keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Xevent - miten varautua ennakoimattomaan?

Ääri-ilmiöt ovat osa nykypäivää, olemme niille alttiita, silti kukaan nyky-yhteiskunnassa ei niitä pohdi koko maan tasolla, väittää Casti, Ilmola, Rouvinen ja Wilenius tänään ilmestyneessä kirjassaan. Newsweek:n kansi parin viikon takaa todistaa samaa "Ilmestyskirja nyt: tsunameja, järistyksiä, epidemoita"

15% organisaatioiden resursseista pitäisi käyttää kysymykseen WHAT IF? Entä jos??? , sanovat em. tutkijat. Kun mietin omaa työyhteisöäni, niin aika kaukana ollaan tuosta määrästä. Ruoka olisi kuitenkin melko tärkeä tarkastelunkohde, sitä ei tarvinne enää viimeaikojen xeventsien takia perustella.

Kehittyneet korkean teknologian teollisuusyritykset ovat hyvin haavoittuvia, pienet ovat sen sijaan joustavia. Tutkimuksessa setvitiin mm. Skotlannin ruoka- ja juomateollisuutta. Selvä signaali oli että kansantaloudellisesti katsottuna pitäisi olla sellainen yritysmix, jossa on sekä korkean jalostusasteen että "tavanomaisia" tuottajia.

Lisää ääri-ilmiöitä on tulossa ja paljon, miksi? Lisääntyvä kompleksisuus tuo ääri-imiöitä, hallintamekanismit eivät pidä tätä kurissa. Meillä on globaali verkosto; ilmiöt kaukaa iskevät meihin globaalien verkostojen kautta ja välittyvät meihin tehokkaasti, sanoo Petri Rouvinen ETLAsta. "Maailma on litteä, olemme saman arvomaailman ja infon piirissä koko pallolla, ennen rajatut ilmiöt ovat nyt globaaleja - jos meillä oli entisaikaan kupla niin koko maailma ei ollut samassa kriisissä". Niinpä. Sehän tässä pelottaakin.

Ruoasta on tullut globaalia, huutoni paikallisten ruokaketjujen puolesta on hävinnyt kuin hyttysen ininä mökkimetsään. Kuka tekee päätökset mistä ruoka tulee, kuka?? Hypoteettisesti me kaikki, mutta kyllä katson kuntia ja kauppaa. Tietoni mukaan vasta yksi kunta on ottanut ruoan kilpailuttamisessa huomioon huoltovarmuuden ja valmiuslain...
Tutkimus ja lisämateriaalia ladattavissa: xevents.fi
*******
Ääritapahtuma =harvinainen ja merkittävä yllätys, jossa on uhka tai mahdollisuus. Tavoitteena ääritapahtumien suhteen voisi olla että lisätään positiivisia ja vähennetään negatiivisia. Niihin voidaan varutua ja niitä voi ennakoida mutta ei voida ennustaa tai estää tai hallita itse tapahtumaa. Valmiussuunnitelmat tulee saada osaksi hyvää hallintotapaa ja niiden pohdinta osaksi julkista päätöksentekoa, summaavat Extreme Events kirjan tekijät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti