Keskimäärin suomalaisen hiilijalanjälki on 8 000 kg CO2, vaatimattonta ja minimikulutustasoista elämää elävä kirjastonhoitaja x.x. saa hiilijäljekseen 4 200 kg. Minun hiilijalanjälkeni koko on noin 14 000 kg CO2 (ilman työmatkoja 12 000 kg CO2). Sillä lailla. Noin 2000 kg CO2/hlö on tavoite, että maailma pelastuu.
Millä ihmeellä tämä yhtälö ratkaistaan?
Oma hiilireppuni täyttyy erityisesti asumismuodosta, lentelystä ympäri maapalloa ja oman auton käytöstä.
Ruoka muodostaa yksityisen kulutuksen päästöistä kolmanneksi suurimman kakun heti asumisen/lämmityksen ja liikkumisen jälkeen. Ruoka on sellainen hiilijäljen osanen, johon on hieman helpompi vaikuttaa kuin noihin kahteen, ja aika pienillä muutoksilla. Kaikista Suomen päästöistä tulee 68 % yksityisen kulutuksen kautta, joten meidän omilla valinnoillamme voimme todellakin vaikuttaa.
Eilen ja tänään olen saanut olla ruokakaupan Peloton työpajoissa mukana - huikeeta. Paikalla on kattava joukko kaupan ketjuja ja yksityisiä kauppoja Suomesta. Peloton konsepti tuo yhteen portinvartijoita, jotka oikeasti voivat vaikuttaa vähähiilisempään tulevaisuuteen, mutta ei vain hyvää hyvyyttään vaan tekemällä liiketoimintaa siitä. "Pelottomat ovat edelläkävijöitä ja tuulen halkaisijoita, jotka myös tekevät pääjoukosta irtiottoja", juuri näin se on on, katso vaikka em linkistä jo nyt saatuja Peloton työpajojen innovaatioita. Työpajat ovat jatkavat Sre:n vastuullisen syömisen teemavuotta 2010, aiemmin samanlainen paja tehtiin mm. kotitalousopeille ja medioille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti