Kasvisketjun laatujärjestelmän kehittäminen vaiheessa

Kasvisketju miettii Suomessa voisiko se liittyä kansainväliseen GlogalGap järjestelmään kansallisesti tai yrityskohtaisesti. GlobalGap on toimialakohtainen itsesääntelyjärjestelmä. Se on laatujärjestelmä, jonka kolmas osapuoli sertifioi eli tarkistaa/todentaa, että hommat hoidetaan kuten laatustandardissa sanotaan ja toimia luvataan. GlobalGap on kaupan organisaation perustama järjestelmä, jossa tuotajan ääni kuuluu hyvin. Sitä alettiin soveltaa ensimmäisenä kasvispuolelle, ja siellä se toimiikin erinomaisesti.

GLOBALG.A.P on kolmitasoinen standardi, jossa on kaikille tuotantosuunnille yhteinen tilataso, tuotantosuunnan mukainen taso ja tuotantosuunnan alakohtainen taso. Järjestelmä pitää sisällään kirjaamisvaatimuksen, jotta hyvät käytännöt voidaan osoittaa ulkoisessa tarkastuksessa. Jokaisessa standardin osassa on pakollisia, valinnaisesti pakollisia ja suositeltavia toimintoja.

Auditointeja on ylipäänsä olemassa kolmenlaisia, mutta oikeastaan vain kolmannen osapuolen auditointi on mielestäni se "oikea". Kasvissektori tekee Suomessa itsearviointia koko ajan. Toisen osapuolen auditointeja eli esim. neuvojien tarkastuksia tehdään myös. Sirkkalehti -lipun (Laatutarhan oheiden noudattaminen) saaneet tilat tarkastetaan joka viides vuosi. Neuvoja-tarkastus maksaa alle 500€, mutta silti se koetaan liian kalliiksi tiloilla. Useinkaan paikalliset pienet tilat eivät ole mukana Sirkkalehti -järjestelmässä mukana. Kolmannen osapuolen auditointeja, auditointeja, joita tekevät Finaksen akkreditoimien
sertifiointiorganisaatioiden auditoijat, ei ole tehty kuin muutama. Suomessa on tällä hetkellä 2 GlobalGap auditoitua tilaa, kolmas on tulossa. Kauppa on jo pitkään puhunut kolmannen osapuolen auditoinnin puolesta.

Yksityiset vapaaehtoiset standardit täydentävät lain vaatimuksia ja auttavat myös lakisääteisten standardien täyttämisessä. GlobalGap, Red Tracktor, Svensk Sigill, QS ovat esim yleisistä kolmannen osapuolen tarkastamista standardeista, yritysketjukohtaiset standardit ovat mm MacDonalsilla, Carrefourilla, Wallmartilla, Tescolla jne. UKssa kauppaketjukohtaisia järjestelmiä on paljon osittain ympäristöasioiden tärkeyden takia. Svenskt Sigill (Ruotsi) ja Red Tractor Farm Assurance (UK) eivät ole mukana
GlobalGap-benchmarkkauksessa, niissä on kuitenkin GG-sertifioituja tuottajia. Itävalta, Sveitsi, Saksa ovat mukana GlobalGap:ssä. GlobalGap tuotteita ei merkitä logolla mutta voidaan markkinoida omalla kotimaisella merkillä. GlobalGap järjestelmä on tarkoitettu vain BtoB, jolloin tuottaja ei käytä markkinoinnissa tietoa järjestelmään kuulumisesta (GN numero näkyy tuotteissa).

Itävallassa GlobalGap on laajasti käytössä, siellä on yli 2400 sertifioitua tuottajaa. Kasvistuotteille on oltava käytynä läpi AMAGAP sertifiointi, jotta voi käyttää AMA-Gutesiegel merkkiä. Tuottajajärjestöt ovat järjestelmän takana Itävallassa. Itävallan ja Sveitsin tuottajajärjestelmät ovat valmiin järjestelmän takana; on halvempaa ja nopeampaan liittyä valmiiseen. Saksassa täydentävien ehtojen tilaneuvontaa on yhdistetty laatujärjestelmään (QS). Saksassa on lähiruokamerkkejä eri osavaltioissa, joiden saamisen edellytys on että GlobalGap sertifiointi on tehty.

Yksityiset standardit ovat arkea Euroopassa. Tulemme Suomessa hyvin paljon jäljessä. Olisko nyt syytä reagoida kasvispuolella vuonna 2007 kehitetyn Laatutarha -ohjeistuksen kehittämiseen? Kehitetäänkö Laatutarhaa vai otetaanko joku toinen järjestelmä, liitytäänkö kansallisesti GlobalGapiin tai yrityiskohtaisesti, vai aloitetaanko yhteistyö ruotsalaisten kanssa yhteispohjoismaisen järjestelmän kehittämiseksi? Näitä kysymyksiä ratkotaan parhaillaan kasvisten GlobalG.A.P -hankkeessa, tekijänä Ruralia -instituutti.