Kuntapäättäjä: näpit irti koululaisen lautaselta

Kouluruoka on ollut jälleen otsikoissa, ja syystäkin. On se aika vuodesta nimittäin kun kunnissa mietitään ensi vuoden budjetteja. Kunnan budjetista kaikkeen julkiseen ruokapalveluun, eli sairaaloissa, kouluissa, päiväkodeissa ja hoivakodeissa tarjottaviin aterioihin menee korkeintaan 2%. Tästä parista prosentista varsinaiseen ruokalaskuun menee ehkä maximissaan 40%. Loppu menee palkkoihin ja muuhun.

Tampere näytti esimerkkiä ja sai kohun aikaan, lapsen lautaselta oltiin viemässä liha ja kasvikset! Käsittämätöntä touhua. Onneksi järki ehkä voittaa, ja Tampereellakin ymmärretään että lasten ja nuorten ruokailusta ei saa pihistää. Mikään ei voi olla pimeämpää kuin säästää näiden ryhmien ruoasta.

Kouluruokailu on nähtävä investointina pikemminkin kuin kuluna. Ja investointi se tosiaan on monessakin mielessä, sillä lapsille tarjottu kunnon ruoka on pitkän ajan investointi paitsi kuntalaisten terveyteen myös kunnan talouteen. Sairaudenhoitokulut, jotka johtuvat huonosta tai väärästä syömisestä, tulevat olemaan tulevaisuudessa nimittäin mittavat.

Saan päivittäin soittoja kunnista, joissa tuskaillaan ruokahankintojen valumista yhä kauemmas oman kunnan alueelta. Te, jotka päätätte kunnissa, ottakaa nyt lusikka käteen ja päättäkää että ruoka on kunnassanne strategisessa asemassa kuntatalouden, työllisyyden, kuntalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa. Päättäkää, että tilaatte ruoan kuntalaisellenne mahdollisimman läheltä, jotta voitte samalla pitää kuntanne yritykset ja maaseudun hengissä, saatte tuoretta ruokaa, joka ei ole kiertänyt puolta maapalloa ja säästätte vielä ympäristöäkin. Apua hankintojen kilpailuttamiseen on olemassa, mutta päätös on tehtävä siellä korkealla valtuustossa.