Kestäviä keitoksia

Ruokaketjun vastullisuus, kestävät toimintatavat ja kuluttajien valinnat ovat olleet esillä viime aikoina erityisen tiuhaan. Viime viikolla julkaistiin jälleen uusi tutkimus siitä miten vastuullisuutta voidaan ruokaketjussa tuotteistaa ja mitata. Vastuullisuuden koko käsitteen ymmärtäminen on ollut melko hankalaa; käsitykset vastuullisuuden sisällöstä vaihtelevat paljonkin. Se mitä kuluttajat ajattelevat vastuullisuudesta saattaa poiketa yritysten ajatusmaailmasta.

Niin sanotun kuluttajan kerrotaan yhä useammin valitevan tuotteita jotka ilmentävät hänen omaa arvomaailmaansa. Ja yhä useampi on kuulemma kiinnostunut siitä miten ja missä hänen ruokansa on tuotettu, mitä vaikutuksia ruokatuotannolla on ollut ympäristöön, ihmisten ja eläinten hyvinvointiin, aluetalouteen, työllisyyteen. Vastuullinen liiketoiminta on mahdollista tuotteistaa, toisin sanoen se on mahdollista tehdä tuotteisiin asti näkyväksi. Kuluttaja kohtaa ruokaketjun vastuun ruokakaupassa tai ravintolassa. Jo nyt kaupan hyllyillä on merkittävä määrä vastuusertifioituja tai brändättyjä tuotteita.

Kyllä, vastuullisuus kiinnostaa. Viime vuonna kuluttajien luomuostot Suomessa kasvoivat 19% edellisen vuoden lukuihin verrattuna. Erityisesti luomumaidon ja -lihan myynti kasvoi huimat 40 %. Myös Reilun kaupan tuotteiden kasvu oli erittäin suurta: viime vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli yli 60%. Kuulin tällä viikolla että Eloveena kaurahiutaleiden myynti kasvoi selvästi viime vuonna; en keksi siihen mitään muuta syytä kuin CO2 merkinnän, jonka Raisio toi ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä juuri Eloveenaan.

Tietoa ruokaketjun ja syömisen ympäristövaikutuksista tulee lisää tänä vuonna. Tänään julkaistiin ENVIMAT-malli jossa tutkitaan Suomen kansantalouden materiaalivirtoja, ruoka näissä mukana. Syksyllä saamme ensimmäistä kertaa Suomessa ja kai koko maailmassa tietää kokonaisten ruokaketjujen ympäristövaikutuksista. Tietojen omaksuminen ja siitä johtopäätösten teko tavallisen kansalaisen puolesta on erittäin haastavaa. Tässä on haastetta tutkijoille, sillä tuloksia on pystyttävä esittelemään riittävän kansantajuisesti, niin että kulutusmuutokset ovat mahdollisia.