Merrat vesille, rapuja!

Tänään alkaa ravustuskausi. Olen päässyt tutustumaan opiskeluaikoinani rapuihin myös kuorta syvemmälle, sillä osa opinnoistani ja jopa lopputyöni käsitteli rapuja. Opiskeluaikoina toimin kotiseudun ympäristökeskuksessa koekalastajana ja siinä meni kesä poikineen ravustellessa upeassa Kymenlaaksossa. Harmi että ei tullut laitettua muistiin parhaimpia rapupaikkoja.

Nykyään ravustus on loppukesän rituaali, jota harrastetaan mökillä ollessa. Laiturin alusta ja mökkitontin rantaliepeet ovat otollista rapumaastoa, josta saalista tulee kohtuullisesti. Pienessä mökkijärvessämme on käynyt kuten usealla muullakin seudulla, että sinne joskus tn. luvatta siirretty täplärapu on syrjättänyt kotoisen jokiravun eli Astacus astacuksen.

Ravustuksessa on oma hohtonsa. Rapuhan on yöeläjä, joten illan ja yön tunteina voi luulla kuulevansa rapujen koluavan mertoihin. Käytän muovisia rapumertoja, ja houkuttimena päivällä ongittua särkeä. Jos onni suo niin merroista voi löytyä lähemmäs kymmenen saksiniekkaa/merta. Vaikka alamittaa ei enää olekaan, en ota pieniä alle 10 cm rapuja lainkaan, jääkööt kasvamaan ensi vuoteen. Rapuja keräillään sumppuun laiturin alle pari päivää ja kun riittävä saalis on koossa ne keitetään ja syödään, suurella nautinnolla. Mutta rapujen keittämisestä ja syömisestä kohta lisää mikäli Ahti suo antejaan...