Peruna puhutti Pohjois-Pohjanmaalla Lähiruokaviestin ensimmäisenä päivänä

Lähiruokaviestin ensimmäinen päivä Muhokselta Raaheen poljettiin Suosi sesonkia -teeman mukaisesti. Muhoksen, Tyrnävän, Limingan, Siikajoen ja Raahen kuntien ja kaupunkien johto sekä ruokapalveluista vastaavat henkilöt vastasivat haasteeseen ja polkivat innolla viestiä kolleegalta toiselle. Olen ylpeä teistä VIP-joukkuelaiset!

Vaihtopaikoissa sekä viestin aikana puhuttiin erityisesti lähiperunasta ja sen käytöstä kuntien ruokapalveluissa. Seutu, jolla viesti tänään kulki, on merkittävää perunan tuotantoaluetta. Kuntien johto vakuutteli kilvan lähiperunan pysyvän jatkossakin lasten ja vanhusten lautasilla.

Kahdella ensimmäisellä taipaleella satoi, mutta Raahea kohti tultaessa taas selkeni. Viesti saapui auringossa Raahelan torille paikallisten zetoristien johdolla.

Lähiruokaviesti haastaa päättäjät ma 31.8.-5.9.

Lähiruokaviesti Muhokselta Helsinkiin alkaa huomenna maanantaina. Viestin aikana viedään tietoa ruokavalinnoista ja herätellään niin kuntapäättäjiä kuin kuluttajiakin miettimään ruokansa alkuperää. Erityinen tavoite tänä vuonna on tukea valtioneuvoston periaatepäätöksen "Kestävät julkiset valinnat" läpimenoa valtion sekä kuntien ruokapalveluissa.

Minulla on ilo ja kunnia toimia tänä vuonna VIP-joukkueen kapteenina. Joukkueessani polkee kansanedustajia sekä kymmeniä kuntapäättäjiä, kokonaisia kunnan hallituksia ja valtuustoja on lähdössä mukaan.

Viikon aikana tulemme keskustelemaan päättäjien kanssa mm. siitä että hankinnat läheltä ovat mahdollisia. Haluan itse erityisesti painottaa sitä, että ruoka on osa kuntastrategiaa. Myös viljelijöille ja tuottajille sekä jalostajille (myös pienille) on luotava uskoa siihen että heidän tuotteilleen on kysyntää ja he tekevät tärkeää työtä.

Lähiruokaviesti poljetaan kolmannen kerran. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on viestin suojelija. Tapasimme presidentti Halosen kesällä ja kysyimme hänen motiivejaan käyttää lähiruokaa. Hän vastasi, että hänen suurin motiivinsa on hyvin itsekäs: "se on maku".

Poimitaan marjat talteen

Metsät ovat jälleen pullollaan marjoja. Suomalaiset marjat ovat mahtavia vitamiinipommeja, ja ovat erittäin maukkaita. Viime aikoina olen tavannut lukuisia ulkomaalaisia, jotka ovat erityisesti ihastelleet marjojamme. He ovat myös olleet aivan ymmällään kun heille on kerrottu, että vain noin kymmenesosa marjoista poimitaan talteen. Loput mätänevät metsiin, siis noin 450 miljoonaa kiloa!

Metsämarjojen parempaa taloudellista hyödyntämistä olisi todella syytä pohtia. Tänne olisi varmasti saatavissa poimijoita ulkomailta, kunhan pelisäännöt ja olosuhteet ovat kunnossa. Suomalaisia marjojen poiminta ei kiinnosta.

Metsämarjat työllistävät, Elintarviketeollisuusliitto ja Arktiset Aromit arvioivat työllisyysvaikutuksen ketjussa olevan noin 2000 työpaikkaa. Marjoista arvioidaan tulevan vientituloa yli 20 miljoonaa euroa. Kyse ei siis ole mistään pienestä busineksesta, ja vientimarkkinat vain kasvavat. Kotimaiselle teollisuudelle tulisi turvata marjojen saanti Suomesta jatkossakin.

Jokaiselle suomalaiselle riittää marjoja poimittavaksi huononakin vuonna 100 kg. Marjaretket ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, viedään siis lapset ja nuoret metsään. Osoitetaan itse esimerkillä miten tärkeästä asiasta on kyse. Nautitaan samalla luonnosta, jospa mukaan eksyisi muutama tatti tai vahverokin.

Kalaa, tuoreena kiitos!

