon tapaaminen. Rautavaara nimittäin teki elokuun alussa päätöksen siirtyä kunnassa kestäviin ruokapalveluihin. Kunnanhallitus päätti, että lähiruoka ja sen kehittäminen otetaan kaikissa kunnan strategia-asiakirjoissa painopisteeksi ja toimintaa ohjaavaksi arvoksi. He nimesivät asian vastuutahoksi kunnanjohtajan ja /kunnanhallituksen. Tätä minä sanon vastuun otoksi!

Rautavaaran päätöksellä on aluetaloudelliset tavoitteet: kuntaan ja lähialueille toivotaan syntyvän lähiruokatuotantoa ja pienyritystoimintaa. Marjojen, sienten ja juuresten sekä kotimaisen järvikalan jalostusmahdollisuudet ovat hienot tällä alueella.

Erityisen iloiseksi minut teki samaisessa päätöksessä se, että Rautavaara päätti sisällyttää lähiruoan painokkaasti varhaiskasvatuksen toimintasuunnitelmiin sekä koulujen opetus- ja vuosisuunnitelmiin. Pitääpä tarkistaa onko Makukoulu -tuttu konsepti Rautavaarassa...

Matkamittariin tuli saldoa 82 km, myötäinen tuuli ja aurinko avittivat viestipäivää.

Ja jos matkalla hieman joku matkamies uupuikin, lepuuttamaan pääsi maitolaiturin suojaan:)

Lähiruokaviesti 2011 Nurmeksesta Helsinkiin, än nyy tee nyt

Ihana aamu Puukarin pysäkki. Usva järven yllä, ja kaino auringonpaiste. Täydellinen päivä tulossa.

Lähiruokaviesti lähtee liikkeelle herkkujen Karjalasta. Viidennen viestin lähtömaakunnaksi haluttiin nostaa alue, jossa nykyisen ja edellisen hallitusohjelman sanoma on osa maakunnan ja kuntien strategioita.

Lähi- ja luomuruoan sekä sesonginmukaisten paikallista ruokakulttuuria edistävien raaka-aineiden käyttö on esimerkillisellä tasolla. Poliittisilla päätöksentekijöillä ja virkamiehillä on ymmärrys ruoan monista mahdollisuuksista yhteiskunnan, ympäristön ja ihmisten erityisesti aluetalouden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Viestillä ajaa 11:ssa joukkueessa lähes 400 pyöräilijää, edessämme on 28 etappia, yli 350 kilometria. VIP - joukkueessa tulee olemaan yli 100 osallistujaa mm. MEP:jä, maakuntajohtajat seitsemästä maakunnasta sekä kaikkien kuntien kuntajohto.

Huikea viikko edessä, turvallista matkaa!

LärVi 2011 starttaa maanantaina

Viimeisen kerran?? Viidennen ja ehkä viimeisen kerran poljetaan huomisesta lähtien paikallisen, sesonkiruoan, luomun ja kasvisaterioiden puolesta Lähiruokaviestillä. Teemana "Tarjoa tuoretta".



kuva Tero Takalo-Eskola



Hauskalla viestillä on vakava sanoma; mitä julkisin verorahoin pyöritettävissä ravintoloissa ja ruokaloissa (koulut, päiväkodit, sairaalat, vanhusten hoitopaikat, vankilat jne.) tarjotaan. Ateriamäärät ovat suuria, mutta niin ovat vaikutukset kansanterveyteen, ympäristön ja alueelliseen hyvinvointiin, työllisyyteen.

kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestillä kohdataan monen eri tason ruokapäättäjiä. VIP -joukkueessa, jota saan taas johtaa pari päivää, on mukana valtakunnan ja aluetason päättäjiä, kansanedustajia, maakunta- ja kuntajohtajia.

Näiden vuosien aikana olen saanut omin silmin nähdä, että sillä työllä jota viestillä on tehty, on vaikutusta. Viesti on toiminut herättäjänä ja keskustelun virittäjänä, sillä on saatettu yhteen paikallisesti monen eri tason päättäjiä. Hyvät kokemukset muutosproseisseista ovat siirtyneet kunnasta toiseen ja ajatus on lähtenyt muhimaan "mitä jos meilläkin mietittäisi uudelleen ruokavalintoja... mistähän sitä apua saisi?". Ja viestien jälkeen, jopa parikin vuotta viestin jälkeen, tulee soittoja ja tukipyyntöjä muutosprosessin aloittamiseen. Niin se vain on että laivan kääntyminen on hidas prosessi, mutta jos tahto muutokseen lähtee ylimmistä portaista onnistutaan. Myös toisenlaisiakin tapauksia on nähty; prosessi on lähtenyt yhdestä keittiön emännästä ja levinnyt koko kuntaan. Rohkeita ja hienoja ihmisiä!

Tänä vuonna puhun itse erityisesti ruoan jäljitettävyydestä, jonka hallitus nosti esiin hallitusohjelmassaan. Kyselen ruokapalvelupäättäjiltä, kunnan isiltä ja äideiltä, miten ovat kilpailutuksessa kyselleet ruoan alkuperää ja tietävätkö mistä ruoka tulee kuntalaisten lautasille. Tästä raporttia tulossa parin päivän aikana.

LärVi tulee perjantaina Helsinkiin ja lopuksi viesti viedään jälleen presidentin linnaan. Seuraa viestiä mm. http://www.ekocentria.fi/ sivuilta.

"Ilkka Ala-Rotu, ProLuomu: Luomu ei ole trendi vaan vastaa asiakkaan tarpeisiin"

ProLuomu kutsui yhteistyöhön suomalaista ruoan arvoketjua tänään Tieteiden talolla. Iltapäivässä kuultiin mm. päivitetystä luomustrategiasta.

Ruoan merkitys on muuttunut, erikoistuneet ja yksilölliset tarpeet ovat lisääntyneet. Terveellisyys, aitous, harkittu erikoistuminen, eettisyys ja ekologisuus vastaavat kaikki luomun kuluttajatrendiin, sanoi Ilkka Ala-Rotu SOKsta.

Tällä hetkellä luomutuotteiden kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, etenkin peruselintarvikkeista puuttuu luomuvalikoimaa (leipä, liha, jalosteet). "Luomumyynnin potentiaali on x3 nykyiseen verrattuna", summasi Ala-Rotu.

Luomuala on jäänyt aiemmin 2006 sorvatuista tavoitteistaan jälkeen. Marja-Riitta Kottila ProLuomusta esitteli uusia avauksia strategiatyössä. Kansallinen luomustrategia ei ole ottanut tähän mennessä täysillä tuulta, mutta nyt on näköpiirissä aiempaa tiiviimpää ja yhtenäisempää toimintaa koko ketjulta ProLuomu -katon alla. Luomustrategian arvona on vastuullisuus ja hyvinvointi, minusta se on ainut oikea valinta. Visiona on arkipäiväistää luomu: että luomu on osa kuluttajien ja ketjun toimijoiden arkea. Jotta luomusta tulisi arkea, on:

1) saatava luomuvalikoima kuntoon ja kolminkertaistettava markkina

2) saatava toimijat parempaan yhteistyöhön

3) säilyttää luomu luomuna, sillä on oma lisäarvonsa, (ei ole melkein luomua) Uudenlaisia ajatuksia ketjuun ja toimijoille; luomu ei ole sitä että vain jätetään lannoitteet pois

Minna Kurunsaari Keskosta valotti kaupan ajatuksia aiheesta. Kuluttajajoukko on laajentumassa, luomusta tulossa kestävän kehityksen suunnan näyttäjä; se on paremmin nyt kaupallistettavissa kuin ennen. Luomu tullut myös osaksi kaupan omien merkkien maailmaa. Suomalaisuus on luomussakin tärkeä; yli puolet pitää kotimaisuutta erittäin tärkeänä. Neljännes suomalaisista sanoo ostavansa luomutuotteita aina kun mahdollista; tämähän ei pidä paikkaansa mutta kertoo asenteista. Kauppa haluaa puhutella etenkin nuorisoa ja yrittää mennä sinne missä nuoriso aiheesta puhuu (SoMe jne). Luomua ostavat eniten vanhemmat ihmiset jotka hakevat aitoja makuja. Kauppa on ProLuomun kautta sitoutunut luomun kasvuun.

Tuottajien puolesta puhunut MTK:n johtaja Sahi sanoi että luomu on kuitenkin vain yksi juttu mitä kuluttaja vaatii. MTK ei halua vastakkainasettelua luomun ja tavanomaisen välille - no eipä kukaan muukaan sitä halua. Sahi halusi ymmärrystä siihen että tuotanto elää eri rytmissä kuin kysyntä. Viljelijät ovat odottavalla kannalla, tukipolitiikka ja CAP- uudistus lienee vihertävän entisestään yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tuottajajärjestö oli tänään ainut ruokaketjun osanen, joka listasi enemmän miinuksia kuin plussia luomun suhteen.

Odotukset luomun osalta ovat korkealla niin busineksessa kuin (joidenkin) virkamiestenkin mielissä. Mitähän siellä hallitusohjelmassa on vai onko? Selvinnee tänä yönä.

Xevent - miten varautua ennakoimattomaan?

Ääri-ilmiöt ovat osa nykypäivää, olemme niille alttiita, silti kukaan nyky-yhteiskunnassa ei niitä pohdi koko maan tasolla, väittää Casti, Ilmola, Rouvinen ja Wilenius tänään ilmestyneessä kirjassaan. Newsweek:n kansi parin viikon takaa todistaa samaa "Ilmestyskirja nyt: tsunameja, järistyksiä, epidemoita"

15% organisaatioiden resursseista pitäisi käyttää kysymykseen WHAT IF? Entä jos??? , sanovat em. tutkijat. Kun mietin omaa työyhteisöäni, niin aika kaukana ollaan tuosta määrästä. Ruoka olisi kuitenkin melko tärkeä tarkastelunkohde, sitä ei tarvinne enää viimeaikojen xeventsien takia perustella.

Kehittyneet korkean teknologian teollisuusyritykset ovat hyvin haavoittuvia, pienet ovat sen sijaan joustavia. Tutkimuksessa setvitiin mm. Skotlannin ruoka- ja juomateollisuutta. Selvä signaali oli että kansantaloudellisesti katsottuna pitäisi olla sellainen yritysmix, jossa on sekä korkean jalostusasteen että "tavanomaisia" tuottajia.

Lisää ääri-ilmiöitä on tulossa ja paljon, miksi? Lisääntyvä kompleksisuus tuo ääri-imiöitä, hallintamekanismit eivät pidä tätä kurissa. Meillä on globaali verkosto; ilmiöt kaukaa iskevät meihin globaalien verkostojen kautta ja välittyvät meihin tehokkaasti, sanoo Petri Rouvinen ETLAsta. "Maailma on litteä, olemme saman arvomaailman ja infon piirissä koko pallolla, ennen rajatut ilmiöt ovat nyt globaaleja - jos meillä oli entisaikaan kupla niin koko maailma ei ollut samassa kriisissä". Niinpä. Sehän tässä pelottaakin.

Ruoasta on tullut globaalia, huutoni paikallisten ruokaketjujen puolesta on hävinnyt kuin hyttysen ininä mökkimetsään. Kuka tekee päätökset mistä ruoka tulee, kuka?? Hypoteettisesti me kaikki, mutta kyllä katson kuntia ja kauppaa. Tietoni mukaan vasta yksi kunta on ottanut ruoan kilpailuttamisessa huomioon huoltovarmuuden ja valmiuslain...
Tutkimus ja lisämateriaalia ladattavissa: xevents.fi
*******
Ääritapahtuma =harvinainen ja merkittävä yllätys, jossa on uhka tai mahdollisuus. Tavoitteena ääritapahtumien suhteen voisi olla että lisätään positiivisia ja vähennetään negatiivisia. Niihin voidaan varutua ja niitä voi ennakoida mutta ei voida ennustaa tai estää tai hallita itse tapahtumaa. Valmiussuunnitelmat tulee saada osaksi hyvää hallintotapaa ja niiden pohdinta osaksi julkista päätöksentekoa, summaavat Extreme Events kirjan tekijät.

Taivaassa, osa 2. "Tää ei ole todellista" --poika lounaskattauksesta

Maatilamatkaikupaikka Ilorannan lounas on aina ihan käsittämätön, mutta sunnuntaisin se on jotain sanoin kuvaamatonta. Jopa lapsi sen ymmärtää. Tänäänkin tarjolla oli (yritän muistaa osan) itse savustettua lohta, kylmä savustettua lohta, kolmella lailla silakkaa, silliä, uunijuustoa, salaatteja, sienihilloketta, sienikastike, lihakastike, uudet perunat, laatikoita jne jne. Nupiksi täydellinen täytekakku. Kaikki maistuu aivan liian hyvältä. Me aikuiset vain huokailemme ja syömme hiljaa. Tämän kokee aina kerran vuodessä, täällä.

Se tässä Ilorannassa on huonoa että täällä ei voi olla kahta päivää pidempään, maha ei vedä:) Tänä viikonloppuna kulutus on ollut lisäksi 0, lähinnä on maattu rannalla ja välillä käyty plutaamassa + 21C vedessä. Taitaa olla toinen kerta että näin lämmintä on ollut kesäkuussa, täällä on käyty joka kesä vuodesta 2004.

Kohta pitäisi lastata revohka kuumaan autoon, ja suunnata kotia kohti - taidetaankin jäädä tänne!

Taivaassa osa 1. Ilorannan aamupala.

Jokavuotinen maatilamatkailulomanen on nyt. Ihanaa. Jo aamupalalla tiivistyy koko homman ydin. Itse tehtyjä sämpylöitä ja ruispuuroa, tehty oman pellon rukiista. Ilorannan puuroon on jauho jauhettu pensasrukiista, joka on ikivanha suomalainen lajike. Puurossa oli kokonaisia jyviä, parasta ikinä.

Jos pitäisi valita yksi paikka, missä söisin lopun elämäni, se olisi tämä Leenan ja Mikon pitämä Iloranta, Hauholla.

