maanantai 22. kesäkuuta 2009

Finfood nykymuodossaan tiensä päässä?

Maa- ja metsätalousministeriö teetti arvioinnin Finfood Ruokatiedon menekinedistämistoiminnasta. Arvioinnissa selvittiin niitä toimia, joita tehdään valtion rahoin eli ns. menekinedistämisvaroilla. Arviointi oli tarpeen, sillä Finfoodin toimintaympäristö on muuttunut kovin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suurimmat toimintaympäristön muutokset liittyvät EU:hun ja EU:n säätelemään toimintaan. Kansallisia menekinedistämistoimia, jotka tehdään valtion varoin, säädellään tiukasti. Säätely perustuu ereityisesti alkuperään; ruokaa ja sen alkuperää ei saa pääsääntöisesti mainostaa. Finfoodin alkuperäinen tehtävä eli tiedottaa suomalaisesta ruoasta, on siis kaventunut yleiseksi tiedottamiseksi elintarvikealasta ja ruokakulttuurista. Edelleen Finfood voi kuitenkin yritysten varoin tehdä Joutsenlippu kampanjointia.

Elintarvikeala ja Finfoodin hallitus joutuvat siis miettimään miten Finfood asemoidaan uudelleen. Evaluaation tulos ja toimijoiden yleinen mielipide on, että nykyinen toimintamalli ja toiminnan sisältö ei voi jatkua. Päätöksiä Finfoodin tulevaisuudesta saataneen vielä tämän kesän aikana.

Herkullinen risotto

Kun Italiassa ollaan, pitää ilman muuta kokeilla risottoa. Risoton ainekset voi koostaa melkein mistä vain, mutta selkärankana toimii risottoriisi ja neste (viini) sekä parmesan juusto. Risotto on perinteinen italialainen ruoka, johon voidaan käyttää jääkaapin sen hetkisiä antimia. Italialaiset ovat mestareita valmistamaan herkullisia ruokia edellisen päivän yli jääneistä tähteistä. Risotonkin voi maustaa sillä mitä eteen sattuu; yrteillä, katkaravuilla jne.

Tällä ohjeella ei voi epäonnistua. Tai voi - jos ei ole kärsivällinen ja pilaa hauduttelun liialla hätäilyllä. Risotto-ohjeisiin laitetut nesteen määrät ovat usein riittämättömiä, joten lientä kannattaa varata aina vähintään 1,5 kertaisesti. Myös parmesaanin määrää voi huoletta suurentaa ohjeessa ilmoitetusta.

Ainekset: 1l kanalientä, oliiviöljyä, 3 (salotti)sipulia, suolaa, mustapippuria, 400g risottoriisiä (esim Arborio), 2dl valkkaria vähintään, 100g raastettua parmesania, tuoreita herkkusieniä.

Ensin kuullotetaan öljyssä hienonnettu sipuli ja lisätään riisi ja kuullotetaan, kunnes riisistä tulee läpinäkyvää. Sitten lisätään valkoviini ja sekoitellaan ja annetaan imeytyä riisiin. Tämän jälkeen lisäillään kanalientä vähän kerrassaan ja annetaan aina nesteen imeytyä ennen kuin lisätään. Riisin pitää jäädä "purtavaksi", mutta siitä pitää tulla "puuromaista". Lopuksi sekaan parmesanit, (sienet), suola ja pippuri. Buon appetito!

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Toscanalainen ruokakulttuuri, osa 2

Juomat, ne kuuluvat olennaisena osana ruokakulttuuriin. Ilman sopivaa juomaa ruoka on vailla sielua: ruoka ja juoma ovat kuin paita ja peppu, vakka ja kansi.

Toscanassa on ollut mahtava tilaisuus tutustua italialaiseen juomakulttuuriin, olemmehan keskellä viiniaittaa. Alkujuomavalikoima on maailman kuulu: prosecco, campari, limoncello, amarone, sambuca, marsala, fernet branca, vermutit, grappa ovat kaikki Italiasta.

Eilen kävimme Chiantin viinialueella, joka on Toscanan sydämessä. Viinitiloja on Toscanassa yli 50 000, joten viinin maistelupaikkojen valinta on tuskallisen haastavaa mutta makuhermoja kutkuttavaa. Autoileva viininmaistaja joutuu epätoivoon, näitä ei voi sylkeä kuppiin! Osa tiloista on ammattimaisesti turisteja ohjailevaa, toisissa turistia palvellaan peltotöiden lomassa, mutta aina ystävällisesti.

Hintataso suoramyyntitiloilla ei välttämättä ole halvempi kuin kaupoissa, mutta palvelu ja itse kokeminen/näkeminen/tunteminen/maistaminen tulevat kaupan päälle. Niin kuin kaikissa ruoissa, sama pätee viiniinkin: on mukavampi siemailla chiantia, joka on tuotettu tilalla jossa olet käynyt ja mahdollisesti tavannut tuottajan. Juoma saa näin "kasvot", ja sinulla on omakohtainen suhde siihen. Salu!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Toscanalainen ruokakulttuuri, osa 1

Päästyämme perille Vicin kylään suuntasimme ensitöiksemme ruokakauppaan. Vesi valui suupielistä kun valitsimme lihoja, makkaroita, juustoja ja viinejä. Ensimmäisen illan alkupalana oli insalata tricolori, eli maan värein tehty perinteinen italiainen alkupala mozzarellasta, tomaatista ja basilicasta. Toisena alkupalana söimme tomaatti-valkosipuli brucettoja, joiden päälle lorotettiin tuhdisti lähituottajan superhyvää oliiviöljyä, jota ehdittiin hakea ruoan laiton lomassa.