Tämän päivän Hesarin yleisönosastokirjoitus kalasta ja sen tuoreudesta kaupoissa oli monelle varmasti karua luettavaa. Eikä sen paljastukset minullekaan yllätyksenä tulleet. Juuri tällä viikolla kotona on väitelty siitä että miksi "juuri pyydetty" kala haisee kun se avataan kotona kääreistä. Kirjoitus paljasti valitettavia asioita, jotka lienevät totta joissakin kaupoissa.

Asia liittyy myös viime kirjoituksessani mesoamaan alkuperään ja oikeuteen saada tietää. Kalan pyynti paikka ja päivämäärä on ilmoitettava kaupassa. Siis kaupan on tiedettävä milloin ja mistä kalasi on tullut. Kysy sitä jos et taululta näe. Kaupan tulee pitää huolta siitä, että elintarvikkeet ovat lakien mukaisia, ihmisille syötäväksi kelpaavia. Sitä sanotaan omavalvonnaksi. Kunnalliset terveystarkastajat tarkkailevat että kauppa tekee hyvin omavalvontansa. Jos huomaat laatuongelmia, ota yhteys kauppaan, palauta pilaantunut tuote.

Tuoreen kalan tuntee, haistaa, näkee helposti - jos tietää mitä on tuore kala ja tuntee laadukkaan tuotteen. Tässä onkin the issue: monet eivät tunne eivätkä tiedä! Kun väitin kotona miehen ostamaa "pyyntituoretta" kalaa vanhaksi, en ollut väärässä. Tuore kala ei haise. Sen verran on asiaa tullut opeteltua ensin yliopistossa (5v), harrastuksessa (5v), sitten työssä (2v) ja myös kotikokkina (20v).

Kala ei kestä tärisyttämistä, heittelyä ja siirtelyä paikasta toiseen - eikä yhtään kylmäketjun katkeamista. Fileet vielä vähemmän. Siksi ostakin tuoretiskistä useimmiten aina kokonaisen kalan, sen laatu on mielestäni parempaa kuin niiden fileiden. Ja filerointi ei ole homma eikä mikään, kun sen oppii ja taitoa pitää yllä.

Kysytkö koskaan mistä ruokasi tulee?

Olen ruvennut ikäväksi. Kyllä. Aina syödessäni ravintolassa, varsinkin työpaikka- ja henkilöstöpaikoissa, kysäisen mistähän tuo lohi ja broileri tulevat.

Useimmiten jään ilman vastausta; sitten jään jonoon tapittamaan ja odottamaan sitä vastausta. Kanssaihmisistä tuntuu ikävältä, mitä se nyt siinä kyselee ja hidastaa jonotusta. Mutta en luovuta, minulla on oikeus tietää.

Miksi rupesin ikäväksi? Siksi kun tajusin minne se kaikki Suomeen maahantuotu broileri menee. Vaikka meillä on riittävästi omaa broilerin tuotantoa, halpaa ulkomaista lihaa virtaa etenkin lasten ja nuorten lautasille julkisen ruokapalvelun kautta.

Viime aikoina on käyty hyvin paljon keskustelua ruoan hinnasta, ja miten julkinen ruokapalvelu varsinkin karsii ruokahankinnoistaan ja kilpailuttaa aivan viimeiseen senttiin saakka hankintansa. Kun hinta on ainut kriteeri ruokahankinnalle, halvin voittaa aina. Ja halvin tulee usein ... kaukaa.

Jos kaikki ruokahankintoja kilpailuttavat miettisivät läpi myös muut kriteerit kuin hinnan, voisivat vaikutukset olla suuria. Tämä on tietenkin hurskastelua, mutta mihin on kadonnut patriotismi? Sitä voisi harrastaa myös ruokaan liittyen kuten ruokakulttuuriasiamies Nuutilakin julistaa blogissaan www.jaakkonuutila.com

Ruoka on työllisyyttä, hyvinvointia alueille ja taloudelle. Valintojen vaikutukset ovat suuret, pienistä puroista kasvaa iso joki. Valitaan siis viisaasti, kysytään ja ollaan ikäviä siellä jonoissa.

Marjan päivänä.

Kiitos kiitos, tusen tack, marjapuuronpäivän onnitteluista. Tämä päivä on aina ollut minulle vedenjakajana kesän ja alkavan syksyn välillä. Tähän aikaan on voinut vielä aina tehdä mansikkakakun, tosin mansikat alkavat olla jo kiven takana. Tänään mansikkakakun korvasi ystävän tekemä herkullinen mustikkapiirakka.

