Pohjoismainen ympäristömerkki tulossa leipään ja leipomoille

Ensimmäistä kertaa ruoalle ollaan tekemässä Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteereitä. Leivästä aloitetaan.

Asuminen, liikkuminen ja ruoka muodostavat kolmikon, josta meidän arkemme ympäristövaikutukset tulevat. Ruoan ympäristövaikutukset ovat kolmannes. Tähän saakka ruoalle ei ole ollut merkintää, joka opastaisi ympäristön kannalta parempiin valintoihin.

Pohjoismainen Joutsenmerkki on toinen virallisista ympäristömerkeistä, toinen on EU:n ympäristömerkki. 

Joutsenmerkin tavoitteena on "saada aikaan mahdollisimman suurta ympäristöhyötyä sekä lisätä ympäristön kannalta parhaimpien tuotteiden kysyntää ja tuotantoa". Joutsenmerkin painopisteet ovat energia, biodiversiteetti, kemikaalit ja jätteet. Näille neljälle painopistelle kriteerit keskittyvät. Merkki käsittää koko elinkaaren eli raaka-aineen, valmistuksen, käytön ja hävittämisen.

Muutama huomio lähinnä raaka-aineiden ja alkutuotannon kriteereistä:

Leivän ympäristövaikutukset tulevat alkutuotannosta ja leipomon toiminnasta suurimmaksi osaksi. Joutsenmerkin kriteerit, jotka liippaavat alkutuotantoa/raaka-aineita, kohdistuvat luomuraaka-aineiden käyttämiseen, GMOn käyttökieltoon, viljan alkuperän jäljittämiseen, sertifioidun palmuöljyn käyttämiseen, transrasvojen käyttökieltoon ja muihin ravitsemuskriteereihin (rasvat, sokeri, suola, kuitu, natrium). Ohjataanko näillä kriteereillä alkutuotannon ympäristövaikutuksien pienentämiseen? Pitäisikö kannustaa alkutuotannon toimijoita elinkaarilaskentaan, eli perustaa kriteerit todellisiin ympäristövaikutustietoihin? Kallista, vaikeaa. Mutta sitten seuraavaan kriteeriversioon?

Tutkimustulokset maailmalta leivän ympäristövaikutustutkimusten osalta vaihtelevat huikeasti. Myös luomun vs. tavanomaisesti tuotetun leivän osalta tulokset ovat ristiriitaisia. Ei voida absoluuttisesti sanoa, onko luomu parempaa ympäristön kannalta vai ei, paitsi ekotoksisten vaikutusten (torjunta-aineiden käyttö) ja monimuotoisuuden osalta, jotka ovat luonnomukaisen tuotantotavan vahvuuksia. Luomukriteeri takaa myös raaka-aineiden jäljitettävyyden.

Joutsenmerkin kriteereihin on tuotu myös ravitsemus. Kriteeteerit koskevat leivän rasvan laatua ja määrää, suolan, sokerin ja ravintokuidun määrää. Kriteerit on otettu muissa Pohjoismaissa käytössä olevasta Avainmenreikä -merkistä. Vastaava kotimainen olisi ollut Sydänmerkki. On aivan oikein, että ympäristömerkitty ruoka on myös ravitsemuksellisesti kestävää. Julkiset ammattikeittiöt voivat olla kiinnostuneita hankkimaan sekä ympäristön että terveyden kannalta kestävää ruokaa, joten olisi hyvä että kriteeristö olisi yhteneväinen. Ympäristömerkin ja Sydänmerkin kriteerit erovat hieman. Eivätkö suomalaiset toimijat voisi käyttää Sydänmerkin kriteerejä?

Yhtenä kriteerinä on, että leivässä ei saa olla käytetty raaka-aineita, jotka ovat peräisin muuntogeenisistä kasveista. Mitenkähän tämä kriteeri ohjaa ympäristöystävällisempään tuotantoon? Kun GM tuotteita hyväksytään EU:ssa, ne käyvät erittäin tiukan arvioinnin myös ympäristövaikutusten puolesta. Hyväksyntä edellyttää, ettei niistä ole haittaa ympäristölle. Aihe kirvoitti laajaa keskustelua tänään kuulemistilaisuudessa. - Vaikea asia, jota Joutsenmerkki joutuu pohtimaan edelleen.

Kriteeriehdotus on nyt lausunnolla, kannattaa tutustua ja lausua.

http://www.ymparistomerkki.fi/files/3181/lausuntoehdotus_leipomo_ja_leipa.pdf

Ruoan ilmastovaikutusten laskentaan samat säännöt ja viestit

MTT:n vastuullisuuspäivässä viime perjantaina käsiteltiin mm elintarvikkeiden hiilimerkintöjä, joita on tälläkin hetkellä Suomessa useita erilaisia kymmenissä eri elintarvikkeissa ja ainakin kuuden yrityksen tekemänä.




Juhis Katajajuuren (MTT) kalvosta:
CO2 merkkiviidakko on melkoinen Euroopassa

Tilanne on sekava kuluttajan silmissä, ja viranomainenkin kaipaa kuluttajan tavoin yhtenäistä viestintää ja sekä laskentatapaa. Ilmastovaikutusten laskentaa ohjeistetaan jo useilla eri kansainvälisillä laskentasuosituksilla, joista osa on sektorikohtaisia ja osa maakohtaisia suosituksia kuten Ranskassa, Japanissa, Thaimaassa.

