Kuvassa on omatekemää lihasoppaa, jossa ei ole yhtään keinotekoista ainesta. Se on oikeaa puuharuokaa, sillä se tehtiin yhdesssä lasten kanssa. Sain tämän termin eräältä suuren elintarviketeollisuusyrityksen palveluksessa olevalta henkilöltä, joka luonnehti heidän tuotteitaan puuha"ruoaksi". Puuhalla hän tarkoitti sitä että ennen kuin tuote on kuluttajan lautasella tai kupissa on alkuperäisestä raaka-aineesta poistettu ainesosia, sitten lisätty jotakin, sekoitettu, lingottu ja survottu, taas lisätty ja poistettu. Tuote on kaukana alkuperäisestä raaka-aineesta, siksi hipsut sanan ruoka ympärillä.
Ja tätähän elämämme on, aitoa käsittelemätöntä ruokaa on enää vain vihannes-ja juurestiskeillä, jotka me pääsääntöisesti kierrämme kaukaa. Kova väite. Olemme hyväksyneet ruoaksi tuotteet, jotka ovat täysin keinotekoisia. Kuka pystyy kertomaan meille mitä ne tekevät meille? Ei kukaan. Otammeko tietoisia ja varsinkin tiedostamattomia riskejä syödessämme niitä? Miten enää tunnistamme aidot maut keinotekoisten aromeiden keskellä? Tätä on hyvä pohtia.
Viime aikoina on tullut useita kirjoja ja kirjoituksia aidon ruoan puolesta. Yksi parhaista lienee Michael Pollanin teos "Oikean ruoan puolesta". Nämä kirjoitukset kehoittavat syömään käsittelemätöntä ruokaa ilman E-koodeja. Sellaista ruokaa jonka isoäitisi tunnistaisi. Onko se mahdollista? Meinasin tehdä kokeen, viikko aidolla ruoalla, mitenköhän se onnistuu?
Tekstit
