Pumpkin pie, cut fingers and other Halloween stuff

Food culture is constantly changing. You can't put food culture into "museum", it sucks influences all the time from different countries and cultures. For example Halloween has been celebrated in Finland about 15 years (?) and now it shows also on the dining table.

I have arranged a few years now Halloween parties for my kids and their friends. This year I got a pumpkin from one of my marvelous colleagues. Our menu is traditional: pumpkin pie, skull cake and cut fingers (finger recipe here in Finnish only -sorry).

For the first time I used also the pumpkin seeds, a nice recipe is here: roasted pumpkin seeds

But I burned the seeds, not so nice.

And the pie, recipie is from a TV show "Neljän tähden illallinen", where a Finnish musician Sipe Santapukki made this. Sipe said that this is the world's best pumpkin pie, I agree. It is the best pumpkin pie I have ever done, because it is also the first :)

Children loved it, but I suppose the real reason was a huge mountain of ice cream beside. Pie reminds me of Christmas, there are so many Christmas time spices like cinnamon, ginger, and clove. The recipe is worth of trying.

Horrible Halloween dudes!

Brändiriski? - ei kiitos

Jos olisit ison tai pienen suomalaisen ruokapalveluyrityksen tai esimerkiksi kunnan ruokapalvelujohtaja, haluaisitko varmistaa hankkimiesi raaka-aineiden ja edelleen tarjoilemasi ruoan turvallisuuden? Entä jos olisit ylikansallisen pikaruokaketjun johdossa, tekisitkö samoin? Kyllä, niin minäkin tekisin.

Mitä varmemmin ruoan tai raaka-aineen tuottaja pystyy osoittamaan, että ruokaturvallisuus on kunnossa, sen paremmin se tulee saamaan tuotteensa jatkossa suurien (ylikansallisten) yritysten ruokalistoille tai kaupan hyllylle. Oli kuinka turvallista tahansa, myös suomalainen raaka-aine on brändiriski yritykselle, ellei sen tuotantoketju ole laatuvarmistettu ja sertifioitu/auditoitu. Monikansallinen yritys ei ota riskiä, että brändi tahraantuu yhdessä maassa; se vaikuttaisi hyvin nopeasti yrityksen maineeseen koko sen toiminta-alueella.

Kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kauppaketjuilla (Tesco, Carrefour ja Marks & Spencer) on omat alkutuotantoa koskevat laatujärjestelmänsä. Samoin suurilla ylikansallisilla ketjuyhtiöillä (MacDonalds, Subway etc). Niiden toimittajaksi et pääse, ellet toimi niiden standardien mukaisesti. Lisäksi on olemassa on yleisiä standardeja (ISO 22006, GlobalGAP, Laatutarha, SvenskSigill, Red Tracktor etc.), joita esim. kauppa käyttää.

Kasvisala on ollut isojen muutosten kourissa kuten muutkin tuotantosuunnat. Vaikka tilamäärät ovat vähentyneet, ovat kokonaissadot ja kasvihuonealat kuitenkin kasvaneet. Nykyään yksi tila tuottaa yhä isommalle kuluttajamäärälle tuotteita. Kasvisten käyttö tulee lisääntymään, myös ruokapalveluissa. Niiden osuus myös ruokaturvallisuudessa tulee kasvamaan. Yhä useampi asiantuntija nostaa tulevaisuuden ruokaturvallisuushaasteeksi kasvisketjun hygieniakäytännöt.

Suomalaiset kasvisten tuottajat pohtivat parhaillaan joko kansallisen laatujärjestelmän pystyttämistä (3. osapuolen audiointi) tai kansainväliseen GlobalGAP järjestelmään liittymistä, jollain keinoin. Kasvisala ei pystyne laajamittaisesti liittymään GlobalGAP:iin mutta kansallisen järjestelmän, eli Laatutarhan, kolmannen osapuolen sertifiointi saattaa olla mahdollista lähivuosina. Laatujärjestelmä kiinnostanee niitä tuottajia, jotka mielivät mukaan kansainväliseen kauppaan tai toimittajaksi isoille ruoka-alan yrityksille tai ruokapalveluyrityksille. Kyse on tietysti kustannuksista; laatujärjestelmä pitää pystyä myös rahastamaan − ellei siitä kohta tule markkinoille pääsyn edellytys.