Suomessa MTT on tehnyt viime vuonna yhtenäisen laskentasuosituksen, jossa opastetaan suomalaiselle elintarvikealalle mitä ja miten lasketaan. Suositus ei tällä hetkellä sovellu luomutuotteille, ja joitakin prosesseja tullaan tarkentamaan jatkossa.
Ruoka on biologiaa ja biologisten prosessien ilmastopäästöjen arviointi on hankalaa; tuoteketjujen tietojen koonti on työlästä. Kansainväliset tietopankit tarjoavat keskiarvodataa, joka ei välttämättä ollenkaan ole sovellettavissa yksittäisiin tuotteisiin/ketjuihin. Tai siis voihan niitä soveltaa mutta eivät ne totuutta kerro. Yrityksiä kuitenkin kiinnostaa kaikille avoimien laskureiden ja tietopankkien kehittäminen, sillä yksittäisten tuotteiden laskenta on paitsi työlästä niin kallista.

Ensimmäinen yhteinen laskuri on jo tuotettu ja se julkaistiin pari viikkoa sitten kotimaiselle kasvihuonetuotannolle. Kasvihuonetuotannossa tarve yrityskohtaiseen (tilakohtaiseen) mallintamiseen on suuri, koska kasvihuoneiden tuotantojärjestelmissä on tapahtunut isoja muutoksia viime vuosina mm energiantuotannossa. Pari viikkoa sitten uutisoitiin tuloksia, mm että kotimaisen uusiutuvalla energialla tuotetun kh- tomaatin ilmastovaikutukset ovat samat kuin ulkomaisen vastaavan. Energian lähde on tärkein tekijä kh-tomaatin ilmastovaiktuksessa. Uusiutuvalla energialla voidaan vähentää ilmastovaikutusta jopa 80 %!

Kaikkien toimijoiden tavoitteena ja viranomaisenkin intressissä tulisi olla, että ruoka-ala laskisi yhtenäisesti ja sitten myös viestisi samoin argumentein/kärjin. Kuluttajaa ei pidä sekoittaa, vaan antaa ylipäänsä kokonaiskuva kulutuksen ilmastovaikutuksista, ruoan osuudesta ja siitä millaisilla valinnoilla kuluttaja itse voi vaikuttaa ja vähentää ilmastopäästöjä. Ruoka on kuitenkin yksi niistä kolmesta isosta tekijästä, jotka ratkaisevat. (Muut ovat asuminen ja liikkuminen).

Tulisiko ravintola-annoksen lihan alkuperä kertoa? Kuluttajainformaatioasetus parantaa kuluttajan tiedonsaantia elintarvikkeista

Kuluttajainformaatioasetus tuli voimaan joulukuussa 2011. Siirtymäaika pakollisia elintarviketietoja koskevien vaatimusten soveltamiselle on 13.12.2014 asti. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 13.12.2016 asti.

Mitä pakkaamattomista elintarvikkeista pitäisi kertoa?
Parhaillaan mietitään mitä kansallisia säädöksiä tehdään; ratkaistava on mm. mitä ja miten pakkaamattomista elintarvikkeista pitää kertoa. Pakkaamattomia elintarvikkeita ovat mm. kaupan palvelutiskin ja ammattikeittiöiden kautta myytävät elintarvikkeet, ravintola-annokset, pikaruoka-annokset jne. Allergeenit on ilmoitettava pakkaamattomista elintarvikkeista, mutta muiden tietojen osalta (esim. ravintosisältö, tuotteen tekijä, säilyvyys, nimi) voi jäsenvaltio säätää mikä on pakollista ilmoittaa.

Yksi mielenkiintoisimmista tiedoista pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta on varmasti raaka-aineen alkuperä. Yleinen periaate on, että elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa harhaan. Eli kouluruokalan linjastossa, olisiko syytä kertoa, että aterian broileri tulee Thaimaasta?

Pakkaamattomien vs. pakattujen elintarvikkeiden osalta kuluttajalle pitäisi taata tasapuolinen tiedonsaanti. Pakkaamattomien osalta olisi mietittävä vaatimuksia myös siltä kantilta, että ne eivät aiheuta vaikeuksia toimijoille. Pakkaamattomia elintarvikkeita myydään erityisesti pk-yrittäjien toimesta, suoramyynnissä, toreilla ja turuilla, ravintoloissa (jotka usein pieniä). Useat toimijat toivovat mahdollisimman vähän pakollisia vaatimuksia, jolloin tilaa jää vapaaehtoisille merkinnöille. Toivottavasti pienyrittäjät, lähiruoka- ja luomuyrittäjät, ravintoloitsijat ovat nyt hereillä ja aktiivisia. Pystyvätkö he täyttämään mahdolliset vaatimukset energiamerkinnöistä, suolan määrästä tms. Mitä haasteita merkinnät tuovat palvelutiskeille, joiden kautta myytävien ateriamäärien ennustetaan kasvavan?

Pakattujen elintarvikkeiden osalta Suomen kädet ovat melko sidotut, mutta pakkaamattomien osalta voimme siis säätää melko vapaasti itse mitä pitää ilmoittaa.