Mitä pitäisi tapahtua, että tulevilla sukupolvilla olisi hyvä elämä vuonna 2050?

Mitkä ovat ne kriittiset asiat, joiden pitäisi olla kunnossa, jotta vuonna 2050 lasten lapsillamme olisivat hyvät elämän edellytykset kunnossa? Mitkä ovat ne eloonjäämiskysymykset, isot haasteet, joiden ratkaisuun tämän yhteiskunnan tulisi pyrkiä välittömin toimenpitein?

Meillä on vain yksi maapallo, jonka elämää ylläpitävät luonnonjärjestelmät ovat uhattuina. Kuitenkin niihin perustuu sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointi. Samaan aikaan myös ns yhteiskunnallinen perusta, eli kaikkien maapallon ihmisten mahdollisuus tyydyttää omat ihmisoikeuksiin perustuvat perustarpeensa ovat monella osa-alueella täyttämättä. Tämä on nykyihmiskunnan suurin haaste.

Suomi vastaa osaltaan tähän haasteeseen yhteiskuntasitoumuksella. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus tulee sisältämään alle kymmenen tavoitetta, joiden toteutumiseksi eri toimijat antavat ovat toimenpidesitoumuksensa, so. tekevät tekoja, jotta tavoitteet toteutuvat. Tavoitteita on nyt hahmoteltu eri sidosryhmien sekä sitoumusta miettivän ryhmän kesken. Sitoumuksesta päätettiin viime vuonna pääministeri Kataisen johtamassa Kestävän kehityksen toimikunnassa. Ehdotus sitoumuksesta on valmis tämän kuun lopussa.

Ovatko seuraavat tavoitteet ne olennaiset, oikeat, seurattavat, riittävän rohkeat ja kunnianhimoiset, aidosti kestävää kehitystä edistävät? Sellaiset, että jos ne toteutuisivat, meillä olisi hyvinvoiva Suomi vuonna 2050 osana hyvinvoivaa maapalloa. Ota kantaa suoraan näihin tavoitteisiin tässä kyselyssä.

Tässä nyt luonnosvaiheessa olevat tavoitteet lyhyesti:  

Talous resurssiviisaaksi: Suomi ja suomalaiset ryhtyvät edelläkävijöiksi: edistämme ja tarjoamme kestäviä ratkaisuja alueellisesti, Euroopan unionissa ja globaalisti. Yrityksemme ovat globaaleja johtajia yhteiskuntavastuullisessa liiketoiminnassa. Kaikkia resursseja käytetään harkitusti, säästäen ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Työtä kestävästi: Työn tarjontaa ja laatua parannetaan. Työllisyysastetta nostetaan ja kasvatetaan työn tarjontaa: työtä tulee ottaa vastaan ja tarjota yhä monialaisemmin. Työelämän laatua parannetaan

Köyhyyden poistaminen: Köyhyyden poistaminen Suomesta (vaurauden tasapuolisempi jakautuminen) ja maailmasta parantamalla ihmisten mahdollisuuksia hyvään terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen. Kaikille suomalaisille taataan riittävä toimeentulo ja perusturva. Kaikki työ on kannattavaa. Erityisesti panostetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseen. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisienhallintaan.

Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden turvaaminen: Turvataan riittävä hyvinvointi ja osallisuus yhteiskuntaan kaikille. Vahvistetaan demokratiaa ja kaikenikäisten vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään ja yhteiskuntaan. Erityisesti vahvistetaan nuorten osallisuutta ja varmistetaan, että kaikille löytyy oma paikka. Vahvistetaan sosiaalisia mahdollisuuksia, hallinnon läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa. Taataan kaikille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut.

Energiakäänne: Suomi siirtyy puhtaaseen energiantuotantoon: Kasvishuonekaasupäästöjä vähennetään 30 % vuoteen 2020, 50 % vuoteen 2030 ja 80–95 % vuoteen 2050. Päästövähennykset aikaansaadaan pääasiassa siirtymällä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaan puhtaaseen energiantuotantoon sekä parantamalla energiatehokkuutta.

