"Saa syödä" - hanke. Taloyhtiön herkkupesästä ruokahävikin ratkaisija?

Joko sinä näet painajaisia mitä teet kaikella sillä joulun herkkupöydästä ylijääneellä ruoalla? Mikset pistäisi hyvää kiertämään, tai ainakin kokeilisi mitä tähteistä voit tuunata? 

Herkkupesä: lisää blogissa

Saa Syödä -hankkeessa  

on syksyn mittaan kokeiltu uutta tapaa jakaa ylijäänyt ruoka eräässä kerrostaloyhtiössä Helsingissä. Asukkaat ovat voineet viedä omia ylijäämäruokiaan alakerran kylmiössä olevaan "herkkupesään" ja noutaa sieltä taas itselleen sopivia eineitä. Lähikauppias on tuonut kaupastaan useamman kerran täydennystä ja pitänyt ajatuksesta, että ruokaa ei ole tarvinnut heittää roskiin. Parin kuukauden kuluttua saamme kuulla miten herkkupesä on toiminut. Luulisi, että esim. opiskelija-asuntolaan tai vastaavaan ko toimintamalli olisi varsin hyvä.

Saa Syödä - hävikkihankkeessa on tehty mahtavat nettisivut, joissa kerrotaan tietoa hävikistä, kokeilusta, oikeasta ruoan säilytyksestä. Ja mikä hienointa, sivuilla on reseptihaku, jonne voit syöttää vaikka joulun ylijäämäraaka-aineita ja jalostaa niistä ihan uusia ruokaelämyksiä. Herkkupesän blogista voit seurata kokeilun tunnelmia ja menestymistä.

Hanke on osa Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU2)"Vähemmästä viisaammin" ohjelmaa. Toteuttajina ovat MTT, Motiva ja Palmu Inc. Finland Oy. 

Saa syödä - ruokahävikkihanke:

www.saasyödä.fi

SuomiSyö yhteiskuntavastuullista ruokaa? Mitäh?

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima Laatuketju teetti kyselyn Pellolta pöytään -käsitteestä ja sen tunnettuudesta. Tutkimuksen teki Taloustutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin kuluttajien asenteista suomalaista elintarvikeketjua kohtaan. Yhteistä tuloksissa oli se, että elintarvikeketjun arvostus kasvaa mitä vanhempi vastaaja on.

Kotimaisen työllisyyden tukeminen on valtaosalle tärkeä motiivi suomalaisia elintarvikkeita ostettaessa. Hyvä niin, sillä työllisyydessa ollaan ytimessä; säilyykö suomalaisen ruoan tuotanto ylipäänsä vai ei. Työllisyyden tukeminen on sitä tärkeämpää, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan.

Yli puolelle kansalaisista on tärkeää, että suomalaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Jäljitettävyyden arvostaminen on hieman kasvanut viime vuosina.

Toisin kuin toissavuonna, selvästi yli puolet suomalaisista uskoo elintarvikeketjun toimivan yhteiskuntavastuullisesti. Johtuisiko tämä siitä, että yhteiskuntavastuu käsitteenä on tullut tutummaksi suomalaisille viimeisten parin vuoden aikana? Mutta mutta, mitä tämä yhteiskuntavastuullisuus oikein tarkoittaa?

Nimittäin yli 20% vastaajista oli epätietoinen seuraavien asioiden suhteen: miten elintarvikeketju vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin, elintarvikeketjussa mukana olevien hyvinvointiin, ruoan terveellisyyteen, tuotantoeläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Eivätkö nämä ole juuri niitä yhteiskuntavastuun elementtejä???

Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.

Pumpkin pie, cut fingers and other Halloween stuff

Food culture is constantly changing. You can't put food culture into "museum", it sucks influences all the time from different countries and cultures. For example Halloween has been celebrated in Finland about 15 years (?) and now it shows also on the dining table.

I have arranged a few years now Halloween parties for my kids and their friends. This year I got a pumpkin from one of my marvelous colleagues. Our menu is traditional: pumpkin pie, skull cake and cut fingers (finger recipe here in Finnish only -sorry).

For the first time I used also the pumpkin seeds, a nice recipe is here: roasted pumpkin seeds

But I burned the seeds, not so nice.

And the pie, recipie is from a TV show "Neljän tähden illallinen", where a Finnish musician Sipe Santapukki made this. Sipe said that this is the world's best pumpkin pie, I agree. It is the best pumpkin pie I have ever done, because it is also the first :)

Children loved it, but I suppose the real reason was a huge mountain of ice cream beside. Pie reminds me of Christmas, there are so many Christmas time spices like cinnamon, ginger, and clove. The recipe is worth of trying.

Horrible Halloween dudes!

Brändiriski? - ei kiitos

Jos olisit ison tai pienen suomalaisen ruokapalveluyrityksen tai esimerkiksi kunnan ruokapalvelujohtaja, haluaisitko varmistaa hankkimiesi raaka-aineiden ja edelleen tarjoilemasi ruoan turvallisuuden? Entä jos olisit ylikansallisen pikaruokaketjun johdossa, tekisitkö samoin? Kyllä, niin minäkin tekisin.

Mitä varmemmin ruoan tai raaka-aineen tuottaja pystyy osoittamaan, että ruokaturvallisuus on kunnossa, sen paremmin se tulee saamaan tuotteensa jatkossa suurien (ylikansallisten) yritysten ruokalistoille tai kaupan hyllylle. Oli kuinka turvallista tahansa, myös suomalainen raaka-aine on brändiriski yritykselle, ellei sen tuotantoketju ole laatuvarmistettu ja sertifioitu/auditoitu. Monikansallinen yritys ei ota riskiä, että brändi tahraantuu yhdessä maassa; se vaikuttaisi hyvin nopeasti yrityksen maineeseen koko sen toiminta-alueella.

Kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kauppaketjuilla (Tesco, Carrefour ja Marks & Spencer) on omat alkutuotantoa koskevat laatujärjestelmänsä. Samoin suurilla ylikansallisilla ketjuyhtiöillä (MacDonalds, Subway etc). Niiden toimittajaksi et pääse, ellet toimi niiden standardien mukaisesti. Lisäksi on olemassa on yleisiä standardeja (ISO 22006, GlobalGAP, Laatutarha, SvenskSigill, Red Tracktor etc.), joita esim. kauppa käyttää.

Kasvisala on ollut isojen muutosten kourissa kuten muutkin tuotantosuunnat. Vaikka tilamäärät ovat vähentyneet, ovat kokonaissadot ja kasvihuonealat kuitenkin kasvaneet. Nykyään yksi tila tuottaa yhä isommalle kuluttajamäärälle tuotteita. Kasvisten käyttö tulee lisääntymään, myös ruokapalveluissa. Niiden osuus myös ruokaturvallisuudessa tulee kasvamaan. Yhä useampi asiantuntija nostaa tulevaisuuden ruokaturvallisuushaasteeksi kasvisketjun hygieniakäytännöt.

Suomalaiset kasvisten tuottajat pohtivat parhaillaan joko kansallisen laatujärjestelmän pystyttämistä (3. osapuolen audiointi) tai kansainväliseen GlobalGAP järjestelmään liittymistä, jollain keinoin. Kasvisala ei pystyne laajamittaisesti liittymään GlobalGAP:iin mutta kansallisen järjestelmän, eli Laatutarhan, kolmannen osapuolen sertifiointi saattaa olla mahdollista lähivuosina. Laatujärjestelmä kiinnostanee niitä tuottajia, jotka mielivät mukaan kansainväliseen kauppaan tai toimittajaksi isoille ruoka-alan yrityksille tai ruokapalveluyrityksille. Kyse on tietysti kustannuksista; laatujärjestelmä pitää pystyä myös rahastamaan − ellei siitä kohta tule markkinoille pääsyn edellytys.

Terveisiä muuten EU:n Sisämarkkinat 20 vuotta! juhlaviikolta. Yhteisillä markkinoillamme kaikki liikkuu, ruokakin, yhä vapaammin. Nämä markkinat vaativat laatustandardeja toimiakseen.

Kuntapäättäjä - ajattele! Hyvää halvalla?? Saksassa yli 10 000 sairastunutta

Saksassa viidessä osavaltiossa oli männä viikolla massaepidemia kun peräti yli 10 000 lasta ja nuorta oli sairastunut äkillisesti vatsatautiin. Epidemia puhkesi lasten hoitopaikoissa ja kouluissa, myös henkilökuntaa on sairastunut yli 300:ssa paikassa. Oireet olivat olleet kohtalaisen lieviä ja nopeasti ohi meneviä, silti parikymmentä lasta on joutunut sairaalahoitoon. Syyksi epäillään kouluissa ja hoitopaikoissa tarjottua ruokaa, osa jäljistä johtaa kiinalaisiin pakastemansikoihin.

Näin kunnallisvaalien alla tämä ja useat muut vastaavat uutiset panevat miettimään, mitä päätöksentekijä ajattelee ostaessaan halvalla raaka-aineita, joista ei voi olla varma. Kun olet vastuussa tuhansista ihmisistä, etkö haluaisi varmistua siitä, että tarjoat varmasti turvallista ruokaa? Tai ainakin osaat sitten käsitellä raaka-aineet niin, että ne eivät sairastuta ketään.

Paljonko tässä Saksan tapauksessa "säästettiin" ostamalla halpaa tietämättä millaista tuotetta? Mitkä ovat työstä poissaolojen ja sairauspäivien ja hoidon kustannukset? Mitä hieno sana "kokonaistaloudellisesti edullisin" kilpailutuksen yhteydessä oikein tarkoittaa?

Tässä lisää Saksan epidemiasta

Ehkäistäänkö ennalta, vai hoidetaanko sairaita? Ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ näkyvämmäksi. Zoonoosistrategialla merkittävien tartuntatautien kimppuun

Parhaillaan tehdään uutta kansallista zoonoosistrategiaa. Zoonoosien torjunnan ykköstavoite on kansanterveyden edistäminen.

Zoonoosit ovat ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia tauteja. Tautitartunnan voi saada ihmisen ja eläimen välisestä kosketuksessa, ruoan, veden, ympäristön tai hyönteisten välityksellä. Zoonooseja ovat muun muassa elintarvikkeiden välityksellä tarttuvat kampylobakteeri, salmonella, yersinia, listeria ja EHEC, eläimistä tarttuva rabies ja punkkien välityksellä leviävä borrelioosi sekä eläinten ja ihmisten välillä siirtyvä mikrobilääkeresistenssi.

Zoonoosit ovat vakavia uhkia terveydellemme. Joka vuosi kirjataan noin 10 000 ruokamyrkytystä, jotka ovat kampylobakteerien, salmonellan, noroviruksen (noro ei ole varsinainen zoonoosi mutta käsitellään siten) jne. aiheuttamia. Ja vain arviolta 10% niistä raportoidaan, eli lyhyellä matikalla Suomessakin on vähintään 100 000 sairastapausta joka vuosi. Niistä aiheutuu suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Akuutti sairastavuus (vaikka ripuli) on vain jäävuoden huippu, pitkäaikaissairastavuus (niveltulehdukset silmätulehdukset jne) aiheuttavat vielä merkittävämpiä kuluja ja haittaa. Zoonoosit kattavat vähintään puolet kaikista ihmisen infektioiden aiheuttajista (3/4) maailmanlaajuisesti, Suomessa 20-50%.

Matkailun räjähdysmäinen kasvu on lisännyt zoonooseja, ja matkailu onkin ehkä merkittävin suomalaisen zoonoosiin sairastumisen syy. Paljonko zoonooseja sitten tulee ruoan välityksellä? Kukaan ei tiedä. Arvellaan kuitenkin että tuontiliha ja muut tuonti elintarvikkeet ovat yksi suomalaisia sairastuttavista zoonoosilähteistä.

