tiistai 27. elokuuta 2013

Juupas, eipäs. Ilmastokeskustelu polkee paikallaan?

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viides raportti on tulossa, ilmastokeskustelun odotetaan taas kuumenevan lähiviikkoina.

Noin 10 vuotta sitten skeptikot haastoivat asiantuntijat vastaamaan tieteen tuloksista. Tutkijoista tulikin konnia. Vastakkainasettelu näkyy edelleen - tuomaria ei vain ole, totesi tänään johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta tutkijoille järjestetyssä ilmastoviestinnän koulutuspäivässä.

Ilmastokeskustelu on paikalleen jämähtänyttä. Tietoa syntyy hitaasti, IPCC:n raporttikin tulee vain 5-7 vuoden välein. Helppo tapa median kannalta on jatkaa edelleen vastakkain asettelua, jossa kansalainen ei voi erottaa mikä on totta ja mikä ei. Ongelma ilmastoviestinnässä on myös se, että ilmastonmuutos on liian hidas prosessi yhden ihmisen kannalta, joten se ei kiinnosta tarpeeksi. Mutta sen pitäisi kiinnostaa, se on megaluokan juttu.
 
”Hyvä tutkija on hyvä generalisti, sanoi Alestalo – en voisi olla enempää samaa mieltä. Liian monesti huippututkijat hukuttavat ydinviestit detaljeihin, asia ei tule selväksi. Ilmastonmuutos on vaikea ja hankala aihe, sitä ei saa helposti medioihin. Vikaa on kaikissa osapuolissa, tutkijoissa, medioissa ja päättäjissä: jos päätöksiä ei saada aikaan, niin väistämättä tulee mieleen ajatus, että ei tämä niin tärkeää/todellista olekaan.

Selkeytä ja yksinkertaista viestiä, tee asiasi houkuttelevaksi, opastivat median edustajat tutkijoita. Julkista rahoitusta saavilla tutkijoilla on kuitenkin yhteiskuntavastuunsa viestiä asiasta, sanoi HS:n tiedetoimituksen tuottaja Riikka Hakkarainen. 

Professori Hukkinen Helsingin yliopistosta nosti esiin kysymyksen pitääkö enää tutkia lainkaan, sillä tiedämme jo kaiken päätöksenteon ja suunnittelun kannalta. Pitäisi siis laittaa stoppi tutkimukselle; ja siirtyä toimintaan. Kova heitto salissa, joka oli täynnä ilmastotutkijoita. 

Konkreettiset esimerkit ja osallistaminen, katastrofit, näkyvät vaikutukset saavat vasta ihmiset toimimaan. Mitään ei tehdä ennen kuin on pakko. Tässä tapauksessa pakko meni jo?

tiistai 20. elokuuta 2013

Tänään on ylikulutuspäivä. Keskiviikosta lähtien elämme loppuvuoden velaksi



Maailman tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu tänään loppuun. Huomisesta lähtien luonnonvarojen kulutus ylittää niiden tuotannon. 

Suurin osa maapallon maista ottaa luonnonvarojen kulusvelkaa
Ihmiskunta tarvitsee yhteensä 1,5 maapalloa tyydyttääkseen tarpeensa. Kansakuntien välillä on suuria eroja siinä, kuluttavatko ne omat luonnonvaransa ja ”ottavat velaksi” muilta vai ”antavatko ne luottoa” muille maille.

Suomalaiset kuluttavat hyvin paljon luonnonvaroja per kapita (6,2 gha), mutta samalla Suomessa on suuri luonnon tuottokyky (12,2 gha/per kapita). Maapallon väestöstä 80% elää maissa, jotka kuluttavat yli omien luonnonvarojensa. Suomalaisten kulutus on noin 0,5 Suomea, japanilainen kuluttaa 7,1 kertaa Japanin ekologiset luonnonvarat ja sveitsiläinen neljä ”sveitsillistä”.  

Suomalaiset kuluttavat kolme maapalloa
Vaikka suomalaisten kulutus (6,2 gha) onkin alle maamme luonnon tuottokyvyn, on se globaalisti katsoen kestämätöntä. Jos maailman kaikki luonnonvarat jaettaisiin tasaisesti kaikkien maailman asukkaiden kesken, olisi jokaisella maapallon ihmisellä käytössään alle 2 globaalia hehtaaria. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset, pitäisi maapalloja olla kolme.

Ylikulutus ei voi jatkua loputtomiin
Talous ja resurssien tarve kasvaa koko ajan, maailman väkiluku kasvaa, kasvihuonekaasut lisääntyvät – maapallon koko säilyy samana. Taistelu luonnonvaroista tulee kasvamaan tulevaisuudessa, sillä ihmiskunnan hyvinvointi perustuu loppujen lopuksi luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Ylikulutus on mahdollista vain jonkin aikaa ennen kuin ekosysteemit rappeutuvat ja lopulta romahtavat. Näköpiirissä on jo nyt mm. vesipulaa, aavikoitumista, viljelysmaan köyhtymistä ja tuottokyvyn laskua, vakavaa kalakantojen ehtymistä, ylilaidunnusta, metsien häviämistä, lajien sukupuuttoa.

Action needed
Juuri nyt pitäisi toimia; tehostaa veden, energian ja materiaalien käyttöä, lisätä uusiutuvan energian käyttöä, siirtyä kohtuullisempaan ja järkevämpään kulutukseen. Huoli maapallosta pitäisi olla kaikkien yhteinen. Millainen tänään syntyvän suomen kansalaisen tulevaisuus on,  jos nakerramme elämisen mahdollisuuksia maapallolla jatkuvasti? 

Suomessa ollaan valmistelemassa kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta, joka tavoittelee ylisukupolvisesti ja globaalin osavastuun ajatuksella kestävää tulevaisuutta. Se on konkreettinen kehikko, joka ottaa kantaa myös luonnonvarojen kestävään kulutukseen.   


Banneri ja lähteet :