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen: Suomi ryhtyy tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja varmistaa, että vuoteen 2050 mennessä Suomen luonnon tila on vakaa ja edistää tulevaisuudessa kansalaisten hyvinvointia. Ekosysteemipalveluita tunnistetaan ja hyödynnetään.

Ekologinen jalanjälki luonnon kantokyvyn rajoihin: Suomi ja suomalaiset vähentävät neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja ekologista jalanjälkeä. Tavoitteeksi asetetaan ekologisen jalanjäljen puolittaminen vuoteen 2050. Tavoitteen toteuttamisessa painotetaan erityisesti resurssitehokkuuden lisäämistä, materiaalien kierrätystä ja suljettuja kiertoja.

Yhteisöllisyys materialismin vastapainoksi: Luodaan todellisia vaihtoehtoja kuluttamiseen perustuvalle elämäntavalle. Kehitetään paikallisyhteisöjä vahvistavia toimintamalleja ja asukkaiden mahdollisuuksia luoda viihtyisiä elinympäristöjä. Kehitetään kaavoitusta ja paikallista päätöksentekoa. Panostetaan asennemuutoksen luomiseen, jotta aineettomampaan kulutukseen perustuva elämäntapa on tavoiteltavampaa ja hyväksyttävämpää. Luodaan yritystoimintaa erityisesti palveluihin, lainaamiseen, korjaamiseen ja kierrättämiseen liittyen. Ylläpidetään korkeaa koulutustasoa ja yleissivistystä.

Mitä puuttuu, missä mennään vikaan? Ota kantaa kyselyssä. 

Varkaissa lastemme säästöpossuilta yön pimeinä tunteina... fossiilisista eroon - ja pian

Maailmassa on riittävästi tutkimustietoa siitä, että nykymenolla tuhoamme planeettamme, olemme sen kantokyvyn ja monien planetaaristen rajojen äärirajoilla. Muutoksen välttämättömyys on käynyt kaikille selväksi. Kyse on enää siitä, millä keinoin muutos on tehtävä. Ja miten nopeasti ja missä järjestyksessä. Tällä hetkellä lainaamme tulevilta sukupolvilta, ”varastamme omien lastemme säästöpossuilta yön pimeinä tunteina” –kuten professori Pekka Himanen pyöreän pöydän keskusteluissa totesi maanantaina.

Kuka aukaisisi latua?

Saksan globaalin muutoksen neuvosto (WGBU) on julkaissut viimeisen 20 vuoden aikana muiden tutkimusyhteisöjen ohella lukuisia tutkimuksia joissa osoitetaan suuren muutoksen välttämättömyys. Kysyt minkä muutoksen?

 

Ihmiskunta on WGBU:n mukaan käynyt kaksi suurta muutosta läpi tähän mennessä; maanviljely- ja kotieläinten hoidon kulttuurin kehittymisen sekä teollistumisen. Kolmas suuri ja väistämätön eli pakollinen muutos (great transmission) on energiamuotojen muuttaminen uusiutuviin/kestäviin, pois fossiilisista. Kolmas suuri muutos on siis vähähiilisen elämänmuodon synnyttäminen planeettamme rajoissa. Tämä muutos vaatii paitsi teknisiä innovaatioita, myös systeemisiä, sosiaalisia ja institutionaalisia muutoksia.

 

Kolmas muutos eroaa kahdesta aiemmasta siten, että meillä on enää vain hyvin rajallinen tila käytössämme, rajalliset luonnonvarat ja muut resurssit.

Tilannetta voisi verrata isoon huoneeseen, jossa on useita kymmeniä eri kansalaisuuksia omissa ryhmissään, mutta siis samassa huoneessa. Olemmeko edelleen kaikki omien kansallisten intressien vankeja, vai voisimmeko katsoa huonetta (maapalloa) yhdessä?

