Canned Dreams, Säilöttyjä Unelmia, säilykepurkin sisältämä elämä

 

Kun seuraavaksi valitset ruokaa ostoskoriisi, mieti millaisen ketjun se on käynyt läpi. Mieti kuinka monta käsiparia sen tekemiseen on osallistunut. Mieti missä maissa se on kulkenut. Mieti montako elämää sen eteen on uhrattu. Tai yritä edes. Näitä tietoja sinä et todennäköisesti tule mistään saamaan. Säilöttyjä unelmia elokuvan tiimiltä meni vuosi selvittää yhden säilykepurkin sisällön reittiä.

Ohjaaja Katja Gauriloff:n dokumentti Säilöttyjä unelmia kertoo erään liha-kasvissäilykkeen matkan, noin 30 000 km, suomalaiseen ruokakauppaan. Dokumentti oli hyvin vaikuttava, intensiivinen. Alkukuvat ovat Brasilian malmilouhoksista, joissa keräilijät väistelevät kaivinkoneen kauhaa, hyppivät louhoksella päivästä toiseen kuumassa ja janoissaan. Loppukuva on suomalaisen hypermarketin säilykehyllyn edestä. Tähän väliin mahtuu lukemattomia ihmiskohtaloita, lukemattomia uhrattuja eläimiä, lukemattomia käsiä.

Vaikuttavaksi dokumentin tekee sen kaksi tasoa. Äänenä toimivat ruokaketjun ihmiset, louhoksen keräilijä Brasiliasta, viljaa puiva mies sekä viljalaborantti Ukrainasta, teurastamotyöntekijät Tanskasta ja Romaniasta ja ruokatehtaan väki Ranskasta. Ohjaajan arvovalinta tai ei, kaikilla näillä oli surumielinen sävy puheessaan ja rankka elämä takanaan. Ihmiset puhuvat elämästään, kaunistelematta, toisen unelma on päästä saada tyttöystävä toisen kastroida ex-vaimon rakastaja. Toinen taso menee kuvan mukana, se on kaunistelematon ja totta - paljon eläinten kasvatuskuvaa ja teurastuskuvaa. Verellä ei mässäillä, mutta pari kertaa mietin että monikohan yleisöstä rupeaa kasvissyöjäksi elokuvan nähtyään? Jos elokuva tulee Suomeen tv-levitykseen voidaan taas varautua hyvinvointikeskusteluun, mikä on tietysti hyvä asia. Ja hintakeskusteluun, euron säilykepurkki? Miksi meidän pitää saada ostaa aina vain halvempaa ruokaa? Ja kenen kustannuksella?

Tuottaja ja ohjaaja sanoivat pää-ajatuksen olleen keskustelun herättäminen. Sitä tämä elokuva varmasti tekee. Se saa ajattelemaan. Levitysoikeudet on myyty useaan maahan ja elokuvan tulee näkemään satoja miljoonia ihmisiä.

Käy katsomassa jos vain suinkin voit.

Lisää tietoa ruokapakkauksiin: mm. pakastuspäivä, lihan alkuperä ja allergeenit

 

Tuleeko ravintolassa myytävän lihan alkuperä kertoa? Miten pakkaamattoman valmisruoan (liha) alkuperä ilmoitetaan kaupan tiskillä? Häviääkö Suomesta kansalliset suolamerkinnät? Miten allergeenit ilmoitetaan? Kerrotaanko broilerin syntymaa, kasvumaa vai teurastusmaa?

- EU-tasolla pähkäillään parhaillaan EU:n Kuluttajainformaatioasetuksen toimeenpanoa. Kuluttajainformaatioasetus julkaistiin marraskuussa ja se astui voimaan joulukuussa 2011. Kansallisesti toimeenpanoa suunnitellaan lisäksi muun muassa maa- ja metsätalousministeriössä ja sen Elintarvikeneuvottelukunnan kuluttajainfotyöryhmässä.

Uudella asetuksella parannetaan kuluttajien tiedonsaantia mm. ruoan alkuperästä, sen käsittelystä, ravitsemussisällöstä, allergeeneista. Lisäksi helpotetaan pakkausten luettavuutta.

Mikä sitten muuttuu? Monikin asia mutta tässä mielestäni pari mielenkiintoisinta:

- alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitettava pian naudanlihan lisäksi (art. 26.2)

•  sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa, siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty). Lihan alkuperän osalta, mikä on oleellinen tieto: syntymä, kasvu, teurastuspaikka?? Itse mietin, että kasvupaikka olisi se oleellisin tieto. Liha seilaa Keski-Euroopassa maasta toiseen eri tavalla kuin täällä meillä pohjoisessa. Suomessa lähin teurastamo voi olla 500 km päässä ja Keski-Euroopassa lähin teurastamo voi olla 30 km päässä, mutta eri maassa.

- pakastuspäivä on ilmoitettava (liha, raakalihavalmisteet, jalostamattomat kalastustuotteet).

- elintarvikkeen nimeä on täydennettävä seuraavilla ilmaisuilla:

•  "sulatettu", kun tuote on varastoitu pakastettuna ja myydään sulatettuna

•  ”paloista yhdistetty liha/kala", jos voi syntyä vaikutelma, että tuote tehty yhdestä liha-/kalapalasta (raakalihavalmiste, lihavalmiste, kalastustuote)

- jos makkaran kuori ei ole syötävä, siitä on ilmoitettava

-  pakollinen ravintoarvomerkintä tulee, ilmoitettava energia, rasvat, SAFA, hiilihydraatit, sokerit, proteiini, suola. Suolan osalta kansalliset säädökset mm. voimakassuolaisuuden ilmoittamisesta menevät uuteen syyniin.

Teollisuudella on kiire asetuksen täyttämisen kanssa, sillä vaikka siirtymäaika onkin pitkä (3-5 vuoteen), merkitsee se lähes joka ikiseen ruokapakkaukseen muutoksia. 

Kuluttajainformaatioasetus tulee näkymään parin vuoden sisällä jokaisessa ruokapöydässä tavalla tai toisella.

Tiedote (MMM) aiheesta ja Eviran nettisivut