Islantilaisittain food and fun

Virkamatkoilla pääsee joskus tutustumaan maihin, joihin ei välttämättä ensimmäiseksi itse menisi. Kesän alussa tehty virkamatka Islantiin oli melkoinen elämys. Islantilaiset kollegat olivat pitäneet huolta että Suomen delegaatio pääsi tutustumaan myös paikalliseen ruokakulttuuriin.

Mitä söimme Islannissa? Haita, lunnia ja valasta! Eksoottisemmasta päästä mainitakseni. Islantilainen ruokakulttuuri on rikasta ja iloista.

Hai jätti lähtemättömän "vaikutuksen". Voin haistaa ammoniakin katkun vieläkin nenässäni. Hai on "parasta jälkeen vuosi -päiväys" -ruokaa. Hai haudataan ensin puoleksi vuodeksi mätänemään maahan, sen jälkeen roikotetaan ilmassa toinen puoli vuotta ja sitten se onkin valmista. Hai pieneksi ja maistelemaan; perään on pakko ottaa kansallisjuomaa brenniviniä eli paloviinaa -että sellainen elämys. Kyseinen valmistusprosessi on tarpeen, jotta haissa oleva myrkyllinen ammoniakki saadaan pois.

Eniten debattia aiheuttanut ruoka Islannissa taitaa olla valaan liha. Järjestäytynyt valaanpyynti lopetettiin vuonna 1989 mutta edelleen valasta on ruokapöydässä - tutkimustarkoituksiin pyydettynä... Valaanlihaa ei saa vapaasti kaupasta, mutta monesta ravintolasta kylläkin. Valas maistui riistalle, osittain kalalle, vaikkei se kala olekaan. Maku oli sen verran outo että pidän edelleen valaista mieluummin vuonomaisemassa kuin lautasella.

Lunni, tuo kaunis isonokkainen lintu, on yksi Islannin symboleista. Sitä on metsästetty aina ja lunnipopulaatiot ovat suuria. Lunni maistui rasvaiselta, riistalta ja vähän kalalta. Islantilaiset rakastavat lunnia: joka vuosi metsästyskauden puolivälissä pidetään isot lunnifestarit, joilla voi nauttia lunnia monin eri tavoin valmistettuna.

Paikallinen snäksi - kuivattu turskan liha oli jopa miellyttävä tuttavuus. Jos siihen olisi tottunut lapsesta saakka korvaisi se varmasti perjantai-illan popcornit. Mutta: älä unohda snäck pussia tietokonelaukkuun, katku on seuraavana aamuna kamala.

Perinteinen kahvipala on Kleinur (kuvassa) eli donitsi islantilaisittain. Nautimme kleinuria niin kokouskahveilla kuin retkipäivän pannukahveillakin. Muoto näillä donitseilla on kuulemma "tekijän mukaan" vrt.karjalanpiirakka.

Ehkä miellyttävin tuttavuus oli hapanmaitovalmiste skyr, vähän kuin rahka Suomessa. Islantilaiset syövät skyriä aamu-,väli-,jälkiruoaksi. Se on erittäin terveellistä, ei sisällä lainkaan rasvaa mutta paljon proteiinia. Skyr on ilon lähde muutenkin. Se on eroottisten skyr-painien! olennainen osa ja sitä kuulemma heitetään perinteisesti hallituksen päälle protestimielessä. Viime aikoina Islannin hallitus on otaksuttavasti saanut siis skyristä pläsiin useasti. Islantilaiset osaavat nauttia:) food and fun.