Parhaat marjapuuronpäivän onnittelut tulivat ystäviltä, jotka ovat monella tavoin merkityksellisiä. Sain kuvan viljan puinnista, se muistutti minua miten tärkeää työtä maatalousyrittäjät tekevät. Ilman heitä meillä ei olisi suomalaista ruokaa.

Toinen ystävä antoi kortin, jossa kaksi mummoa istuu puussa juomassa marjamehua. Se muistutti minua yhteisistä ihanista hetkistämme maatilalomilla. Ehkä me olemme 60-vuotiaina samanlaisia kuin lapsemme nyt; istuvat puussa juttelemassa ja punomassa juoniaan. Kortin kuva on kuin kirjasta Melukylän lapset, se viimeinen sivu jossa lapset istuvat kirsikkapuussa uuvuttavan päivän jälkeen ja juttelevat mukavia.

Päivän paras lahja oli ehdottomasti rakkaan ystävän uskomaton suoritus Helsinki City Marathonilla. Lähes ilman harjoitusta läpi hienolla ajalla ja hymy huulilla. Sille iso toast! Jospa minäkin sitten ensi vuonna...

Edustustomme maailmalla ovat suomalaisen ruoan näyttämöitä

Pari vuotta sitten nousi iso äläkkä kun ulkoasianministeriö irtisanoi lähetystökokit maailmalla, ja palkkasi paikallisia kokkeja heidän tilalleen. Näin tehtiin kustannussyistä. Kritiikki oli ankaraa ja aiheellistakin osittain, ovathan edustustot suomalaisen kulttuurin tyyssijoja. Niiden pitäisi ilmentää myös käytännössä suomalaista ruokakulttuuria.

MTK tarttui viime vuonna ruokakulttuuriasiamiehen otteella härkää sarvista ja kutsui ja kustansi edustustokokit ympäri maailman Suomeen näkemään, oppimaan ja itse kokemaan suomalainen luonto ja ruokaketju. Tänä vuonna edustustokokkikurssi järjestetään toista kertaa. Parhaillaan MTKn metsätilalla on kurssituksessa 25 kokkia, kaukaisimmat Japanista, Intiasta, Sri Lankasta ja Keniasta saakka.

Kokeille esitellään käytännössä suomalaista luontoa, ruokaketjua, maaseutua, ruokalajeja, elämäntapaa. Monille kokeille tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua suomalaisuuteen.

Tänään kokeille on kerrottu mm. luonnonvaroistamme, jotka määrittävät pitkälti suomalaista keittiötä. Suomalainen luonto, vesivarat ja hiljaisuus! ovat olleet erittäin eksoottisia kokemuksia vieraille. Raaka-aineemme, tulevat metsistä ja järvistä, ovat uniikkeja esiintymisalueiltaan ja myös maultaan. Ulkomaiset edustustokokkimme maailmalta ovat jo huomanneet että monissa raaka-aineissamme on erityinen maku, villin luonnon aromi. He arvostavat suuresti puhtaita, aitoja luonnon antimiamme. Miksi itse emme ymmärrä niiden arvoa?

Mistä näitä rapuja oikein tulee?

Sommaren är kort, men hösten långt. Kesä jatkuu lämpimänä ja ravustuskausi on parhaimmillaan. Mökkijärvi on ravustettu tältä kaudelta, mutta Ilorannassa Hauholla, Iso Roineella, rapuja piisaa.

Pääsimme Ilorannan isännän Mikon kanssa tänään ravustamaan ja saalis oli ennätysmäinen 75. Ei ihan kesän paras tulos mutta melkein. Rapuja tuli niin katiskoista kuin merroistakin. Ilorannassa on siis rapujuhlia luvassa piakkoin. Mikko kertoi, että täälläkin on käynyt kuten usealla muulla järvellä että rutto vei ensin jokiravun ja sen jälkeen täplärapu otti järven haltuun. Tämä vuosi on isännän muistin mukaan kaikkien aikojen paras rapuvuosi.

Mukanamme oli joukko pieniä ravustajia, joista monet pääsivät ensi kertaa näkemään eläviä rapuja. Ravut herättivät ihmetystä, ihastusta ja jopa pelkoakin, aika outo otushan se rapu onkin. Seuraavissa rapujuhlissa pienet ravustajat varmasti muistavat kertoa seikkailustamme rapumertojen parissa Ilorannan isännän kanssa. Taas on selvinnyt lapsille yhden ruoka-aineen reitti lautaselle.