Usein keväällä kylvän varhaisessa vaiheessa basilikat sisäruukkuihin, ja heti kun uskallan, kylvän ensimmäiset yrtit kasvimaalle pienen minikasvihuoneen suojaan.
Minulla on vain noin 4 neliötä kasvimaata takapihalla, mutta se on lähes kokonaan täynnä eri salaattilajeja. Viime kesänä takapihalla kasvoi viisi erilaista salaattia, purjoa, retiisiä, yrttejä ruukuissa, mansikoita kukkalaatikoissa ja raparperi perennapenkissä.
Joka kevät käydään perheessämme sama keskustelu; haluan lisää maata. Revitäänkö loputkin nurmikot pois, ja niin siinä käy että vuosi vuodelta hyötytarha laajenee - tavalla tai toisella. Olen keksinyt, että koska minitakapihaamme ei saa lisää maapinta-alaa, kasvatan ruokatuotantoa ylöspäin, kerrostan, hankin erilaisia telineitä ja tikkaita, joihin ripustetaan ruukkuja ja kasvulaatikoita.
On suloista, että omasta maasta saa pitkin kesää tuoreet salaatit ja yrtit. Haaveilen vuoramaasta, ja ehkäpä joku vuosi saankin sellaisen hankittua.
Puutarhan hoitaminen aiheuttaa pelkkää mielihyvää. Perheen lapset ovat puuhissa mukana ja näkevät luonnon ihmeen - sen miten ruoka syntyy. He ovat ylpeitä ensimmäisiä salaatteja korjatessaan omien kättensä työstä. Ehkä tämä pienimuotoinen viljely opettaa heille että ruoka ei synny sattumalta ilman työtä ja vaivaa. Jos tämä saa heidät arvostamaan ruokaa ja sen tuottajia, niin pikku puuhailumme eivät mene hukkaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti