Hienoja juttuja tapahtuu kun on avoin ja etsii aktiivisesti uutta ja toisia näkökulmia. Eilen lähes kolmekymmentä kansainvälistä luovaa Aalto yliopiston opiskelijaa miettivät koko päivän Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta. Mitkä tavoitteet ovat heille tärkeimmät, mitä olisi tehtävä, jotta Suomi olisi vuonna 2050 hyvä paikka elää. Oli mieletöntä nähdä se into ja paneutuminen, ei puhettakaan että nuorilla olisi ollut kiire viikonlopun viettoon.
Yhteiskuntasitoumus oli aiheena Aalto yliopiston Creative Sustainability maisteriopintojen kurssilla "Creating the Mindset of Sustainable Societies". Voisiko osuvampaa porukkaa ja kurssia olla kun pitää miettiä pitkän aikavälin raamia kestävän yhteiskunnan kehittämiseen. Sitoumuksen työstö kurssilla onnistui kahden mahtavan velhon Aallon ohjelmajohtaja Tiina Laurilan ja post-doc tutkija Susu Nousalan ansiosta. Virkamiehen kannalta kurssi on lottovoitto - saadaan tuoretta
näkökulmaa, toisaalta opiskelijat pääsivät käsiksi todelliseen menossa
olevaan yhteiskunnalliseen prosessiin. Suuri kiitos! Jatkoa seurannee puolin ja toisin ....
Päivän tulokset puretaan seuraavien viikkojen aikana ja niistä kerrotaan mm. Kestävän kehityksen verkkosihteeristölle. Yhden tuloksen paljastan jo nyt: mikä puhutti nuoria eniten?
Kurssilaiset saivat valita muutamia sitoumuksen tavoitteita käsiteltäväkseen eri tavoin. Yksi tavoitteista nousi yli muiden. Se ei ollut "Hiilineutraali yhteiskunta", "Resurssiviisas talous" tai "Luonnonvarojen kantokyvyn huomioiva kuluttaminen".
Se oli "Työtä kestävästi".
Miksi?
Se on ensi viikon blogin aihe.
Syömään!
3 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti