Grythyttanin alue oli "tuhon partaalla", työttömyyttä, toivottomuutta; pelastajaksi tuli ruoka, ruokakultuuri.
Saimme kahden päivän ajan tutustua Grythyttaniin, ja toki myös meille paljastettiin yhtä suurisuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin tähänastisetkin jo toteutuneet planit.
Grythyttanin opit menevät suoraan hyödynnettäväksi Suomeen; kunnianhimoinen haave on saada ruokakulttuurin professuuri Helsingin yliopistoon jo ensi vuonna.
Paras oppi retkestä oli se että henkilökohtaisilla suhteilla, innolla, asiaan uskomisella ja sinnikkyydellä asiat saadaan tapahtumaan. Ja vielä yksi oppi suomalaisille, ruokakulttuuriasiat menevät eteenpäin yhteistyöllä eikä mustasukkaisella omistamisella. Kaikki opit, hyvät käytännöt jakoon vaan. Kun antaa omastaan, saa enemmän.
Lue Pauliinan juttu aiheesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti