Marjan päivänä.

Kiitos kiitos, tusen tack, marjapuuronpäivän onnitteluista. Tämä päivä on aina ollut minulle vedenjakajana kesän ja alkavan syksyn välillä. Tähän aikaan on voinut vielä aina tehdä mansikkakakun, tosin mansikat alkavat olla jo kiven takana. Tänään mansikkakakun korvasi ystävän tekemä herkullinen mustikkapiirakka.

Parhaat marjapuuronpäivän onnittelut tulivat ystäviltä, jotka ovat monella tavoin merkityksellisiä. Sain kuvan viljan puinnista, se muistutti minua miten tärkeää työtä maatalousyrittäjät tekevät. Ilman heitä meillä ei olisi suomalaista ruokaa.

Toinen ystävä antoi kortin, jossa kaksi mummoa istuu puussa juomassa marjamehua. Se muistutti minua yhteisistä ihanista hetkistämme maatilalomilla. Ehkä me olemme 60-vuotiaina samanlaisia kuin lapsemme nyt; istuvat puussa juttelemassa ja punomassa juoniaan. Kortin kuva on kuin kirjasta Melukylän lapset, se viimeinen sivu jossa lapset istuvat kirsikkapuussa uuvuttavan päivän jälkeen ja juttelevat mukavia.

Päivän paras lahja oli ehdottomasti rakkaan ystävän uskomaton suoritus Helsinki City Marathonilla. Lähes ilman harjoitusta läpi hienolla ajalla ja hymy huulilla. Sille iso toast! Jospa minäkin sitten ensi vuonna...