Muutos on mahdollista tehdä, esimerkkejä löytyy läheltä vaikkapa Saksasta. Meillä on olemassa jo kaikki tutkimustieto, osa teknologiasta, rahoitus (maailma on täynnä rahaa), arvot tukevat tuota muutosta ja verkostot.  Mutta MUTTA se mikä muutoksesta tekee hankalan on erittäin tiukka aikaraja, aikaa ei ole paljon jäljellä. On pakko skaalata teknologiat niin, että työkaluilla saadaan maksimaalinen hyöty. Erittäin nopea kaupungistuminen, halpa hiili ja erilaiset riippuvuussuhteet ovat esteinä isoja, mutta ratkaistavissa. Onko ainut keino muutokseen tarjota keppiä ja pakkoa, veroja, kieltoja ja sanktioita? Porkkana ei näytä auttavan.

Ihmisen menestyminen viimeisen tuhat vuotta on perustunut fossilisiin polttoaineisiin, ja se tie on tuhon tie. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei onnistu, - ”se on täällä” kuten Ilkka Herlin totesi meppien ilmastoseminaarissa perjantaina. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ehkä onnistuu, jos kaikki laitetaan peliin. Vähänkään ei kannata tehdä, sillä sekään ei toimi, homma on kiihtynyt jo sellaisiin mittasuhteisiin, että vain todella isot muutokset voivat ratkaista enää pelin. Toista maapalloa emme saa, mikä siis avuksi?

Yhteiskuntasitoumus - uutta otetta kestävään kehitykseen

”Kestävä kehitys yhdistää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden, mutta se on samalla aina myös poliittinen prosessi. Kestävä kehityksen prosessissa käydään vuoropuhelua – samaan aikaan sekä globaalisti että kansallisesti” ­–  Sauli Rouhinen, Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri

 

Suomessa kestävän kehityksen prosessissa on siirrytty uuteen vaiheeseen. Business as usual ei enää toimi. On tehtävä jotain muuta kuin perinteinen kestävän kehityksen strategia, se on käynyt selväksi. Vuosikymmenien työ kestävässä kehityksessä Suomessa, YK:n vetämä kansainvälinen prosessi ja RIO+20 konferenssin tulokset sekä EU:n tulkinnat siitä edellyttävät uudenlaista yhteiskuntasitoumusta. Uudistustyö alkoi viime vuonna, jolloin laaja joukko toimijoita teki esityksen niistä teemoista, joita uusi strategia tai sitoumus voisi pitää sisällään.

Strategiaryhmä työn touhussa tänään.

Yhteiskuntasitoumusta(tai sopimusta) valmistemaan on asetettu strategiaryhmä. Ryhmä kokoontui tänään toisen kerran. Ensimmäisellä kerralla tartuttiin heti haasteeseen ja mietittiin mm. tulevan paperin visiota. Tänään pohdittiin erityisesti tahtotilaa, johtajuutta ja toimintatapoja. Valmis ehdotus luovutetaan kesäkuussa Suomen kestävän kehityksen toimikunnalle.

Yhteiskuntasitoumuksen tarkoitus on saada aikaan kestävän kehityksen yhteinen tahtotila kaikille hallinnonaloille ja koko yhteiskuntaan. Tarkoitus on saada aikaan toimintaa – ei paperipinoa. Sitoumuksessa tullaan sopimaan toimintatavoista ja tavoitteista hyvän elämän mahdollistamiseksi nyt ja tuleville sukupolville. Se pitää sisällään teemat, tavoitteet, seurannan välineet, vision- yhteisen tahtotilan. Sitoumus tulee toivottavasti lisäämään kestävän kehityksen politiikan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Se vastaa myös YK:n kestävän kehityksen konferenssin Rio+20 –loppuasiakirjassa kansallisille hallituksille annettuun sitoumus- ja toimeenpanohaasteeseen. Myös hallitusohjelma edellyttää uudistusta.

Yhteiskuntasitoumuksen tulee olla riittävän kunnianhimoinen, konkreettinen, innostava. Se asemoi samalla Suomea globaalisti mutta kertoo mitä me teemme kansallisesti. Hallinnon puolella on tekeillä ja voimassa lukuisa joukko erilaisia strategioita, jotka pitäisi saada ohjattua samaan maaliin. Kestävän kehityksen tulossa oleva sitoumus/sopimus eroaa kaikista näistä siten, että siinä on ylisukupolvinen ja globaali näkökulma.

