Olen puhunut ja pulissut ruoan jäljitettävyydestä viimeiset kahdeksan vuotta. Ja ihmetellyt miksi Suomessa, joka on kuin pieni saari, ei osata/haluta hyödyntää suhteellisen helposti toteutettavaa jäljitettävyyden mahdollisuutta markkinaetuna. Kyllä, nyt sanot että jäljitettävyyshän on pakollista (yksi taaksepäin ruokaketjussa ja yksi eteenpäin periaatteella). Se on pakollista ruokaketjun toimijoille mutta minä kuluttajana en juurikaan voi saada tietoa ruokani alkuperästä, vaikka haluankin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Tällä viikolla vietetään EU:n Veterinary Weekiä Brysselissä. Aiheena on jäljitettävyys.
Aiheesta löytyy myös kaksi suomenkielistä videota:
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/FI.wmv
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/AT_FI.wmv
Muutamia rohkaisevia esimerkkejä löytyy Suomestakin, mutta jäljitettävyyden vieminen kuluttajalle asti on vielä lapsen kengissä. Miksi? Siksi että meidän ei ole vielä tarvinnut todistaa kuluttajille että ruokaketju toimii luotettavasti ja yhteistyössä - toivottavasti ei näin koskaan käykään. Mutta voisimmeko joskus mennä etujoukoissa, ja luoda järjestelmän, jolla todennetaan suomalainen ruoan tuotantotapa, vastuullinen ja kestävä tuotanto. Kaikki tiedot ja systeemit tämän luomiseen olisi jo olemassa, tarvitaan ainoastaan ruokaketjun yhteinen päätös. Suomessa, insinööritaidon suurmaassa, ko systeemin luominen (jota videoissakin esitetään) olisi pikku juttu.
Syömään!
3 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti