Syödään yhdessä

Luen lähes päivittäin erilaisia hanke-esityksiä, joiden on tarkoitus saada nuorisomme ja lapsemme syömään "oikein"eli toisin sanoen terveellisesti. Valistusta, valistusta pisaa, mutta en enää usko lappuihin ja lippuihin ja täteihin jotka jakavat tietoa. Tekemistä Suomessa kyllä riittäisi, nuorisomme on kehno syömään hedelmiä ja marjoja. Ja me lihomme jatkuvasta napostelusta...



Mitä jos palattaisi peruskysymysten ääreen, perheisiin? Missä opitaan ruokailutavat, -rytmit ja asenteet, määrät ja ajat? Kotona, tai niin pitäisi olla. Mutta kodeissapa ei enää syödä yhdessä, syömisen mallia ei ole! Syitä on monia, mutta en nyt ala tässä syyllistää työssäkäyviä äitejä.

Suomessa syödään teollistuneista maista vähiten yhdessä, ja se on todella huolestuttavaa. Yhdessä syömisen sanomaa pitäisi viedä pontevasti eteenpäin vanhemmille, sillä yhdessä syöminen on arjen teko jolla pidetään huolta lapsistamme ja nuoristamme. Yhteisessä ruokapöydässä jaetaan päivän kuulumiset ja huolet, opitaan oikeaa ruokailurytmiä, tapoja ja sosiaalista yhdessä oloa. Se on paikka missä tavataan perheenjäsenet ainakin kerran päivässä, jos niin päätetään. Yhdessä syöminen osoittaa lapselle konkreettisesti sen että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänestä välitetään.


Lopetetaan lappujen jako ja mennään yhteiseen pöytään, siitä se lähtee.