Maija Hakanen ja Jouni Nissinen (SLL)

Lue Kuntaliiton Maija Hakasen ajatuksia sitoumuksen tekoprosessista, mm. tämän päivän visioharjoituksesta.

Pohjoismainen ympäristömerkki tulossa leipään ja leipomoille

Ensimmäistä kertaa ruoalle ollaan tekemässä Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteereitä. Leivästä aloitetaan.

Asuminen, liikkuminen ja ruoka muodostavat kolmikon, josta meidän arkemme ympäristövaikutukset tulevat. Ruoan ympäristövaikutukset ovat kolmannes. Tähän saakka ruoalle ei ole ollut merkintää, joka opastaisi ympäristön kannalta parempiin valintoihin.

Pohjoismainen Joutsenmerkki on toinen virallisista ympäristömerkeistä, toinen on EU:n ympäristömerkki. 

Joutsenmerkin tavoitteena on "saada aikaan mahdollisimman suurta ympäristöhyötyä sekä lisätä ympäristön kannalta parhaimpien tuotteiden kysyntää ja tuotantoa". Joutsenmerkin painopisteet ovat energia, biodiversiteetti, kemikaalit ja jätteet. Näille neljälle painopistelle kriteerit keskittyvät. Merkki käsittää koko elinkaaren eli raaka-aineen, valmistuksen, käytön ja hävittämisen.

Muutama huomio lähinnä raaka-aineiden ja alkutuotannon kriteereistä:

Leivän ympäristövaikutukset tulevat alkutuotannosta ja leipomon toiminnasta suurimmaksi osaksi. Joutsenmerkin kriteerit, jotka liippaavat alkutuotantoa/raaka-aineita, kohdistuvat luomuraaka-aineiden käyttämiseen, GMOn käyttökieltoon, viljan alkuperän jäljittämiseen, sertifioidun palmuöljyn käyttämiseen, transrasvojen käyttökieltoon ja muihin ravitsemuskriteereihin (rasvat, sokeri, suola, kuitu, natrium). Ohjataanko näillä kriteereillä alkutuotannon ympäristövaikutuksien pienentämiseen? Pitäisikö kannustaa alkutuotannon toimijoita elinkaarilaskentaan, eli perustaa kriteerit todellisiin ympäristövaikutustietoihin? Kallista, vaikeaa. Mutta sitten seuraavaan kriteeriversioon?

Tutkimustulokset maailmalta leivän ympäristövaikutustutkimusten osalta vaihtelevat huikeasti. Myös luomun vs. tavanomaisesti tuotetun leivän osalta tulokset ovat ristiriitaisia. Ei voida absoluuttisesti sanoa, onko luomu parempaa ympäristön kannalta vai ei, paitsi ekotoksisten vaikutusten (torjunta-aineiden käyttö) ja monimuotoisuuden osalta, jotka ovat luonnomukaisen tuotantotavan vahvuuksia. Luomukriteeri takaa myös raaka-aineiden jäljitettävyyden.

Joutsenmerkin kriteereihin on tuotu myös ravitsemus. Kriteeteerit koskevat leivän rasvan laatua ja määrää, suolan, sokerin ja ravintokuidun määrää. Kriteerit on otettu muissa Pohjoismaissa käytössä olevasta Avainmenreikä -merkistä. Vastaava kotimainen olisi ollut Sydänmerkki. On aivan oikein, että ympäristömerkitty ruoka on myös ravitsemuksellisesti kestävää. Julkiset ammattikeittiöt voivat olla kiinnostuneita hankkimaan sekä ympäristön että terveyden kannalta kestävää ruokaa, joten olisi hyvä että kriteeristö olisi yhteneväinen. Ympäristömerkin ja Sydänmerkin kriteerit erovat hieman. Eivätkö suomalaiset toimijat voisi käyttää Sydänmerkin kriteerejä?

Yhtenä kriteerinä on, että leivässä ei saa olla käytetty raaka-aineita, jotka ovat peräisin muuntogeenisistä kasveista. Mitenkähän tämä kriteeri ohjaa ympäristöystävällisempään tuotantoon? Kun GM tuotteita hyväksytään EU:ssa, ne käyvät erittäin tiukan arvioinnin myös ympäristövaikutusten puolesta. Hyväksyntä edellyttää, ettei niistä ole haittaa ympäristölle. Aihe kirvoitti laajaa keskustelua tänään kuulemistilaisuudessa. - Vaikea asia, jota Joutsenmerkki joutuu pohtimaan edelleen.

