Pitäiskö kertoa vai ei? Vastuullisuus on vaikea laji

Vastuullisuudesta on tullut olennainen osa yritysten jokaista päivää ja osittain kuluttajienkin arkea. Vastuullisuuden argumentit kuntoon -hanke pohti mitä vastuullisuus kuluttajalle merkitsee. Vastuullisuus-viestien tunkeminen kuluttajan arvojen, tiedon ja taloudellisten varojen kolmiyhteyteen vaatii osaamista. Kuluttajalle vastuullisuus on sekasoppa, jossa monet tekijät vaikuttavat samanaikaisesti siihen miten ruokavalintoja arjessa tehdään.

Vastuullisuus elää järjessä ja perinteessä, sanoo Kuulen tutkimus. Vanhoissa käytännöissä vara parempi. Tutkimuksen mukaan kuluttaja toteuttaa mielestään vastuullisuutta parhaiten valitsemalla suomalaista ruokaa, välttämällä ruokahävikkiä, lyhyillä kauppamatkoilla ja valitsemalla lähellä tuotettua.

Tammikuussa tulee ulos virallinen 'ravitsemusraamattu' eli ravitsemussuositukset. Mielenkiinnolla odotan onko vastuullisia ruokavalintoja käsitelty niissä ja miten. Ne kuitenkin ohjaavat melkein 500 miljoonan aterian valmistamista vuosittain Suomessa. Näissä julkisissa aterioista olisi huikea potentiaali, jos niitä ohjattaisi vastuullisempaan suuntaan.

Vastaus otsikkoon : Pitäiskö kertoo? Pitäis. Vaikka vastuullisuuden argumentit ja elementit ovatkin osin hukassa kuluttajalla. Viime päivien kohut Marimekon ja Iittalan tuotantoketjuissa osoittavat, että kertoa kuitenkin pitää, ennalta. Tuotantoketjujen avoimuudessa on tekemistä. Myös ruokaketjussa.

Evakon perintö

Tässä on mummoni äidin Auroora Oravan evakkomatkan arkku, siinä vietiin perheen pientä omaisuutta pois Karjalasta ja lähdettiin sotaa pakoon, pariinkin kertaan. Ei olisi isoisoäitini aavistanut millainen elämä hänen lapsenlapsenlapsella on. Parempi elämä.

Tänään käyn taas Aurooran ja mummoni Rauhan ja ukkini Martin haudalla. Sotien aikaan Rauha toimi lottana sairaanhoitajana ja ilmatorjunnassa, ukki taisteli JR5:ssa. Pariskunta tapasi leikkaussalissa kun vaikeasti haavoittunutta ukkia leikattiin sotasairaalassa. Sinänsä traagisen tapahtuman ja tapaamisen johdosta syntyi lopulta neljä lasta ja kuusi lastenlasta ja nyt viisi lastenlastenlasta.

Mummon ja ukin perintö elää meissä jälkipolvissa vahvasti: Usko itseesi, tee paljon koulutöitä ja opiskele, hoida työsi kunnialla, hoida itseäsi ja kuntoasi, arvosta ruokaa, kunnioita vanhempiasi, satsaa laatuun (köyhän ei kannata ostaa huonoa), ole ajoissa, saavu juhliin silloin kun on kutsuttu, auta niitä joilla on vähemmän, ole kohtelias ja vieraanvarainen. Kunnioita luontoa ja isänmaata.

Näillä ohjeilla on ollut hyvä mennä.