Kohti yhteistä tahtotilaa ruoan hiilijalanjälkimerkinnöissä

Fakta1: meidän pitää vähentää ilmastopäästöjämme 80%

Fakta 2: ruoka ja syöminen aiheuttaa noin 20-24% ilmastopäästöistä

Ruoan alkutuotanto on se mikä kuormittaa (lyhyesti sanottuna), mutta tuotantopuolen kompleksisuuden ja biologisen luonteen takia on sen pienentäminen radikaalisti melko mahdotonta. Mikä eteen siis? Suorin tie alentaa syömisestä ja ruoasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä on vaikuttaa kuluttajan valinnoilla, koska se mitä lautasella on, ratkaisee.

Tänään oli hiilimerkinnöistä ja niiden laskemisesta hyvä seminaari, paikalla oli MTT:n lisäksi joukko eturivin suomalaisia ruokayrityksiä.

MTT:n vetämissä hankkeissa on yritysten kanssa tutkittu miten saadaan kansallisesti aikaan yhteisiä pelisääntöjä laskea ja infota kuluttajaa ruoan ilmastovaikutuksista. Kansallinen tavoite tulee olla tuottaa kuluttajaa varten ymmärrettävää tietoa, jotta kuluttajan valinnat ympäristön puolesta helpottuvat.

Kauppa on kriittinen hiilimerkintöihin, koska hiilijalanjälki katsoo vain kapeaa osaa. "EU kukka on ainut oikea merkki, jonka pitäisi kattaa myös ruoan", sanoi SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola. Päivittäistavarakaupassa ruoka on suurin tuoteryhmä, vastaten yli 60% myynnin volyymistä. Kaupalle ensisijaista on varmistaa ruoan turvallisuus, eli tuoteturvallisuus, tämän jälkeen etsitään lisäarvoa terveellisyydestä, eettisyydestä ja ekologisuudesta. Kauppa haluaa merkeille puolueettoman tahon auditoinnin.

Koska ympäristömerkki tai velvollisuus ilmoittaa ympäristövaikutukset (tai edes hiilijalanjälki) tulee pakolliseksi? Varmaan joskus, mutta ei ihan lähiaikoina. EU kukka ympäristömerkkiä parhaillaan tutkitaan, olisiko mahdollista ulottaa kriteerit myös ruokatuotteisiin. Pohjoismainen Joutsenmerkki aloitti leipomobusineksessa kehitystyön ja 2013 on odotettavissa ensimmäiset Pohjoismaiset Joutsenmerkityt leipomotuotteet. "Vapaaehtoinen merkki on vielä ainut vaihtoehto kun julkinen valta ei voi osoittaa mitään standardia", sanoi johtaja Markku Krutsin Raisiosta. HK kannatti myös vapaaehtoista merkintää, sillä eväitä pakolliseen ei ole tällä hetkellä. Myös kaupan kannalta vapaaehtoinen merkki on perusteltu, sanoi Ilmola SOK:sta.

Koska tulee hiilijalanmerkittyä lihaa? "Jotta voidaan näistä asioista objektiivisesti kertoa, täytyy rakentaa uskottavat perusteet. Kun yhtenäiset säännöt ja merkinnät tulevat, niin merkki tulee meillekin tuotteisiin", lupasi Kari Tillanen HK Ruokatalosta.  Kari otti esiin esim oluen hiilijalanjäljen vs kurkun; oluella on pienempi. Ko. tuotteilla on eri "käyttötavat", aihe on kompleksinen. HK:lla ollaan kallistumassa laajemman ympäristömerkin puoleen hiilijalanjäljen sijaan.  HK tekee sianlihan ja siipikarjan lihan laskentaa parhaillaankin.

Monessa päivän aikana kuullussa puheenvuorossa painotettiin ravitsemusasioiden liittämistä mukaan ympäristömerkintöihin. Venla Virkamäki SLLstä pohti että info-ohjaus ei tule riittämään, pitää olla tuotekohtaista tietoa, ja SLL on muun muassa vaatinut ilmastolautasmallia. "Julkisten hankintojen osuus 15% bkt:sta, joten niiden osuutta ei voida unohtaa", painotti Virkamäki. Todella tärkeä pointti tuo julkinen talous ja sen suuri valta ja vastuu edistää myös kestävää syömistä.

Sekä kansanedustaja Oras Tynkkysen että mm. Mikael Fogelholmin viesti oli että paras tulos saadaan kun annetaan kuluttajalle valinnan varaa ja vaihtoehtoja vapaaehtoisesti toteuttaa ympäristön kannalta hyviä valintoja.  Lisää merkintöjä siis?? 

- Ei, toivotaan, että saadaan Suomeen yksi läpinäkyvä, todennettava ja kaikille yhtenäisen laskentamallin tarjoava merkintä.