Kaupunkiviljeltyä maa-artisokkaa ja mietteitä takapihan ruokapuutarhasta

Ennen muinoin minua aina nauratti kun tätini toi meille "maalle" Kouvolaan Helsingistä asti itse siirtolapuutarhapläntilla kasvattamiaan juttuja; sipuleita, purjoa, persiljaa mitä milloinkin. - Ei naurata enää. Sain tällä viikolla pussillisen yhtä suurinta herkkuani: maa-artisokkaa. Se on sellainen mukula, että siihen tulee himo. Yleensä teen maa-artisokasta keiton, nyt tarttui silmään ihana gratiinin ohje Ruokablogista . Kyllä oli taas niin taivaallinen herkku.

Kaupunkiviljely on nostanut minun silmissäni arvostusta viime vuosina. Itse olen "viljellyt" nyt seitsemän vuotta, - vuosi vuodelta pihan nurmikko on kaventunut ja multapenkki laajentunut. On hienoa, jos voi syödä itse kasvattamaansa ruokaa, edes pienen osan. Ruoan kasvattaminen ja itse tekeminen vastaa yhteen suurimmista globaaleista haasteista, nimittäin kestävän elämäntavan edistämiseen. Tässä on monta puolta; ehkä tärkein on mielestäni kasvatuksellinen. Kun ymmärtää ruoan tekemisen ketjun ja näkee itse vaivaa, oppii ylipäänsä arvostamaan ruokaa enemmän.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelma KULTU 2 miettii parhaillaan keinoja edistää kestävää elämäntapaa. Ruoka, liikenne ja asuminen on otettu aihepiireiksi, koska ne aiheuttavat ylivoimaisesti suurimman osan yksityisen ihmisen ilmastokuormasta. Asiantuntijatyöpajassa pari viikkoa sitten kehitettiin ja keksittiin ohjauskeinoja ja konkreettisia aloitteita miten mm. ruoasta aiheutuvaa hiilijälkeä voitaisiin pienentää. Kaupunki- ja kotitarveviljely nousi hyvin monesti esille.

Kaupunkiviljely on tullut "muotiin" ja aiheen ympärille on virinnyt paljon hyvää tekemistä. Mutta se pitäisi ottaa vakavasti myös valtuustosaleissa ja kaupunkien suunnittelupöydillä: minusta aiheeseen pitäisi paneutua jopa niin, että kaavoituksessa tulisi tulevaisuudessa aina huomioida ruoan kasvatus kotipihoilla ja muualla kaupunkikuvassa. Kaupungit pitäisi velvoittaa edistämään aihetta muillakin tavoin mm. tarjoamalla joutomaita halukkaiden viljeltäväksi, istuttamalla syötäviä kasveja koristekasvien sijaan kaupunkimaisemaan jne.

Oma muutaman neliön takapihamme on ollut koko kesän ehtymätön ilon lähde. Jo alkukeväästä suunnitellaan lasten kanssa mitä tänä vuonna kasvatetaan ja sitten pistetään hihat heilumaan. Salaattia kasvaa aina vähintään 4 eri lajia, ja voin sanoa, että se on erittäin hyvää ja sitä menee.
Myös kirsikkatomaattia tuli jälleen upea sato, basilikat, korianterit ja persiljat saadaan nekin omalta pihalta. Pienessä kasvimaassa ei ole juurikaan hoitamista, mutta tuotto ja siitä koituva ilo on sitäkin suurempaa.