Kriteeriehdotus on nyt lausunnolla, kannattaa tutustua ja lausua.

http://www.ymparistomerkki.fi/files/3181/lausuntoehdotus_leipomo_ja_leipa.pdf

Ruoan ilmastovaikutusten laskentaan samat säännöt ja viestit

MTT:n vastuullisuuspäivässä viime perjantaina käsiteltiin mm elintarvikkeiden hiilimerkintöjä, joita on tälläkin hetkellä Suomessa useita erilaisia kymmenissä eri elintarvikkeissa ja ainakin kuuden yrityksen tekemänä.




Juhis Katajajuuren (MTT) kalvosta:
CO2 merkkiviidakko on melkoinen Euroopassa

Tilanne on sekava kuluttajan silmissä, ja viranomainenkin kaipaa kuluttajan tavoin yhtenäistä viestintää ja sekä laskentatapaa. Ilmastovaikutusten laskentaa ohjeistetaan jo useilla eri kansainvälisillä laskentasuosituksilla, joista osa on sektorikohtaisia ja osa maakohtaisia suosituksia kuten Ranskassa, Japanissa, Thaimaassa.

Suomessa MTT on tehnyt viime vuonna yhtenäisen laskentasuosituksen, jossa opastetaan suomalaiselle elintarvikealalle mitä ja miten lasketaan. Suositus ei tällä hetkellä sovellu luomutuotteille, ja joitakin prosesseja tullaan tarkentamaan jatkossa.
Ruoka on biologiaa ja biologisten prosessien ilmastopäästöjen arviointi on hankalaa; tuoteketjujen tietojen koonti on työlästä. Kansainväliset tietopankit tarjoavat keskiarvodataa, joka ei välttämättä ollenkaan ole sovellettavissa yksittäisiin tuotteisiin/ketjuihin. Tai siis voihan niitä soveltaa mutta eivät ne totuutta kerro. Yrityksiä kuitenkin kiinnostaa kaikille avoimien laskureiden ja tietopankkien kehittäminen, sillä yksittäisten tuotteiden laskenta on paitsi työlästä niin kallista.

Ensimmäinen yhteinen laskuri on jo tuotettu ja se julkaistiin pari viikkoa sitten kotimaiselle kasvihuonetuotannolle. Kasvihuonetuotannossa tarve yrityskohtaiseen (tilakohtaiseen) mallintamiseen on suuri, koska kasvihuoneiden tuotantojärjestelmissä on tapahtunut isoja muutoksia viime vuosina mm energiantuotannossa. Pari viikkoa sitten uutisoitiin tuloksia, mm että kotimaisen uusiutuvalla energialla tuotetun kh- tomaatin ilmastovaikutukset ovat samat kuin ulkomaisen vastaavan. Energian lähde on tärkein tekijä kh-tomaatin ilmastovaiktuksessa. Uusiutuvalla energialla voidaan vähentää ilmastovaikutusta jopa 80 %!

Kaikkien toimijoiden tavoitteena ja viranomaisenkin intressissä tulisi olla, että ruoka-ala laskisi yhtenäisesti ja sitten myös viestisi samoin argumentein/kärjin. Kuluttajaa ei pidä sekoittaa, vaan antaa ylipäänsä kokonaiskuva kulutuksen ilmastovaikutuksista, ruoan osuudesta ja siitä millaisilla valinnoilla kuluttaja itse voi vaikuttaa ja vähentää ilmastopäästöjä. Ruoka on kuitenkin yksi niistä kolmesta isosta tekijästä, jotka ratkaisevat. (Muut ovat asuminen ja liikkuminen).

Tulisiko ravintola-annoksen lihan alkuperä kertoa? Kuluttajainformaatioasetus parantaa kuluttajan tiedonsaantia elintarvikkeista

Kuluttajainformaatioasetus tuli voimaan joulukuussa 2011. Siirtymäaika pakollisia elintarviketietoja koskevien vaatimusten soveltamiselle on 13.12.2014 asti. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 13.12.2016 asti.

Mitä pakkaamattomista elintarvikkeista pitäisi kertoa?
Parhaillaan mietitään mitä kansallisia säädöksiä tehdään; ratkaistava on mm. mitä ja miten pakkaamattomista elintarvikkeista pitää kertoa. Pakkaamattomia elintarvikkeita ovat mm. kaupan palvelutiskin ja ammattikeittiöiden kautta myytävät elintarvikkeet, ravintola-annokset, pikaruoka-annokset jne. Allergeenit on ilmoitettava pakkaamattomista elintarvikkeista, mutta muiden tietojen osalta (esim. ravintosisältö, tuotteen tekijä, säilyvyys, nimi) voi jäsenvaltio säätää mikä on pakollista ilmoittaa.

Yksi mielenkiintoisimmista tiedoista pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta on varmasti raaka-aineen alkuperä. Yleinen periaate on, että elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa harhaan. Eli kouluruokalan linjastossa, olisiko syytä kertoa, että aterian broileri tulee Thaimaasta?

Pakkaamattomien vs. pakattujen elintarvikkeiden osalta kuluttajalle pitäisi taata tasapuolinen tiedonsaanti. Pakkaamattomien osalta olisi mietittävä vaatimuksia myös siltä kantilta, että ne eivät aiheuta vaikeuksia toimijoille. Pakkaamattomia elintarvikkeita myydään erityisesti pk-yrittäjien toimesta, suoramyynnissä, toreilla ja turuilla, ravintoloissa (jotka usein pieniä). Useat toimijat toivovat mahdollisimman vähän pakollisia vaatimuksia, jolloin tilaa jää vapaaehtoisille merkinnöille. Toivottavasti pienyrittäjät, lähiruoka- ja luomuyrittäjät, ravintoloitsijat ovat nyt hereillä ja aktiivisia. Pystyvätkö he täyttämään mahdolliset vaatimukset energiamerkinnöistä, suolan määrästä tms. Mitä haasteita merkinnät tuovat palvelutiskeille, joiden kautta myytävien ateriamäärien ennustetaan kasvavan?

Pakattujen elintarvikkeiden osalta Suomen kädet ovat melko sidotut, mutta pakkaamattomien osalta voimme siis säätää melko vapaasti itse mitä pitää ilmoittaa.

McDonald´s tiskin takana tiukat laatustandardit- suomalaiset tuotteet vähissä

McDonald´silla syö joka päivä
prosentti maailman väestöstä

McDonald´s myy joka sekunti 75 hampurilaista, kertoo Business Insider. Ensi vuonna joka ikinen päivä avataan uusi McDonald´s Kiinassa. Miten ihmessä laadunvarmistus ja - konseptointi toimii tässä jättiyhtiössä?

Pääsin jokin aika sitten käymään Suomen McDonald´sin tiskin toisella puolella. McDonalds on varmasti elintarvikealan yksi tiukimpia laatupolitiikan harjoittajia globaalisti.

Päästäkseen toimittamaan McDonalsille tuotteita on tuottajan saavutettava mm. ISO 9001, 22000 ja 22002-1 standardien vaatimukset ja lisäksi McDonalsin itsensä asettamat laatuvaatimukset, jotka ovat korkeampia kuin yleisesti elintarvikealalla käytetyt BRC ja IFS -standardit. Näiden lisäksi tuottajan volyymin on oltava riittävän suurta, ja - hinta kohdillaan. Siinäpä riittävästi esteitä suomalaisille tuottajille ja toimittajille?

Tsekkasin Suomen McDonaldsin raaka-aineiden ja ruoan toimittajat. Tunnen tasan yhden maatilatuottajan Suomesta, joka toimittaa suoraan tuotteitaan McDonald´sille ja se on Vehviläisen sipulitila Savosta. Vehviläinen on palkittu Vuoden maatilana, eli sillä on poikkeuksellisen vahva laatujohtamisen osaaminen. Raaka-aineista tulee Suomesta sipulin lisäksi neljä/viisi.

Naudanliha Puolasta, juusto Espanjasta,
ruisleipä ja ehkä salaatit Suomesta

Kun syöt seuraavaksi Mäkkärillä, voit olla varma, että sämpylät ja ruisleipä sekä maito tulevat Suomesta ja mahdollisesti myös siis sipuli ja jäävuorisalaatti + kurkku (jos satoa on tullut riittävästi), myös kahvi ja virvoitusjuomat on tehty Suomessa. Muut pääraaka-aineet tulevat kaikki muualta, suunnilleen näin:
peruna Hollanti, naudanliha Puola, kananliha Tanska, juusto Espanja, kala Tanska (MSC sertifioitua), pirtelö ja jäätelö Saksa

Suomen McDonald´s on tehnyt työtä ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi tietäen suomalaisia uhkaavan ylipainon ja veri- ja sydäntaudit sekä pikaruoka-aterioiden huonon ravitsemuslaadun maineen. Yhtiö on päättänyt mm. jo vuosia sitten, että se käyttää Suomessa vain Pan-Suolaa; ja suolaa käytetään huomattavasti vähemmän kuin muualla maailmassa. Lisäksi kovan rasvan määrää on vähennetty useissa tuotteissa. Parannukset eivät silti tee vielä pikaruoka-annoksista aivan jokapäiväistä "terveysruokaa", mutta suunta on oikea. Ei ole nimittäin ihan sama mitä noin prosentti maailman väestöstä syö päivittäin (McDonald'sissa syö joka päivä noin 68 miljoonaa ihmistä).

"Saa syödä" - hanke. Taloyhtiön herkkupesästä ruokahävikin ratkaisija?

Joko sinä näet painajaisia mitä teet kaikella sillä joulun herkkupöydästä ylijääneellä ruoalla? Mikset pistäisi hyvää kiertämään, tai ainakin kokeilisi mitä tähteistä voit tuunata? 

Herkkupesä: lisää blogissa

Saa Syödä -hankkeessa  

on syksyn mittaan kokeiltu uutta tapaa jakaa ylijäänyt ruoka eräässä kerrostaloyhtiössä Helsingissä. Asukkaat ovat voineet viedä omia ylijäämäruokiaan alakerran kylmiössä olevaan "herkkupesään" ja noutaa sieltä taas itselleen sopivia eineitä. Lähikauppias on tuonut kaupastaan useamman kerran täydennystä ja pitänyt ajatuksesta, että ruokaa ei ole tarvinnut heittää roskiin. Parin kuukauden kuluttua saamme kuulla miten herkkupesä on toiminut. Luulisi, että esim. opiskelija-asuntolaan tai vastaavaan ko toimintamalli olisi varsin hyvä.

Saa Syödä - hävikkihankkeessa on tehty mahtavat nettisivut, joissa kerrotaan tietoa hävikistä, kokeilusta, oikeasta ruoan säilytyksestä. Ja mikä hienointa, sivuilla on reseptihaku, jonne voit syöttää vaikka joulun ylijäämäraaka-aineita ja jalostaa niistä ihan uusia ruokaelämyksiä. Herkkupesän blogista voit seurata kokeilun tunnelmia ja menestymistä.

Hanke on osa Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU2)"Vähemmästä viisaammin" ohjelmaa. Toteuttajina ovat MTT, Motiva ja Palmu Inc. Finland Oy. 

Saa syödä - ruokahävikkihanke:

www.saasyödä.fi

SuomiSyö yhteiskuntavastuullista ruokaa? Mitäh?

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima Laatuketju teetti kyselyn Pellolta pöytään -käsitteestä ja sen tunnettuudesta. Tutkimuksen teki Taloustutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin kuluttajien asenteista suomalaista elintarvikeketjua kohtaan. Yhteistä tuloksissa oli se, että elintarvikeketjun arvostus kasvaa mitä vanhempi vastaaja on.

Kotimaisen työllisyyden tukeminen on valtaosalle tärkeä motiivi suomalaisia elintarvikkeita ostettaessa. Hyvä niin, sillä työllisyydessa ollaan ytimessä; säilyykö suomalaisen ruoan tuotanto ylipäänsä vai ei. Työllisyyden tukeminen on sitä tärkeämpää, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan.

