200 miljoonan euron syy levittää Makukoulua

Innostuin taannoin blogaamaan Makukoulusta. Makuoppitunnit ja kerhotuokiot mahdollistavat lapsille ja nuorille sukelluksen ruokamaailmaan kaikilla aisteilla. Tällaisten makutuntien pitäisi olla kaikkien oppilaiden perusoikeus. Homma on lähtenyt leviämään laajasti Suomeen, nyt jo yli 500 varhaiskasvatuksen parissa ja kouluissa työskentelevää on saanut koulutusta. Ja onpa jo kouluja joissa Makukoulu on integroitu opetukseen, esim. Helsingin Viikin norssin kaikki 3. luokkien oppilaat käyvät Makukoulun.

Mitä hyötyä on Makukoulusta? Viikin Norssin opettajat esim. kertovat että lapset syövät koululounaan paremmin, vihreät ja hedelmät uppoavat paremmin, ja nyrpeät nenät kouluruokailussa ovat vähentyneet - vaikka itse kouluruoka ei ole mitenkään muuttunut. Uutuudenpelko, joka on luonnollista ihmisille, vähenee.

Makukoululla voi olla isoja positiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Nimittäin uusien makuelämysten vierastamisella saattaa olla yhteys lihavuuteen. Ne ketkä ovat "uutuudenpelkoisia" syövät muita vähemmän kasviksia, hedelmiä ja kalaa. Ja tutkimusnäyttöä on siitä että uutuudenpelko korreloi painoindeksin kanssa positiivisesti. Joka vuosi lihavuuden hoitoon menee Suomessa vähintään 200 miljoonaa euroa, sairaalapaikkoja vaaditaan yhden kokonaisen keskussairaalan verran! Tässä on totisesti kannustinta Makukoulun käyttöön!

Niin sosiaalista että

Sosiaalista mediaa tunkee joka paikasta. Kesti tovin ennen kuin tajusin että aijaa - tämä nykyajan normaali kanssakäyminen verkossa on hienosti sanottuna sosiaalista mediaa. Ruokakenttä se vasta sosiaalistamediaa täynnä onkin, on keskustelupalstaa ja blogaajaa niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin.

Ruokablogaajien kanssa käytiin taannoin tosi kiinnostavia keskusteluita siitä, että varteenotettavista blogeista on noussut uusi "mahti" perinteisten toimittajien rinnalle. Kuka vaan voi ryhtyä nyt ruokablogaajaksi, sana on vapaa, ei tarvitse käydä läpi toimittajakouluja ja kilpailua arvostettujen ruokalehtien toimittajaksi pääsystä. Ja mikä hauskinta: toimittajat ovat alkaneet käyttää blogeja materiaalin, juttujen ja ideoiden lähteenä. Sosiaalinen media antaa kaikille mahdollisuuden olla "ruokatoimittaja".

Mekin ruokakulttuuriohjelmassa tehtiin jo vuonna 2008 ensimmäiset kokeilut sossumediasta, kun perustin Kouluruokavaalit Facebook sivut ja käynnistettiin verkossa Kouluruokavaalit kampanja kunnallisvaalien alla. Silloin saatiin muutamaan sos.mediassa pyörivään vaalikoneeseen kouluruokakysymys jne. Monilla ehdokkailla oli jo omat naamakirjasivut ja jotkut blogasivat. Homma räjähtää varmasti ihan eri svääreihin tänä syksynä kun ryntäys arkadianmäen posteihin alkaa. Ruotsissa jo 71% kansanedustajista kuuluu Facebookiin, ja Twitteriäkin käyttää jo joka kuudes, kertoo Svenska Dagbladet. Perässä tullaan.

Ruokapuhe elää nykyään verkossa, Sre:kin kertoo siitä enemmän lisää maaliskuussa. Kiinnostavaa...

Grythyttan

Vilken underbar platsen, Grythyttan. Keskellä ei mitään sijaitsee Grythyttan, Ruotsalaisen ruokakultuurin kehto. Armottoman lobbauksen, ison työn sekä ihmeellisen dynamon Carl Jan Granqvistin ansiosta on syntynyt Grythyttanin kompleksi joka yhdistää korkeakoulun, pienyrittäjyyden, turismin. Valtio halusi, maakunta halusi ja kunta halusi rakentaa måltid-käsitteen ympärille jotain täysin uskomatonta ja ennen näkemätöntä.
Grythyttanin alue oli "tuhon partaalla", työttömyyttä, toivottomuutta; pelastajaksi tuli ruoka, ruokakultuuri.

Saimme kahden päivän ajan tutustua Grythyttaniin, ja toki myös meille paljastettiin yhtä suurisuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin tähänastisetkin jo toteutuneet planit.

Grythyttanin opit menevät suoraan hyödynnettäväksi Suomeen; kunnianhimoinen haave on saada ruokakulttuurin professuuri Helsingin yliopistoon jo ensi vuonna.

Paras oppi retkestä oli se että henkilökohtaisilla suhteilla, innolla, asiaan uskomisella ja sinnikkyydellä asiat saadaan tapahtumaan. Ja vielä yksi oppi suomalaisille, ruokakulttuuriasiat menevät eteenpäin yhteistyöllä eikä mustasukkaisella omistamisella. Kaikki opit, hyvät käytännöt jakoon vaan. Kun antaa omastaan, saa enemmän.

Lue Pauliinan juttu aiheesta

Matkamessuilla ruokamatkailua etsimässä

Matkamessut avautuivat tänään Helsingin Messukeskuksessa. Kiersin messualueen pikaisesti läpi erityisenä missiona ruoka ja ajatus ruokamatkailusta. Ruoan ja matkailun yhdistäminen on vielä vähäistä, sen näki messuiltakin.

Muutamia valopilkkuja onneksi Suomi-puolelta löytyi. Karelia á la carte oli isolla ja valoisalla osastolla läsnä; maistiaisia ja myyntiä sekä koko konseptin esittely oli tehty taiten. Karelian á la cartea kehtaa esitellä, pohjoiskarjalaisten ravintoloiden, ruoka- ja matkailuyritysten verkostossa on jo yli 100 yritystä. Kainuun iso osasto oli ottanut rönttöset avuksi, hyvä niin. Ja löytyipä sieltä tuttaviakin, hienoa kun kasvot Herrankukkaron perjantai-reseptin takana ovat nykyään tutut.

Makukoulu - huikea keksintö!

Vanhat keinot eivät riitä, "terveysvalistuksen" aika on ohi. Tarvitaan iloista ja omaehtoista ja kokeilevia menetelmiä ruokakasvatukseen. Onneksi meillä on Makukoulu!

Suomeen on rantautunut jo muutamia vuosia sitten Sapere-menetelmään perustuva uudenlainen oppimismetodi joka yhdistää oman kokemuksen ja tiedon. Se on aivan mahtava keino vaikuttaa lapsen aistimaailmaan, opettaa heille ruoan kokonaisvaltaisuutta, auttaa ymmärtämään ja oppimaan terveitä makuja ja poistamaan ruokaan kohdistuvia ennakkoluuloja. Jos kaikki lapset saisivat makukoulutuksen jo pienenä olisi siitä suurta hyötyä myöhemmin, läpi elämän.

Makukoulussa lapset pääsevät itse omien aistiensa avulla tutustumaan ruoka-aineisiin, maistamaan, haistamaan ja tuntemaan, sekä kuvailemaan sanoin miltä mikin maistuu ja suussa tuntuu. Makukoulun jälkeen ruoka ei ole enää hyvää tai pahaa, mauille on tullut paljon lisää sisältöä.

Olen todella innoissani ja iloinen kun saan todeta että Sre on mahdollistamassa Makukoulujen leviämisen laajamittaisesti suomalaisiin alakouluihin, päiväkoteihin ja koulujen kerhotoimintaan.

”Viisi aistia, viisi syytä syödä älykkäästi”

Karkkiverolla paikataan valtion kassan lovea

Vaikka ruoan alv:t saatiinkin laskemaan, käydään verokeskustelua edelleen vilkkaasti, sillä valmistelu makeis- (tai sokeri) ja juomaverotuksesta on juuri nyt ajankohtainen. Rasvaveroakin poliitikot ovat väläytelleet. Tämä siksi, että hallitus päättänyt 100 miljoonan veronkeräyksestä ruokaa/juomaa verottamalla vielä tällä hallituskaudella. Nykyisen virvoitusjuomaveron korottamisen lisäksi otetaan käyttöön makeisvero, sillä viime vuonna limsavero kerrytti valtion kassaan vain 36 miljoonaa ekeä. Veronkorotuksilla aiotaan osaltaan myös suitsia suomalaisten karkinhimoa ja lihomista. Hinnan korotusten pitäisi olla isoja, että ne vaikuttaisivat ostokäyttäytymiseen, vasta yli 15% korotus hinnassa vaikuttaa.

Suomessa alv kannat 1.7. lähtien ovat 23% tavaroille ja palveluille, 13% elintarvikkeille, rehuaineille ja ravintolapalveluille, 9 % lääkkeille, kirjoille, majoituspalveluille ja 0 sanoma ja aikakausilehtien tilausmaksuille. ALV on yleinen kulutusvero, eikä sen tarkoitus ole ohjata kuluttajien käyttäytymistä, sanoo VM. 0% ALV kanta tuoreille hedelmille ja vihanneksille olisi kuitenkin ollut hyvä idea. Se olisi saattanut jopa ohjata kuluttajien ostokäyttäytymistä, sillä suomalainenhan ostaa hinnan mukaan. Enemmän vihreää, vähemmän sokeria.

Nyt kun ei siis enää puhuta ALV muutoksista, ainakaan tällä hallituskaudella, katseet on siirretty valmisteveroihin (ns. haittaveroihin) rasvaveroon, makeis/sokeriveroon, virvoitusjuomaveroon. Kaikkien näiden ongelmana on se miten ne voidaan yksiselitteisesti määrittää ja kantaa. Täyttä selvyyttä ja yksimielisyyttä ei ole esim. mitä rasvoja pitäisi ja mitä ei pitäisi verottaa, eli terveysperustelut eivät ole yksiselitteisiä. Muitakin kysymyksiä on, kuten esim miksi virvoitusjuomaveroa kannetaan valmiin juoman mukaan, jolloin marjamehujen tuottajat maksavat kuluttajan lisäämästä vedestä tai miksi virvoitusjuomaveroa pitää maksaa vissyistä, joissa ei ole sokeria? Virvoitusjuomaveron alkuperäinen tarkoitushan aikoinaan oli rajoittaa limsojen kulutuksen kasvua.

Elintarviketeollisuus ei näistä ”rangaistusveroista” pidä. Perusteiden määritteleminen on hankalaa eivätkä ne saa kohdella valmistajia eriarvoisesti. Uudet veroratkaisut pyritään tekemään jo 1.7. mennessä.

Ihan fiiliksissä vieläkin

Kiitos Teille huikeille ihmisille kuukauden ruokablogien takana! Olette hienoja, innostavia, luovia, upeita ja hauskoja tyyppejä. Kyllä virkamies taas jaksaa uskoa asiaansa.

Jatketaan.
Rakkaudesta ruokaan (- ei aviopuolisoon tai sisarukseen).
t. Puumanainen

Ei EU-kouluhedelmäohjelmaa Suomeen

Vuonna 2010 Suomessa ei oteta käyttöön EU:n kouluhedelmäjärjestelmää, koska se toisi koululaisille vain yhden lisähedelmän kuukaudessa ja järjestelmä olisi hallinnollisesti hyvin raskas. Näin on nyt päätetty valtionhallinnossa. Kädenvääntö kouluhedelmäohjelmasta päättyy siis tällä erää.

Ministeriöt näkivät lasten ja nuorten hedelmien, marjojen ja vihannesten syömiseen puuttumisen kuitenkin tärkeäksi ja päättivät virallisen EU ohjelman sijaan panostaa vuosina 2010 - 2011 lasten ja nuorten hedelmien, marjojen ja kasvisten kulutuksen lisäämiseen tähtääviin hankkeisiin. Vuonna 2010 kolmannes MMM:n menekinedistämisvaroista tullaan käyttämään hedelmien, marjojen ja vihannesten menekinedistämiseen. Lisäksi STM:n määrärahoista voidaan tukea hankkeita, joilla edistetään lasten ja nuorten hedelmien, marjojen ja kasvisten kulutusta.

Hyvä että asiaan panostetaan jollain lailla, vaikka virallista EU ohjelmaa ei aiheesta saatu aikaan.

Söisitkö keinolihaa?

Eräällä Linkedin Lohas-keskustelupalstalla on menossa mielenkiintoinen debatti keinolihasta. Keinolihaahan kasvatetaan tietojeni mukaan ainakin koeluonteisesti mm. Hollannissa ja lihan korvaamista pohditaan maailmalla laajasti ks esim mielenkiintoiset sivut "Future Food - Meat without Livestock". Miksi oikea liha pitäisi korvata keinotavaralla? No kaipa sitä ihmiskunta tarvitsee vaihtoehtoja, joudumme lihan takia ottamaan kantaa mm. eläinten hyvinvointiin, eläintauteihin, maailman veden kulutukseen, maatalousmaan käyttöön liha vs. kasvintuotanto, ilmastopäästöihin (18% tulee kotieläintuotannosta) jne.

Henk.koht. keinoliha tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Olen sekaravinnon syöjä, enkä aio luopua "oikean" lihan syönnistä, vähentäminen ja kohtuullistaminen on tullut kyllä ilmastokeskustelun myötä ajankohtaiseksi. Mutta jos lihan syönnistä pitäisi luopua jostain syystä kokonaan niin jättäisin mielummin koko lihan pois lautaselta kuin laittaisin keinolihaa suuhuni... toisaalta kun miettii mitä nytkin koko ajan popsin "keino"jugurttia, "keino"kermaa, "keino"paakkelseja niin ehkä se keinoliha ei niin kauheaa olisikaan jos suutuntuma ja maku olisivat kuten oikeassa lihassa, mutta silti...ei!

Söisitkö itse?

Se on loppu ny!

Siis Joulu. Loppiainen lopettaa joulun. Koristeet on kerätty ja kuusi viskattu pihalle. Vika urakka menossa, piparkakkutalon tuhojaiset. Onneksi naapurienkin lapset tulivat auttamaan.

Uuden vuoden lupauksia

Vieläkö voi tehdä uuden vuoden lupauksia, vaikka on jo vuoden 6. päivä? Ajattelin tänä "Aikuisen naisen juhlavuotena" luvata itselleni seuraavaa:
- hidastaa tahtia edes vähän, keskittyä olennaiseen
- säilyttää intohimo työtä kohtaan
- olla armollisempi itselleni
- tehdä lasteni kanssa yhdessä ruokaa entiseen tapaan, mutta otetaan pojan toiveesta kohteeksi yksi keittokirja ja kokeillaan siitä mahdollisimman montaa reseptiä. Poika on ihastunut Välimäen Mummola -kirjaan, joten olkoon se ensimmäinen kokkailujemme koekappale
- syödä useammin kestävästi, sesonkia, kasvista ja luomua
- huolehtia fyysisestä kunnostani, juosta ainakin yhden maratonin ja aloittaa hotpilateksen
- toteuttaa monivuotisen unelmani päästä Lapin ruskaan

Ei ollenkaan vaikeita lupauksia, mitä itse lupasit? Malja uudelle vuodelle!

Ruokavuoden 2009 tilipäätös

Ruoka puhutti vuonna 2009 ehkä enemmän kuin koskaan ennen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Maailma heräsi, jälleen kerran, ruoan riittävyyteen. FAOn johdolla marraskuussa yritettiin ratkoa yhtä ihmiskunnan suurimmista tragedioista, nälkää. Miljardi nälkäistä ihmistä maapallolla on kammottava luku, eikä nopeaa ratkaisua nälkäongelmaan ole näköpiirissä. FAO:n mukaan 30 miljardin euron vuosittaiset investoinnit riittäisivät varmistamaan elintarviketurvan maapallon väestölle, miksi ei sitten laiteta tuulemaan? 40 vuoden päästä tarvitsemme 70% enemmän ruokaa kuin nyt, mission impossible?

Suomessa ruoan hinta sai positiivisiakin otsikoita aikaan, veroratkaisujen takia. Historiallinen alv alennus, jota kymmenen vuotta pohjustettiin, toteutui vihdoin lokakuussa. Samaan hengenvetoon hallitus päätti ottaa käyttöön 2010 makeis- ja virvoitusjuomaveron. Karkkiverosta, varsinkin juomapuolella, tullee vielä iso vääntö, voimia vain kolleegoille sinne VM:ään.

Ruoan turvallisuus ja tuotanto repi otsikoita salmonellasta kylmätiskien kaloihin ja lopulta sikojen kohteluun. Sikaskandaali juuri ennen joulua alkaa olla jo perinne? Se ei kuitenkaan saanut suomalaisia luopumaan joulukinkusta, mutta ajattelemisen ja tekojen aihetta se kyllä antoi kaikille sikaketjun osapuolille. Syksyllä Suomessa aloitetiin vihdoin myös keskustelu "hymynaamoista" eli siitä voitaisiko meillä merkitä julkisesti esim. ravintoloiden tai kauppojen hygieeninen taso.

Lähellä tuotettu ruoka, lähiruoka, oli vuoden "voittaja". Kansa löysi yhä useammin ruokaa lautaselle jonka alkuperä oli tiedossa. Suuntaa todellisesta lähiruoasta näytti Valkoisen talon rouva Obama perustaessaan kasvimaan takapihalleen. Yksi lähiruoan draivereita oli eittämättä ihmisten herääminen ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutos, syömisen ympäristövaikutukset yleensä herättivät ihmisiä miettimään mitä ruokaa ja mistä lautaselle valitsee. Luomu jatkoi menestystä muissa Pohjoismaissa voimakkaasti, Suomessa edelleenkään luomu ei ole lyönyt isosti läpi. Tai no on, maitohyllyssä kyllä, luomumaidolle raivataan tilaa yhä enemmän.

Puhe ruoasta lisääntyi, näin minusta ainakin tuntuu. Ruokapuhe elää paitsi lehtien palstoilla myös verkossa. Maaliskuussa saamme tietoa mistä verkossa oikein puhutaan, odotan kädet syyhyten tietoja. Kouluruoka puhutti erityisen paljon, ja kuntien säästötoimet ruoan suhteen. MTV3 etsii parhaillaan vuoden uutisjuttua, mukaan on päässyt kouluruoan säästötoimet

Henkilökohtaisia kohokohtia oli vuoden ajalta ehdottomasti monet vaikuttajatapaamiset, joissa ihmisten palaute ja kirkkaat silmät saivat aikaan tunteen että muutoksia tapahtuu. Michael Pollanin kirja "Oikean ruoan puolesta" oli paras vuoden aikana lukemani kirja, suosittelen ihan kaikille. Lähiruokaviestiviikko oli sykähdyttävin elämys, harvoin tuntee tekevänsä niin oikean asian puolesta työtä kuin sen viikon aikana, jolloin sain puhua suoraan lähes 100:lle kuntapäättäjälle. Hienointa ruokaelämystä en voi listata, niitä oli niin monia. Mutta täytyy sanoa että muutaman kerran kun miljöö, seura ja ruoka olivat kohdallaan, juomasta puhumattakaan, olin taivaissa.

Tervetuloa 2010.