Ohjauskeinoja ilmastopäästöjen vähentämiseen, KUILU hankkeen ja KULTU -ohjelman aivoituksia

Tuoreita terveisiä KULTU2 ohjelman ohjausryhmästä, jossa kuultiin tuloksia KUILU-hankkeesta. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan KUILU- hankkeessa pohdittiin ilmastovaikutusten ohjauskeinoja liikenteen, asumisen ja ruoan kulutuksen kannalta. KUILUn tulokset hyödynnetään myös KULTU2 ohjelman teossa.


kuva Tero Takalo-Eskola

KUILUn aikajänne on 2020 saakka. Työtä on tehty deskillä ja työpajoissa, ja nyt ohjauskeinosuositukset ovat valmistumassa. Hanke tekee ohjauskeinoyhdistelmistä esityksen, jonka taustalla on 20 yksittäistä ohjauskeinoa.  Kuilussa tunnistettiin nykyisten ohjauskeinojen vahvuuksia ja heikkouksia mm. niiden hyväksyttävyyttä.
Ruoan kulutuksen ohjauskeinoista arvioitiin VNP Kestävistä julkisista valinnoista, biojätteen lajittelu, juomapakkausvero. Ruoan osalta KUILUn tunnistamien ohjauskeinojen vähennystavoite ei ole kovin suuri, noin 0,5 miljoonaa tonnia.

Ruokaan liittyen esitettiin kuluttajien ohjaamista kestäviin ruokavalintoihin palveluiden kautta ja alueellisen ruokajärjestelmän optimointia. Kun kuluttajien palautetta kysyttiin ohjauskeinoihin (hyväksyttävyys erityisenä näkökulmana), nousi keskusteluissa esille  erityisesti ruoan arvostuksen kasvattaminen ja ruokajätteen vähentäminen. Taloudellinen ohjaus nähtiin kuluttajien mielissä vaikeaksi hyväksyä, sen sijaan haluttiin konkreettisia neuvoja, vaihtoehtoja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tästä synteesinä ruoan ohjauskeinoyhdistelmiksi saatiin 1) vähähiiliseen ruokaan palveluiden kautta ja 2)ruoan arvostuksen palauttaminen. Toisessa asiantuntija työpajassa tuli esiin lisäksi lounassetelisysteemin muokkaus kestäviä ruokavalintoja suosiviksi sekä kokeilu alueellisesta ruokajärjestelmästä ja sen kokonaiskustannusten/hyötyjen arviointi.

Ruoan arvostus on mielestäni avain kestävään syömiseen - se on kaiken perusta: mietimmekö syömisen ja ruokavalintojen seurauksia itselle ja ympäristölle, miten paljon uhraamme ruokaan aikaa (ajatusta ja tekoja) ja miten paljon olemme valmiit maksamaan ruoasta. Ruoan arvostus luodaan jo lapsuudessa, kodit ovat ensisijaisia ja päiväkodit ja koulut toissijaisia paikkoja joissa arvostusta luodaan. Arvostus syntyy parhaiten itse tekemällä, kädet taikinassa ja mullassa. Avaimet kestävään tulevaisuuteen, syömiseen, suomalaisen ruoan ja ruokaketjun pärjäämiseen ovat lasten käsissä, sen takia ruokakasvatus (tekeminen!) kaikilla tasoilla ja rakenteisiin asti menevät muutokset ovat olennaisia.

Ruoan haaskauksen lopettaminen nousee jokaisessa ruokapoliittisessa paperissa esille, myös KUILU hankkeen ohjauskeinona. Nykymeno on täysin kestämätöntä, ja meidänkin on hallinnossa puututtava siihen tavalla tai toisella myös julkisohjauksellisin keinoin. "Laissa on 100 vuotta ollut säädös, että metsää ei saa hävittää, pitäisikö sama tehdä ruoalle? Onhan autojenkin tyhjäkäyntiä rajoitettu lailla!", Risto Ranki TEM.

Olisi hyvä ja tärkeä idea tehdä lisää palveluita kansalaisille, joilla he voisivat toteuttaa vähähiilistä elämäntapaa myös ruokapöydässä (KUILU ei ehdottanut vielä keinoja tähän). Huomasimme Sre:n aikana tutkimuksistamme, että kuluttajat haluavat syödä kestävästi ja vastuullisesti, mutta eivät tiedä miten. Tässä olisi selvää markkinarakoa ja innovaatioiden mahdollisuuksia.

KULTU 2, Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelmassa, on mietitty konkreettisia kokeiluhankkeita vähähiilisempään elämään laaja-alaista hyvinvointia unohtamatta. Käy kurkkamassa mielenkiintoiset ehdotukset sivuilta tästä linkistä. Näiden hankkeiden vaikutuksia on jo ehditty Sykkeen toimesta hieman arvioidakin. Ruoan osalta sesonkilautasmallilla on ylivoimaisesti suurin päästövähennyspotentiaali. Valtion ravitsemusneuvottelunta tullee ottamaan aiheeseen kantaa tehdessään uusia ravitsemussuosituksia.