Muista Pohjoismaista listalle pääsivät Chez Dominique Suomesta (23) sekä Mathias Dahlgren (25) ja Oaxen Skärgårdskrog (42) Ruotsista.
(Kuvassa Claus Mayer Gastro -messuilla Helsingissä maaliskuussa)
Soppaa & sielunruokaa nykyään myös kestävästä kehityksestä.
Sikatilat ovat hätää kärsimässä sillä teuraskuljetukset ovat pysähtyneet ja karsinat täyttyvät kun teollisuus ei ota sikoja vastaan. Possu kasvaa kilon päivässä, joten siinä on hyvinvoinnista huolehtiminen tiukilla kun lisätilaa ei tule karsinoihin mistään. Teurastamo sakottaa ylisuurista possuista, mikä ei tässä tapauksessa ole tilan vika, ja vahingon kärsii tässä tapauksessa tuottaja. Ruuhkien purku teurastamoissa kestää kuukausia.
Onneksi maidonkeruu ja broileritilat on sentään jätetty lakon ulkopuolelle, eikä nautatilalla tilanne ole yhtä akuutti kuin sikatilalla.
Oikein nauratti uutisointi aiheesta: suomalaisten vappu on pelastettu kun tippaleipää ja simaa on saatavilla. Voiko epäolennaisempaa enää olla? Mitä suomalaiset tekevät kun teollisen leivän ja einesten valmistus loppuu? Jaa-a. Saisivatko suomalaiset tästä uutta pontta itse tekemiseen, vaikka ihan leivän leipomiseen jauhoista saakka?
Lapinlumo on totta. Kelien piti olla huonot, mutta toisin kävi, joka päivä paistoin satasella. Niinpä rinteeseen oli tietysti päästävä jo aikaisin aamusta. Kolme päivää laskettiin, ja nyt on polvet kipeät, oppisipa vielä joskus oikean tekniikankin.
Syötiinkin. Kuvassa on Vinkkarin poroburgeri, joka oli niin iso että siitä söi oikeasti kaksi nälkäistä: kaksi kunnon pihviä, neljä ruisleipää ja kasa sallaattia. Ihan mahtavaa! Kaveri kävi testaamassa ns. kasvishampurilaisen, jossa oli välissä paistettu hapankaalista pihvi. Ei niin mahtavaa.
Ruoka on paikan käyntikortti. Tänä vuonna ulkomaalaisia oli melko paljon. Oikeaan suuntaan ollaan menossa ruokalistoissa, omaleimaiset lappilaiset herkut ovat jo päätyneet osittain myös hampurilaispaikkoihin. Vielä lisää kehittelyä niin avot, ruoka on olennainen osa suomibrandin tekemistä. Pari vinkkiä: luomua, kunnon kasvisruokaa, marjavälipaloja, lisää poroa ja puikulaa myös pikaruokaan, kalaa (kunnolla tehdyt muikut).
Lappibrandissa on niin paljon mahdollisuuksia... Lappi on aito, clean, hiljainen ja kaunis, slow. Siirtäkää nämä seikat myös ruokatuotteeseen.
Pääsiäisen reissusta opin, että kun on tiedossa ruoan laittoa vieraassa keittiössä niin on paras ottaa omat välineet mukaan. Eipä mene hermo. Mitkä sun suosikkikeittiötyökalut on; ne joista et luopuisi?
Kun ruoka tehdään taidolla ja rakkaudella, nautitaan hyvässä seurassa ilolla oivan juoman kera, mitä muuta voi vaatia? Ei mitään, paitsi kahvin ja konjakin:)
APRILLIA!!! Syö silliä ja juo kuravettä päälle!!
No eihän mämmiä voi kieltää, sen juuret ulottuvat aina 1200-luvulle asti. Pääsiäisajan juhlapöytä ei ole arvoisensa ilman mämmiä? Mämmiä syödään ilmeisesti ainoastaan Suomessa. Se valmistetaan pääosin vedestä, maltaasta ja ruisjauhosta. Mämmi on hyvä esimerkki siitä miten elintarviketeollisuus pitää yllä ruokakulttuurimme perinteitä, sillä vain harva tekee itse enää mämmiä. Vanhat tavat ovat vieläkin mämmiperinteessä jäljellä, sillä aikaisemmin mämmi paistettiin koivuntuohessa tehdyssä rovessa ja nykyisinkin mämmi myydään rasioissa jotka muistuttavat koivuntuohta. Mämmin sanotaan kuvaavan kristityn velvollisuutta luopua "pahuuden hapatuksesta".
Omasta mielestäni mämmi on parasta jääkaappikylmänä kerman tai kermavaahdon kera. Mämmi jakaa kansaa. Itse en koskaan lapsena syönyt mämmiä, mutta näin vanhemmiten mämmikin on alkanut maistua. Vanhuus ei siis tule yksin, se tulee mämmi kainalossa. Kääk!