Kaupan lihatiskistä ostettiin tuoremakkaroita sekä porsaan lihaa. En ole eläissäni syönyt mitään yhtään hyvää. Makkaroita keitettiin hieman ensin vino rossossa (tavolo) ja sitten grillattiin lempeällä tulella. Toscanalainen ei marinoi lihoja, lihan alkuperäinen maku on heistä paras. Porsaan lihassa oli juuri sopivasti rasvaa, ja siitä tuli grillissä aivan taivaallista. Lisukkeina perunoita, nekin grillistä oman pihan rosmariinilla maustettuna.

Saimme aikaan oikean italialaisen tunnelman kun kuusi aikuista ja kuusi lasta nautti illallisen hitaasti mutta äänekkäästi nautiskellen, perfetto.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Huoltoasemaruokaa Italiassa

Tämän loman ensikosketus italialaiseen ruokakulttuuriin syntyi moottoritien varren autogrillissä hetki sitten. Otimme auton lentokentältä ja lähdimme saman tien huristamaan kohti Toscanaa. Odotukset eivät järin korkealla olleet, mutta takapenkin huutokuoron takia vaihtoehdot olivat vähissä. Huoltoaseman baari olisi voinut olla missä tahansa, mutta tämä sattui nyt sijaitsemaan 50 km Milanosta etelään matkalla kohti Toscanaa.

Ja mitä saimme ja söimme? Ruokapalvelut oli ensinnäkin jaettuna pisteisiin: oli tuoretta tuotetta salaattitiskissä, pastabaari jossa silmiesi edessä sait juuri valmistettuna tuoreen pastan. Otin knocceja, risottoa ja lasagnea oli myös tarjolla. Erikseen oli liha"tiski", jossa oli erilaisia lihoja odottamassa asiakkaan mielihaluja. Ja toki löytyi myö hedelmäbaari tuoreine mansikkoine ja jälkiruokabaarillinen muita jälkiruokia. Ja tuoretta leipää, foccaziota, oliivileipää jne. kappalehintaan. Neljän hengen syömiset, pääruoka, salaatit ja leivät sekä espressot maksoivat 42 euroa. Pöydissä oli oliiviöljyt ja Modenan alueen balsamicot katettuina. Ruoka oli erinomaista.

Kaupasta käveltiin ulos perinteisen krääsätaivaan kautta - mutta siellä oli myös ruokaosasto. Ruokataivas siis. Pastat, säilötyt tomaatit, oliiviöljyt, mieletön määrä tuoreita juustoja ja lihoja oli tarjolla. Huh, ison herkkukaupan verran ihanuuksia huoltoasemalla.
Ensikosketus ruokaan tällä reissulla lupaa paljon!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Vaalivohvelit

Onnistuineen äänestysreissun kunniaksi päätetiin tehdä vaalivohvelit.
Tässä reseptissä ei ole juuri mitään, mutta vohveleista tulee juuri sellaisia kuin
pitääkin eli rapeita ja ihania.

Vohvelit
3 kpl luomumunia
2 dl maitoa
2 dl vissyä
3 rkl voita tai margariinia sulatettuna
4 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl sokeria
hieman suolaa

Äänestä - rösta!

Tänään on mahdollisuutesi vaikuttaa ellet ole jo äänestänyt ennakkoon. Eurovaaleissa päätetään tänään ketkä 13 suomalaista päättävät meidän asioistamme EUssa. Vaikka EU-asiat tuntuisivat kaukaiselta, tai mahdottomilta vaikuttaa, kannattaa silti äänestää. EUn parlamentissa tehdyt päätökset vaikuttavat aivan varmasti meidän kaikkien elämään.

Meppi (EUn parlamentin jäsen) tulee tekemään monia arkielämäämme koskevia päätöksiä. Ajaako meppi asiaasi? Mitä hän esimerkiksi miettii ruoasta, miten se tuotetaan ja miten tuotantoketjua säädellään? Parasta olisi valita sellainen ehdokas jonka maailmankuva vastaa pitkälle omaasi. Hyviä ehdokkaita on paljon, jos et vielä tiedä ketä äänestät niin mars vaalikoneisiin tutkimaan.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Syö sesonki


Olimme tänään lounaalla erään pohjoismaisen ryhmän kanssa. Mukana oli virkamiehiä ja ruokaketjun jäseniä kaikista Pohjoismaista. Söimme erinomaista lounasta, ja pääsimme lopulta jälkiruokaan. Jälkiruokana oli aivan tavallinen, perisuomalainen, raparperi-mansikkakiisseli. Pohjoismaiset kolleegani melkein sekosivat, niin ihastuneita he olivat raparperin ja mansikan yhdistelmään, jota eivät koskaan olleet maistaneet.

Tämä tilanne osoitti jälleen sen mitä monet ulkomaiset tutut ovat sanoneet: meillä on aivan uskomattomia raaka-aineita ja hienoja ruokalajeja, joita emme itse välttämättä osaa riittävästi arvostaa. Näitä raaka-aineita ja tuotteita on saatavissa usein vain tiettyyn aikaan. Parsaa juuri nyt, uutta perunaa aivan kohta tulossa, herneitä, mansikkaa, omenaa, tattia jne. Mihin on hävinnyt sesonkiajattelu? Isoäitien keittiöissä sesongit olivat itsestään selvyys; mansikkaa ei saanut joulukuussa. Nyt elämme yltäkylläisyydessä, ajassa jossa on aina saatavilla kaikkea. Näin ei tarvitse olla.

Sesonkien suosiminen on järkevää moneltakin kantilta. Eikä vähiten sen vuoksi että tuore ruoka on ihana iloinen asia, ja maku – aivan upea.