Zoonoosistartegia ottaa kantaa mikrobilääkeresistenssiin, jota pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä merkittävimmistä terveysuhkista. Erityisen huolestuneita terveydenhuollon piirissä ollaan ruoan välityksellä tulevan resistenssin takia; sillä sen välttäminen on kuluttajalle lähes mahdotonta. Miten voit valita ruokasi niin, että se ei sisällä mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja? Ehkä et mitenkään, joten muista käsitellä ruokaa oikein. Esim broilerin kohdalla pätevät vanhat säännöt kunnon paistamisesta ja keittiöhygieniasta huolehtimisesta.

Suomi edelläkävijä niin EU- kuin maailmantasollakin zoonoosien vastuksessa. Ihmisten terveyden eteen on tehty merkittävää työtä vuosia. Suomalainen lähtökohta zoonoosien vastustamisessa on ennaltaehkäisy eikä tilanteiden korjailu jälkikäteen. Jos ei voida ehkäistä ennalta, joudutaan toimiin mm. puhdistamiseen eli dekontaminaatioon (kuten esim USAssa ruhojen kloorikäsittely) . Suuri kysymys on yritetäänkö pitää yllä hyvää tilannetta Suomessa ja Euroopassa, vai aletaanko antaa periksi? EU ja USA vääntävät parhaillaan kättä saako maitohappokäsiteltyä lihaa tuoda EUhun ja saako jatkossa EUssakin käsitellä ruhoja maitohapolla.

Suomessa vastustustyötä on tehty kansallisesti hyvässä yhteistyössä kaikkien olennaisten tahojen kesken (ihmislääketiede, koko kotieläinpuoli, elintarvikepuoli). Ruotsia lukuunottamatta millään maalla ei ole näin ainutlaatuista tilannetta ja yhteistyötä. Nyt olisi aika nostaa tämän työn hyödyt isosti esiin. Olisi pystyttävä osoittamaan, mitä on saatu aikaan, mitä säästetty, lukuja ja faktoja. Ja Suomessa kannattaisi ehkä enemmänkin kuluttajaviestinnässä kertoa suomalaisen tuotannon eduista, tehdä näkyväksi ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ ...

Syötäväksi kasvatetut - perusfaktaa lihan tuotannosta

Suomesta on puuttunut kansantajuinen, ajantasainen, faktaan perustuva tietokirja ruoan tuotannosta. Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut ei voisi olla ajankohtaisempi; eläinsuojelulain kokonaisuudistus on alkanut, Euroopan maatalouspolitiikkaa ja tukijärjestelmää reivataan, (sian)lihankasvatus on kustannuskriisissä. Ja kohta on joulu ja voidaan taas odotella jokavuotisia kriisikuvia sikaloista... vitsi vitsi

Lappalaisen kirja sisältää paljon faktaa maidon, kananmunan, sianlihan, broilerin, naudanlihan tuotannosta, maatalouspolitiikasta, eläinsuojelusta, valvonnasta jne. Kirja pohtii tuotantoa erityisesti eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, ilman kiihkoilua, analyyttisesti. Melko paljon puhutaan myös tuoteturvallisuudesta (elintarviketurvallisuudesta). Varsinainen kirjan ydin on yllä mainittujen tuotannonalojen esittely, niiden puolesta kirja sopisi mielestäni vaikka oppikirjaksi.

Etukäteen ajattelin, että no nyt, nyt tulee kunnon lastillinen broilerin tuotantoa kohtaan. Mutta ei. Enemmän, aivan oikeutetusti, pohditaan hyvinvointiongelmia sianlihan ja maidon/naudan tuotannon prosesseissa. Kirjailijan taustatahot ja -informaatio ovat olleet kohdillaan.

Kirjan julkaisutilaisuuden alussa kirjoittaja pohti sitä, miten vieraantunut kuluttaja on ruokaketjusta. Tottahan se on. Se, että emme tiedä miten ruoka tuotetaan, vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa arvostamme. Mitä ruoasta haluamme maksaa, millaista ruokaa valitsemme, paljonko haluamme laittaa ruokailuun aikaa jne.

En ole itse kai kovin vieraantunut ruokaketjusta. Vietin kaikki lapsuuteni viikonloput ja kesät maito- ja viljatilalla, olin katsomassa kun vasikat syntyivät, näin teurasauto käyvän, tiedän miltä tankkimaito maistuu. Olen käynyt parilla broileritilalla, yhdessä broileriteurastamossa, muutamilla sikatiloilla, useilla nautatiloilla ja kanaloissa. Opiskelin eläintiedettä, tuotantoeläimiäkin auottiin ja opiskeltiin. Silti ymmärrän kirjailija Lappalaisen fiilikset kun hän nikotteli kahvipöydässä tilavierailun jälkeen syödessään juuri kokemansa tilan antimia. Ei meinannut minultakaan mennä makkarakeitto alas viimeisen sikatilakäynnin jälkeen, vaikka tila oli varmasti yksi parhaiten Suomessa hoidettuja, eikä minulla ollut kerrassaan mitään moitittavaa. Oikein mietin, että mistä se reaktio tuli?

Aika on muuttunut. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttu, että parressa olevat lehmät ovat vakava hyvinvointiongelma, kuten nyt. Tuotantoprosessi oli hitaampaa, ihan samanlaista tuotantoeläinten käytön maksimointia ei ollut. Nyt homma on mennyt niin ohjelmoiduksi, että tuotantoeläimestä on tullut kone. Yhtään lomaa prosessista ei saa. Tulos tai ulos. Onko siis liikaa vaadittu, että tuotantoeläin saisi lyhyen elämänsä aikana hyvän elämän?

Monet kaipaavat lisää tietoa ruoan tuotannosta, ja yhä useammat haluavat todisteen siitä, että ruoaksi kasvatettua eläintä on hoidettu hyvin. Lappalainen esittää hyvinvointimerkintää; samaa ovat vaatineet monet EU:n eläinsuojelujärjestöt jo vuosia. Kansallinen, suomalaisesta tuotantotavasta kertova järjestelmä on sianlihan osalta valmiina ensi vuonna. Se kertoo luotettavasti tuotantotavasta ja tuoteturvallisuudesta, ehkä myös ympäristöasioiden hoitamisesta.

Lihayritykset tuntuvat vielä tässä vaiheessa luottavan siihen, että tuottajaparin kuva paketissa ja netissä oleva kiva kuvailu tilan toiminnasta riittävät tiedoksi kuluttajalle. MTT tutki taannoin mitä kuluttaja haluaa; hän halusi faktaa eikä tuottajan naamankuvaa. Samaa sanoo Lappalainen: "Minua kuitenkin kiinnostaisi enemmän tieto tilakohtaisista kuolleisuusluvuista, sairastavuudesta ja olosuhteista kuin se, käykö isäntäpari teatterissa". Kansallinen tuotantotavasta kertova järjestelmä tulee tässä hätiin: ei teatteria vaan tunnuslukuja.

Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Pääsi virkamies kerrankin ruoan alkulähteille.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno kokemus!
Kävimme katsomassa isoa porsastuotantosikalaa lakeuksilla. Käynnin tarkoituksena oli käytännössä nähdä mihin uusi kansallinen sianlihan tuotannon laatujärjestelmä ensi keväänä oikein perustuu.

Suomessa ruokaketjussa on jo vuosia ollut käytäntönä hoidaa asiat ennalta eikä korjailla virheitä kalliilla hinnalla perästäpäin. Niinpä sianlihan tuotantoketjussa on ollut ennakoivan terveydenhuollon järjestelmä jo jonkin aikaa. Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Tilan kanssa käytiin pitkä keskustelu kannattavuudesta - tai pikemminkin kannattamattomuudesta johtuen mm. huikeasta rehun hinnan noususta. Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä.

Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista. Erityisesti tallennetaan tuoteturvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvät käytännöt. Raporttiin kirjataan eläinten kuolleisuus, tarkistetaan virikkeiden käyttö (virikkeiden käyttö on tärkeimpiä hännänpurennan ehkäisytoimia), käydään läpi tautitilanne, kirjataan havainnot yksittäisistä eläimistä, tarkistetaan lääkkeiden oikea säilytys jne.

Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia. Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä.

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. Tutkimushankkeen kotisivu: www.finnishpigwq.edublogs.org

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan? Tänä vuonna sikojen terveydenhuoltotyö kirjoitetaan laatujärjestelmän muotoon, jotta se voidaan todentaa (auditoida). Sitten siitä voidaan kertoa laajemmin ja luotettavasti myös kuluttajille.
Kai haluaisit tietää miten ja missä syömäsi sianliha on tuotettu?

Nyt viikonloppuna on mahdollisuus tutustua tiloihin, joista ruoka tulee: Tässä linkki tiloille
Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus!

(Kokous)keksit verolle pantava?

Hallitus päätti ohjelmassaan selvittää makeisten ja jäätelön valmisteveron korvaamista sokeriverolla. Veron piti tulla voimaan jo ensi vuonna, mutta ehtinee vasta 2014. Työryhmä on asiaa käsitellyt, ja julkaissut perusteellisessa väliraporttissa esityksensä.

Voimassa oleva makeisvero (sis.virvoitusjuomaveron) kannetaan tällä hetkellä makeisista, jäätelöstä ja suklaasta sekä virvoitusjuomista. Esitys on, että nykyistä makeisveropohjaa laajennettaisi leipiin ja kekseihin, ja myös maitotuotteisiin (esim jugurtit), joissa laktoosia on yli 5% (maitosokeri). Veron suuruudesta ei ole vielä tietoa. Erityisiä kysymyksiä on noussut pullotetusta vedestä (ulkopuolelle?), makeutusaineista , hunajasta ("luontainen" mutta mono- ja disakkarideja täynnä).

Nykyinen valmisteveron peruste on täysin fiskaalinen, valtion kassaan piti saada täytettä 100 miljoonaa. - vero on tuottanut jo 134 miljoonaa. Nykyisen makeisveron suuri "synti" on se, että se on syrjivä: esim. suklaapatukkaa verotetaan mutta ei suklaakeksiä.

Sokeriverotyöryhmä asetti uudeksi peruskriteeriksi terveysperusteet. Syystä.  Sokeri ei ole vain tyhjien kaloreiden lähde aiheuttaen lihavuutta ja 2-tyypin diabetesta, mutta myös osallinen elintapasairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Elintapasairauksiin kuolee maailmassa nykyään enemmän ihmisiä kuin infektiosairauksiin. Elintapasairauksissa syyttävä sormi osoittaa vähäiseen liikunnan lisäksi tupakkaan ja viinaan, joita verotetaan ja säädellään - kolmas tekijä on ruoka, jota harvoissa maissa verotetaan terveysperustaisesti. Eräät johtavat lihavuustutkijat USAsta esittivät vuoden alussa Nature -lehdessä, että sokeri pitäisi verottaa ja kontorolloida kuten alkoholia. Viite HuffingtonPost

Sokeriverotyöryhmän väliraportissa esitellään viisi vaihtoehtoista mallia, joista kaksi valitaan myöhemmin jatkotarkasteluun. Raportti esittää, että veroa kannettaisi kokonaissokeripitoisuuden tai lisätyn sokerin perusteella. Vaihtoehtoina voisi olla myös nykyisen makeisveron kehittäminen, arvonlisäverotus tai makeisveron ja sokeriveron yhdistelmä.

Työryhmän loppuraportti julkaistaan marraskuussa. Suomi ei ole ainut maa missä ruoan terveysperustaista verottamista mietitään. Yritän koostaa muiden maiden ruokaveroista jutun tuonnempana.