Ruokakulttuurin professuurin on totta

Tänä vaikeana taloudellisena aikana 1,5 miljoonan pääoman kerääminen professuuria varten, maassa jossa edelleen kysytään "onko meillä ruokakulttuuria?", on ihme. Se ihme tehtiin upeiden, sinnikkäiden ihmisten ansiosta. Alkusysäys professuuriin potkaistiin vuonna 2006, keskustelu oli alkanut jo 90-luvulla.

Tänään kulttuurin päivänä juhlittiin uutta ruokakulttuurin professuuria ja professori Johanna Mäkelää.

Dekaani Scheinin Helsingin yliopistolta antoi uudelle professorille ohjeen: "to love much ... to leave world little better place..". Rehtori Wilhelmsson totesi, että elämme yhteisen ilon ja uteliaisuuden hetkeä, mitä tästä professuurista tuleekaan tuloksia. Hän korosti, että lahjoitusprofessuurit ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Tämä professuuri on pysyvä, sen takia voimme odottaa pysyviä tuloksia. Erona monesta muusta profesuurista on myös se, että tämä professuuri on ollut suuren kollektiivisen työn tulos. Se on ainutlaatuinen asia.

Eräs professuurin tahtonaisista, taustavoimista ja lahjoittajista Maria Planting totesi, että "tämä professuuri on investointi eikä lahjoitus". Juuri näin, tämä professuuri on todellakin investointi suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuuteen. Se on investointi, joka tulee maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin korkojen kera - kunhan osaamme sitä hyödyntää täysimääräisesti.

Professuuria tarvitaan, jotta suomalaisen ruokeakeskustelun osaamista ja tasoa voidaan nostaa. Professuurin myötä ruokakulttuuri noussee viimein lopullisesti Suomessa muiden kulttuurinalojen rinnalle

Lahjoitusprofessuuri perustettiin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, kotitalousopetuksen yhteyteen. Tutkimuskohde on monitieteinen, aiheen puitteissa voi ylittää tieteen siiloja tehokkaasti. Ruokakulttuurin sivuainekokonaisuutta on jo rakennettu poikkitieteellisesti.

"Totuus ja paras pyrkimys totuuteen on professorin ohjenuora", totesi rehtori Wilhelmsson. Jatkossa on siis odotettavissa puolueetonta monitieteistä tietoa ruokakulttuurista.

Edesmenneen ruokakulttuurin suuren vaikuttajan ja taitelijan Tello Anttilan särkitaulu on tänään uinut uuden professorin virkahuoneeseen. Taulu lahjoitettiin professori Wilhelmssonille viime vuoden helmikuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) päätösjuhlassa muistoksi Sre:n lahjoittamasta 200 000e tukisummasta.

Tänään palkittiin Alfred Kordelinin säätiön Jaakko Kolmosen rahaston tunnustuspalkinnoilla kotitalousneuvoja Hilkka Huttunen, keittiömestari Kim Palhus ja Pohjois-Karjalan marttojen piirakkapaja suomalaisen ruokakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Paljon onnea!

Eräs aiempi blogini professuurista http://marjapuuro.blogspot.com/2011/11/johanna-makelasta-suomen-ensimmainen.html

Hyvää Suomesta -merkki uudistui

Hyvää Suomesta merkkiä juhlittiin tänään, se on ollut menestystarina. Merkki on 4. arvostetuin brändi Suomessa, sen tuntee 91% kansasta. Merkin viesti on yksiselitteinen, se kertoo ruoan alkuperästä.

Kyösti Variksen suunnittelema tunnus on jo lähes 20 -vuotias. Sillä on 260 käyttäjää, (30 maatilaa) ja se on 8000 :ssa tuotteessa. Merkkiä kantavan lopputuotteen raaka-aineista pitää olla vähintään 75% suomalaista alkuperää.

Merkin uuden brändistrategian uudistus tähtää siihen että Hyväää Suomesta merkki olisi merkittävin kuluttajan valintakriteeri 2013. Ruokatiedon jäsenyritykset tulevat käyttämään merkkiä omassa mainonnassaan.

Paljon olisi vielä tehtävissä ruoan alkuperän kerronnassa. Olemme esim. huomattavasti jäljessä ruokapalveluissa vähittäiskauppaa ruoan alkuperän viestimisessä. Monessako koulun ruokalinjastossa on kerrottu mistä ruoka on peräisin?

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio MMMstä heitti juhlatilaisuudessa ilmoille ajatuksen että Joutsenmerkin kohdalla voisi olla kyse myös laatuasioista, eli että laatumielikuvaan voisi rakentaa myös sisältöä. Pelkällä mielikuvamarkkinoinnilla emme kauan enää pärjää.
- Juuri näin, Joutsenlippu on jo kuluttajan mielestä laatumerkki, siihen olisi helposti yhdistettävissä vastuullisen tuotannon sisältöä.

Ensi kerran suomalaisuuden merkityksiä on vihdoin alettu miettiä yritysten keskuudessa, mutta niistäpä ei juurikaan ole vielä kerrottu kuluttajalle.

Vihdoinkin luomuviiniä - rypäleestä lasiin asti

Tämän vuoden syksyn sadosta saatava luomuviini on ensimmäistä kertaa tehty samoin kriteerein kaikissa viinimaissa. Pari päivää sitten EU komissio antoi uuden asetuksen, jolla säädellään koko luomuviiniprosessia. Tähän mennessä ns. luomuviinistatuksen kuluttajan mielessä ovat saaneet viinit, jotka on puristettu luomuviljellyistä rypäleistä. Viinin tuotantoprosessia ei oltu sen ihmeemmin säädelty (muuten kuin ns. tavanomaisen viinin lainsäädännössä). Sanaa "luomuviini" ei ole ennen saanut käyttää luomuviljellyiden rypäleiden viinistä.

Luomuviinin teko siis yhtenäistettiin koko EU alueella, ja tämä koskee myös luomuna markkinoitavaa tuontiviiniä. Uudistus ei tarkoita sitä että nykyiset luomurypäleestä tehdyt viinit olisivat huonoja - tai että uudet olisivat niitä parempia. Nyt vain ensi kerran voidaan olla varmoja siitä, miten viini on tehty ja mitä se sisältää. Viinille voidaan myös ensi kerran myöntää EUn luomumerkki. Sen saavat myös tuontiviinit, jos ne on tehty EU sääntöjen mukaan. 

- Tuossa kuvassa on kotikellarista napattu pullo, siinä on tyypillisesti tuottajan oma luomuleima, joka ei ole virallinen luomerkki.

Luomuviinibusiness, kuten luomu ylipäänsäkin, kasvaa nopeasti, sen saattaa aistia Alkossakin, jossa luomurypäleestä tehtyjä viinejä on listalla noin 80. Italia on EUn luomuviinintuottajista suurin, sen viljelyala on jo yli 30 000 ha ja kasvaa edelleen, seuraavina Ranska 21 000 ha ja Espanja 17 000 ha. Luouviinien viljelyala koko EU:ssa on yli 75 000 ha.

Ennen luomurypäleistä tehdyissä viineissä on voinut käyttää kaikkia EU:ssa viinilainsäädännössä käytettyjä apuaineita, lisäaineita ja menetelmiä. Nyt niitä rajoitettiin ja luomuviinilainsäädännön harmonisoinnissa puututtiin koko prosessiin. Voidaankin oikeastaan todeta, että ko. maataloustuotteen luonne muuttuu nyt kokonaan, sillä lisäaineiden määrä ja valmistusprosessi on tarkasti säädelty (mm. sulfiitin määrä on pienempi). Luomuviini on siis jatkossa aidommin sitä mitä kuluttajan mielestä käsite "luomu" edustaa.