Terveisiä muuten EU:n Sisämarkkinat 20 vuotta! juhlaviikolta. Yhteisillä markkinoillamme kaikki liikkuu, ruokakin, yhä vapaammin. Nämä markkinat vaativat laatustandardeja toimiakseen.

Kuntapäättäjä - ajattele! Hyvää halvalla?? Saksassa yli 10 000 sairastunutta

Saksassa viidessä osavaltiossa oli männä viikolla massaepidemia kun peräti yli 10 000 lasta ja nuorta oli sairastunut äkillisesti vatsatautiin. Epidemia puhkesi lasten hoitopaikoissa ja kouluissa, myös henkilökuntaa on sairastunut yli 300:ssa paikassa. Oireet olivat olleet kohtalaisen lieviä ja nopeasti ohi meneviä, silti parikymmentä lasta on joutunut sairaalahoitoon. Syyksi epäillään kouluissa ja hoitopaikoissa tarjottua ruokaa, osa jäljistä johtaa kiinalaisiin pakastemansikoihin.

Näin kunnallisvaalien alla tämä ja useat muut vastaavat uutiset panevat miettimään, mitä päätöksentekijä ajattelee ostaessaan halvalla raaka-aineita, joista ei voi olla varma. Kun olet vastuussa tuhansista ihmisistä, etkö haluaisi varmistua siitä, että tarjoat varmasti turvallista ruokaa? Tai ainakin osaat sitten käsitellä raaka-aineet niin, että ne eivät sairastuta ketään.

Paljonko tässä Saksan tapauksessa "säästettiin" ostamalla halpaa tietämättä millaista tuotetta? Mitkä ovat työstä poissaolojen ja sairauspäivien ja hoidon kustannukset? Mitä hieno sana "kokonaistaloudellisesti edullisin" kilpailutuksen yhteydessä oikein tarkoittaa?

Tässä lisää Saksan epidemiasta

Ehkäistäänkö ennalta, vai hoidetaanko sairaita? Ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ näkyvämmäksi. Zoonoosistrategialla merkittävien tartuntatautien kimppuun

Parhaillaan tehdään uutta kansallista zoonoosistrategiaa. Zoonoosien torjunnan ykköstavoite on kansanterveyden edistäminen.

Zoonoosit ovat ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia tauteja. Tautitartunnan voi saada ihmisen ja eläimen välisestä kosketuksessa, ruoan, veden, ympäristön tai hyönteisten välityksellä. Zoonooseja ovat muun muassa elintarvikkeiden välityksellä tarttuvat kampylobakteeri, salmonella, yersinia, listeria ja EHEC, eläimistä tarttuva rabies ja punkkien välityksellä leviävä borrelioosi sekä eläinten ja ihmisten välillä siirtyvä mikrobilääkeresistenssi.

Zoonoosit ovat vakavia uhkia terveydellemme. Joka vuosi kirjataan noin 10 000 ruokamyrkytystä, jotka ovat kampylobakteerien, salmonellan, noroviruksen (noro ei ole varsinainen zoonoosi mutta käsitellään siten) jne. aiheuttamia. Ja vain arviolta 10% niistä raportoidaan, eli lyhyellä matikalla Suomessakin on vähintään 100 000 sairastapausta joka vuosi. Niistä aiheutuu suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Akuutti sairastavuus (vaikka ripuli) on vain jäävuoden huippu, pitkäaikaissairastavuus (niveltulehdukset silmätulehdukset jne) aiheuttavat vielä merkittävämpiä kuluja ja haittaa. Zoonoosit kattavat vähintään puolet kaikista ihmisen infektioiden aiheuttajista (3/4) maailmanlaajuisesti, Suomessa 20-50%.

Matkailun räjähdysmäinen kasvu on lisännyt zoonooseja, ja matkailu onkin ehkä merkittävin suomalaisen zoonoosiin sairastumisen syy. Paljonko zoonooseja sitten tulee ruoan välityksellä? Kukaan ei tiedä. Arvellaan kuitenkin että tuontiliha ja muut tuonti elintarvikkeet ovat yksi suomalaisia sairastuttavista zoonoosilähteistä.

Zoonoosistartegia ottaa kantaa mikrobilääkeresistenssiin, jota pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä merkittävimmistä terveysuhkista. Erityisen huolestuneita terveydenhuollon piirissä ollaan ruoan välityksellä tulevan resistenssin takia; sillä sen välttäminen on kuluttajalle lähes mahdotonta. Miten voit valita ruokasi niin, että se ei sisällä mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja? Ehkä et mitenkään, joten muista käsitellä ruokaa oikein. Esim broilerin kohdalla pätevät vanhat säännöt kunnon paistamisesta ja keittiöhygieniasta huolehtimisesta.

Suomi edelläkävijä niin EU- kuin maailmantasollakin zoonoosien vastuksessa. Ihmisten terveyden eteen on tehty merkittävää työtä vuosia. Suomalainen lähtökohta zoonoosien vastustamisessa on ennaltaehkäisy eikä tilanteiden korjailu jälkikäteen. Jos ei voida ehkäistä ennalta, joudutaan toimiin mm. puhdistamiseen eli dekontaminaatioon (kuten esim USAssa ruhojen kloorikäsittely) . Suuri kysymys on yritetäänkö pitää yllä hyvää tilannetta Suomessa ja Euroopassa, vai aletaanko antaa periksi? EU ja USA vääntävät parhaillaan kättä saako maitohappokäsiteltyä lihaa tuoda EUhun ja saako jatkossa EUssakin käsitellä ruhoja maitohapolla.

Suomessa vastustustyötä on tehty kansallisesti hyvässä yhteistyössä kaikkien olennaisten tahojen kesken (ihmislääketiede, koko kotieläinpuoli, elintarvikepuoli). Ruotsia lukuunottamatta millään maalla ei ole näin ainutlaatuista tilannetta ja yhteistyötä. Nyt olisi aika nostaa tämän työn hyödyt isosti esiin. Olisi pystyttävä osoittamaan, mitä on saatu aikaan, mitä säästetty, lukuja ja faktoja. Ja Suomessa kannattaisi ehkä enemmänkin kuluttajaviestinnässä kertoa suomalaisen tuotannon eduista, tehdä näkyväksi ruokaturvallisuuden eteen tehtävä työ ...

Syötäväksi kasvatetut - perusfaktaa lihan tuotannosta

Suomesta on puuttunut kansantajuinen, ajantasainen, faktaan perustuva tietokirja ruoan tuotannosta. Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut ei voisi olla ajankohtaisempi; eläinsuojelulain kokonaisuudistus on alkanut, Euroopan maatalouspolitiikkaa ja tukijärjestelmää reivataan, (sian)lihankasvatus on kustannuskriisissä. Ja kohta on joulu ja voidaan taas odotella jokavuotisia kriisikuvia sikaloista... vitsi vitsi

Lappalaisen kirja sisältää paljon faktaa maidon, kananmunan, sianlihan, broilerin, naudanlihan tuotannosta, maatalouspolitiikasta, eläinsuojelusta, valvonnasta jne. Kirja pohtii tuotantoa erityisesti eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, ilman kiihkoilua, analyyttisesti. Melko paljon puhutaan myös tuoteturvallisuudesta (elintarviketurvallisuudesta). Varsinainen kirjan ydin on yllä mainittujen tuotannonalojen esittely, niiden puolesta kirja sopisi mielestäni vaikka oppikirjaksi.

Etukäteen ajattelin, että no nyt, nyt tulee kunnon lastillinen broilerin tuotantoa kohtaan. Mutta ei. Enemmän, aivan oikeutetusti, pohditaan hyvinvointiongelmia sianlihan ja maidon/naudan tuotannon prosesseissa. Kirjailijan taustatahot ja -informaatio ovat olleet kohdillaan.

Kirjan julkaisutilaisuuden alussa kirjoittaja pohti sitä, miten vieraantunut kuluttaja on ruokaketjusta. Tottahan se on. Se, että emme tiedä miten ruoka tuotetaan, vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa arvostamme. Mitä ruoasta haluamme maksaa, millaista ruokaa valitsemme, paljonko haluamme laittaa ruokailuun aikaa jne.

En ole itse kai kovin vieraantunut ruokaketjusta. Vietin kaikki lapsuuteni viikonloput ja kesät maito- ja viljatilalla, olin katsomassa kun vasikat syntyivät, näin teurasauto käyvän, tiedän miltä tankkimaito maistuu. Olen käynyt parilla broileritilalla, yhdessä broileriteurastamossa, muutamilla sikatiloilla, useilla nautatiloilla ja kanaloissa. Opiskelin eläintiedettä, tuotantoeläimiäkin auottiin ja opiskeltiin. Silti ymmärrän kirjailija Lappalaisen fiilikset kun hän nikotteli kahvipöydässä tilavierailun jälkeen syödessään juuri kokemansa tilan antimia. Ei meinannut minultakaan mennä makkarakeitto alas viimeisen sikatilakäynnin jälkeen, vaikka tila oli varmasti yksi parhaiten Suomessa hoidettuja, eikä minulla ollut kerrassaan mitään moitittavaa. Oikein mietin, että mistä se reaktio tuli?

Aika on muuttunut. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttu, että parressa olevat lehmät ovat vakava hyvinvointiongelma, kuten nyt. Tuotantoprosessi oli hitaampaa, ihan samanlaista tuotantoeläinten käytön maksimointia ei ollut. Nyt homma on mennyt niin ohjelmoiduksi, että tuotantoeläimestä on tullut kone. Yhtään lomaa prosessista ei saa. Tulos tai ulos. Onko siis liikaa vaadittu, että tuotantoeläin saisi lyhyen elämänsä aikana hyvän elämän?

Monet kaipaavat lisää tietoa ruoan tuotannosta, ja yhä useammat haluavat todisteen siitä, että ruoaksi kasvatettua eläintä on hoidettu hyvin. Lappalainen esittää hyvinvointimerkintää; samaa ovat vaatineet monet EU:n eläinsuojelujärjestöt jo vuosia. Kansallinen, suomalaisesta tuotantotavasta kertova järjestelmä on sianlihan osalta valmiina ensi vuonna. Se kertoo luotettavasti tuotantotavasta ja tuoteturvallisuudesta, ehkä myös ympäristöasioiden hoitamisesta.

Lihayritykset tuntuvat vielä tässä vaiheessa luottavan siihen, että tuottajaparin kuva paketissa ja netissä oleva kiva kuvailu tilan toiminnasta riittävät tiedoksi kuluttajalle. MTT tutki taannoin mitä kuluttaja haluaa; hän halusi faktaa eikä tuottajan naamankuvaa. Samaa sanoo Lappalainen: "Minua kuitenkin kiinnostaisi enemmän tieto tilakohtaisista kuolleisuusluvuista, sairastavuudesta ja olosuhteista kuin se, käykö isäntäpari teatterissa". Kansallinen tuotantotavasta kertova järjestelmä tulee tässä hätiin: ei teatteria vaan tunnuslukuja.