Joulun kahvipöydän kunkku

Olen aina suosinut jäädykkeitä. Tekijälle niistä sataa glooriaa ja kunniaa, vaikka ne ovat maailman yksinkertaisimpia tehdä. Tässä yksi ohje, vaikka huomiseen joulupöytään.

<B>Vadelma-mustaherukkajäädyke</b>
400g marjoja pakkasesta, vattua, mustaherukkaa
3rkl punssia tai muuta likööriä
0,5 dl vaaleaa siirappia
5dl luomukermaa, kuohu
3 keltuaista
1 dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä kermaan. Survo vatut ja herukat, lisää survokseen punssi. Lisää siirappi herukoihin. Yhdistä kaikki aineet ja pane ne kylmällä vedellä huuhdottuun rengasvuokaan. Pakasta yön yli, ja nosta 20 min ennen tarjoilua vadille. Yksinkertaista mutta aivan mahtava makuelämys.

Me käymme Joulun viettohon

Terveisiä Hakaniemen hallista. Aivan valtava vilske; kuka sanoi että halleilla menee huonosti? Kävin hakemassa lohta ja siikaa graavattavaksi, muikun mätiä ja valmista suurtarinlohta. Mukaan tarttui myös suolasieniä ja saaristolaislimppu.

Minulle joulu syntyy aivan perinteisistä jutuista, kuusen tuoksusta, itse tehdyistä herkuista, kynttilän hämystä, lasten ilosta. Lapsuuden kodissani kinkku paistettiin aina aattoyönä, ja aamulla saatiin vastapaistettua kinkkua sinapin kanssa, avot.

Joulu on todellinen ruokajuhla, mutta kyllä se joulu tulee vähemmälläkin. Vuosi vuodelta oma joulupöytäni on keventynyt ja entistä enemmän siirtynyt kalapainotteisemmaksi. Kalat ja mädit monessa muodossa kuuluvat joulupöytääni. Rakastan myös punajuuri-, lanttu- ja porkkanalaatikkoja, niitä menisi pitkin vuottakin. Anoppi tekee aina maksalaatikkoa, se on hänen perinteinen joulubravuurinsa.

Nautitaan joulun ajasta, syödään yhdessä lähimpien kanssa ja unohdetaan kiireet.
Onnellista Joulua itse kullekin.

Ruokaketjun ympäristövastuu luvuin

Ruokaketjun ympäristövaikutuksista julkaistiin tänään lisää tietoa MTT:n ja Laatuketjun toimesta. Ympäristöasiat ovat pop, kellään ei ole vara sanoa ruokaketjussa että EVVK. Ruokaketjun ympäristövastuu on kollektiivinen harjoitus, kaikkien on osallistuttava talkoisiin.

Ruokaketjun osuus Suomen kokonaisilmastovaikutuksista on 14%, typpi-ja fosforihuuhtoumista yli puolet, ja vesien rehevöitymisestäkin yli 50%. Suurin osa näistä tulee maataloudesta. Kotitalouksien ruoan kulutus haukkaa 60% ympäristövaikutuksista, ravintolatoimi ottaa noin 20 % ja loppu menee viennin piikkiin.
Raportissa on tietoa ruokaketjuittain (vilja, maito, olut, liha, kasvituotteet jne.). Tulokset eivät sinänsä yllätä, mutta ketjukohtaiset tiedot on nyt ensi kerran laitettu samalle viivalle.

No entäs sitten? Jälleen yksi raportti, mitä sillä tehdään?
Koko harjoituksen tarkoitus oli luoda vuosittain toistettava mittausmenetelmä, jolla voidaan seurata koko ruokaketjun ympäristövaikutuksia. Jos mitataan, voidaan asettaa tavoitteita, ja parantaa toimintaa. Raportin pitäisi siis olla ketjun toiminnan parantamisen väline, onko se, jää nähtäväksi.
Raportti on luettavissa ja ladattavissa Laatuketjun sivuilta www.laatuketju.fi

Itsenäisen Suomen tekijöille kiitos

Tämä ruisleipää pitelevä käsi on 89 vuotiaan isoäidin käsi. Näillä käsillä on puolustettu Suomea ja rakennettu Suomi jälleen jaloilleen sotien jälkeen. Paljon on näillä käsillä ruisleipää tehty, marjoja mehustettu ja perunaa kuokittu, elätetty iso sukupolvi jälleenrakentajia, jotta voimme elää nykypäivän yltäkylläisessä Suomessa.

Tämä isoäiti toimi lottana rannikkotykistössä Koivistolla, opiskeli sairaanhoitajakoulussa ja tapasi miehensä leikkaussalissa. Kävi nimittäin niin että haavoittunutta nuorta sotilasta leikattiin ja nuori sairaanhoito-opiskelija kutsuttiin avustamaan. Se oli kurkkuleikkaus, professori Meurman leikkasi ja opiskelija piti kielestä kiinni. Siitä potilaasta tuli lotan aviomies, viideksikymmeneksi vuodeksi kunnes kuolema heidät erotti. Tämä lotta on mummoni.

Isoäitiemme ja ukkiemme tekemään työtä ei voi kylliksi arvostaa. Sen ansiosta meillä on tänään itsenäinen Suomi. Sotien veteraanit, miehet ja naiset, antoivat paljon. Heitä muistamme tänään. Arvokasta itsenäisyyspäivää.

Helsinki poisti brasilialaisen broilerin listalta

Viimeisen tiedon mukaan A-Studion kyselystä ja syntyneen kohun seurauksena Helsinki on poistanut brasilialaisen broilerin lasten ruokalistoilta. Tästä kertoi YLE. Herättäisikö tämä kohu kuntapäättäjät Helsingissä ja muualla miettimään näitä ruokavalintoja myös jatkossa?

Lapseni syö brasilialaista broileria

Kiitos A-Studio. Kävitte kyselemässä Palmialta mistä broileri tulee lasten lautaselle. Brasiliasta, kerrottiin pienen etsimisen jälkeen. Toimittaja Sarvamaa haastatteli ruokapalvelujohtajaa, joka kertoi syyksi brassibroiskun valintaan rahan. Ei ole rahaa ostaa kotimaista.

Maksan kunnallisveroa kohtuullisesti joka vuosi jotta Helsinki pyörii, jotta lapset saavat syödä kunnolla päiväkodissa ja koulussa. Miten voi olla totta, että Helsingillä ei ole varaa lasten kunnolliseen ruokaan? Ruokapalvelu on pieni siivu kunnan budjetista ja tästäkin vielä pienempi osa menee ruokaan. Brasilialainen broileri, juu, varmasti turvallista, mutta kuka siitä menee takuuseen? Toimittaja viittasi antibiootteihin...

Toivottavasti Helsingin kuntapäättäjät ottavat lusikan käteensä ja nostavat RUOAN puheeksi. Lyhytnäköisellä säästöpolitiikalla voidaan tuhota paljon, kuinka kestävää on säästää lasten lautaselta??

On tehtävä diili, Green New Deal

Kööpenhaminan ilmastokokous on ovella. Kun Köpiksen kokous päättyy 18.12., ei kenellekään jääne epäselväksi että suurten muutosten on tapahduttava elin- ja kulutustavoissamme. Keskeistä on globaali päätöksenteko, pienet kansalliset teot eivät enää riitä ”ilmastouhan” edessä.

Maailman on pakko tehdä uusi diili, siitä miten vastataan ilmastonmuutokseen, fossiilisten luonnonvarojen ehtymiseen, veden riittävyyteen, ruoan kestävään tuotantoon. Puhutaan Green New Dealista.

Vihreä Sivistysliitto julkaisi vähän aikaa sitten aiheesta toimitetun raportin. Kirjan raikkainta antia oli mm. Demoksen väen johdatus aiheeseen. Demos vertaa nykyistä diilin tarvetta Pekka Puskan johtamaan Pohjois-Karjala hankkeeseen ja siihen että Suomen kansa ikään kuin teki terveyden edistämisestä yhteisen sopimuksen. Nyt samanlainen diili pitäisi tehdä kaikkien kansakuntien ilmastokysymyksen edessä. Olemme erittäin vaikean yhtälön edessä, jota ei ratkaista yhdessä eikä kahdessakaan yössä. ”Green new deal tarkoittaa uusien asioiden luomista”, sanoo Demos. Näin se on.

Suomalainen elintarviketalous on kohtaamassa näitä megaluokan muutoksia muiden alojen rinnalla. Mistä löytyvät ne uudet prosessit, keinot, innovaatiot, osaaminen, joilla ruokaketjumme vastaa diiliin? Ja keskeinen kysymys on, miten ruokaketjumme vastaa meidän kuluttajien lisääntyneeseen haluun tehdä oikeita päätöksiä, kuluttaa niin että omatunto sen kestää?

Minä haluan sellaista ruokaa, joka on tuotettu kestävästi, joka ei jätä isoa vesi-ilmastojalanjälkeä. Ja niin uskon, että haluaa moni muukin. Vasta muutama yritys on ruvennut kertomaan meille ruokamme aiheuttamista jäljistä ja tekemään tekoja, jotta ne pienenisivät. Me tarvitsemme lisää tietoa, mutta varsinkin helppoja ja nopeita ratkaisuja tehdä päätöksiä arvomaailmamme mukaisesti. Tulossa on, vastaa ruokaketju, siispä odotellaan…