Yli puolelle kansalaisista on tärkeää, että suomalaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Jäljitettävyyden arvostaminen on hieman kasvanut viime vuosina.

Toisin kuin toissavuonna, selvästi yli puolet suomalaisista uskoo elintarvikeketjun toimivan yhteiskuntavastuullisesti. Johtuisiko tämä siitä, että yhteiskuntavastuu käsitteenä on tullut tutummaksi suomalaisille viimeisten parin vuoden aikana? Mutta mutta, mitä tämä yhteiskuntavastuullisuus oikein tarkoittaa?

Nimittäin yli 20% vastaajista oli epätietoinen seuraavien asioiden suhteen: miten elintarvikeketju vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin, elintarvikeketjussa mukana olevien hyvinvointiin, ruoan terveellisyyteen, tuotantoeläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Eivätkö nämä ole juuri niitä yhteiskuntavastuun elementtejä???

Ruoan hiilijalanjälkeä on vaikea ymmärtää; se ei vaikuta valintoihimme - vielä

Mustikkamehulla ja omenalla
on pieni hiilijalanjälki

Ilmastoasiat voivat olla vaikeita käsittää. Ruoan hiilijalanjälki, mitä ihmettä se tarkoittaa? Mieti hetki - vastaus on lopussa*
Määritelmää ei edes ns. ruokaketjun asiantuntijatkaan aina osaa, sen huomasi eilen MTT:n FoodPrint - hankkeen tilaisuudessa. Siellä julkistettiin ensimmäinen yhteinen laskentasuositus hiilijalanjäljen laskentaan. Tarkoitus on nyt saada kaikki hiilijalanjäljen laskenta samalla viivalle, yhteismitalliseksi ja vertailtavaksi.

Vaikka Talouselämä eilen antoi ymmärtää, että kuluttaja voisi nyt alkaa ilmastolukuja laskea, niin onneksi ei sentään - yritykset laskevat ne puolestamme (jos laskevat). Hiilijalanjälkimerkkejä ruokapakkauksissa on vielä hyvin vähän, mutta niitä on silti Suomessakin ainakin neljää erilaista ja ne ovat kaikki eri tavoin laskettuja.

Miten kuluttajalle pitäisi viestiä aiheesta, johon otamme joka suupalalla kantaa? Ruokavalintamme todella ratkaisevat. Ruoan osuus kulutuksemme kaikista ympäristövaikutuksista (siis ilmastonmuutos-rehevöityminen-happamoituminen jne) on noin 40%, ilmastovaikutuksista noin 25%. Muut isoimmat kuluttajan hiilijalanjäljen tekijät muodostuvat liikkumisesta ja asumisesta.

Kuluttajakyselyitä on tehty aiheesta useita ja niistä paljastuu, että ympäristöasioita ei edes mielletä ruoan yhteydessä olennaisiksi. Ympäristöystävällisyys ei ole ruoan valintakriteerien kärjessä, pikemminkin häntäpäässä. Ja se olennaisin asia mistä ruoan hiilijalanjälki syntyy, eli se raaka-aine (alkutuotanto), ei ole lainkaan kuluttajalle iskostunut. Lähinnä kuluttaja mieltää, että pakkaukset ja kuljetukset aiheuttavat hiilijalanjäljen/ilmastonmuutosvaikutuksen, vaikka niiden osuus on vain muutama prosentti. Eli tämä on lähtökohta.

Kuluttajista kolmannes on valmiita toimintaan, "eivoisvähempääkiinnostaa" -tyyppejä on reilu kymmenen prosenttia suomalaisista. Toivoa kuitenkin siis vielä on. Aloitetaan perusasioista viestimisellä.

Climate Communication2 - hanke pohtii parhaillaan kuluttajalle tehtävää ilmastoviestintää ja kirkastaa ruoka-alan tahtotilaa ympäristöviestinnästä.

*Ruoan hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kaikkea ruokatuotteen ilmastokuormaa, eli kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä on syntynyt koko ruokatuotteen elinkaaren aikana.