Kasvisketjun laatujärjestelmän kehittäminen vaiheessa

Kasvisketju miettii Suomessa voisiko se liittyä kansainväliseen GlogalGap järjestelmään kansallisesti tai yrityskohtaisesti. GlobalGap on toimialakohtainen itsesääntelyjärjestelmä. Se on laatujärjestelmä, jonka kolmas osapuoli sertifioi eli tarkistaa/todentaa, että hommat hoidetaan kuten laatustandardissa sanotaan ja toimia luvataan. GlobalGap on kaupan organisaation perustama järjestelmä, jossa tuotajan ääni kuuluu hyvin. Sitä alettiin soveltaa ensimmäisenä kasvispuolelle, ja siellä se toimiikin erinomaisesti.

GLOBALG.A.P on kolmitasoinen standardi, jossa on kaikille tuotantosuunnille yhteinen tilataso, tuotantosuunnan mukainen taso ja tuotantosuunnan alakohtainen taso. Järjestelmä pitää sisällään kirjaamisvaatimuksen, jotta hyvät käytännöt voidaan osoittaa ulkoisessa tarkastuksessa. Jokaisessa standardin osassa on pakollisia, valinnaisesti pakollisia ja suositeltavia toimintoja.

Auditointeja on ylipäänsä olemassa kolmenlaisia, mutta oikeastaan vain kolmannen osapuolen auditointi on mielestäni se "oikea". Kasvissektori tekee Suomessa itsearviointia koko ajan. Toisen osapuolen auditointeja eli esim. neuvojien tarkastuksia tehdään myös. Sirkkalehti -lipun (Laatutarhan oheiden noudattaminen) saaneet tilat tarkastetaan joka viides vuosi. Neuvoja-tarkastus maksaa alle 500€, mutta silti se koetaan liian kalliiksi tiloilla. Useinkaan paikalliset pienet tilat eivät ole mukana Sirkkalehti -järjestelmässä mukana. Kolmannen osapuolen auditointeja, auditointeja, joita tekevät Finaksen akkreditoimien
sertifiointiorganisaatioiden auditoijat, ei ole tehty kuin muutama. Suomessa on tällä hetkellä 2 GlobalGap auditoitua tilaa, kolmas on tulossa. Kauppa on jo pitkään puhunut kolmannen osapuolen auditoinnin puolesta.

Yksityiset vapaaehtoiset standardit täydentävät lain vaatimuksia ja auttavat myös lakisääteisten standardien täyttämisessä. GlobalGap, Red Tracktor, Svensk Sigill, QS ovat esim yleisistä kolmannen osapuolen tarkastamista standardeista, yritysketjukohtaiset standardit ovat mm MacDonalsilla, Carrefourilla, Wallmartilla, Tescolla jne. UKssa kauppaketjukohtaisia järjestelmiä on paljon osittain ympäristöasioiden tärkeyden takia. Svenskt Sigill (Ruotsi) ja Red Tractor Farm Assurance (UK) eivät ole mukana
GlobalGap-benchmarkkauksessa, niissä on kuitenkin GG-sertifioituja tuottajia. Itävalta, Sveitsi, Saksa ovat mukana GlobalGap:ssä. GlobalGap tuotteita ei merkitä logolla mutta voidaan markkinoida omalla kotimaisella merkillä. GlobalGap järjestelmä on tarkoitettu vain BtoB, jolloin tuottaja ei käytä markkinoinnissa tietoa järjestelmään kuulumisesta (GN numero näkyy tuotteissa).

Itävallassa GlobalGap on laajasti käytössä, siellä on yli 2400 sertifioitua tuottajaa. Kasvistuotteille on oltava käytynä läpi AMAGAP sertifiointi, jotta voi käyttää AMA-Gutesiegel merkkiä. Tuottajajärjestöt ovat järjestelmän takana Itävallassa. Itävallan ja Sveitsin tuottajajärjestelmät ovat valmiin järjestelmän takana; on halvempaa ja nopeampaan liittyä valmiiseen. Saksassa täydentävien ehtojen tilaneuvontaa on yhdistetty laatujärjestelmään (QS). Saksassa on lähiruokamerkkejä eri osavaltioissa, joiden saamisen edellytys on että GlobalGap sertifiointi on tehty.

Yksityiset standardit ovat arkea Euroopassa. Tulemme Suomessa hyvin paljon jäljessä. Olisko nyt syytä reagoida kasvispuolella vuonna 2007 kehitetyn Laatutarha -ohjeistuksen kehittämiseen? Kehitetäänkö Laatutarhaa vai otetaanko joku toinen järjestelmä, liitytäänkö kansallisesti GlobalGapiin tai yrityiskohtaisesti, vai aloitetaanko yhteistyö ruotsalaisten kanssa yhteispohjoismaisen järjestelmän kehittämiseksi? Näitä kysymyksiä ratkotaan parhaillaan kasvisten GlobalG.A.P -hankkeessa, tekijänä Ruralia -instituutti.

Ruuan jäljitettävyyttä Norjan malliin, huikeaa!

Ohessa Ruokatiedon juttu norjalaisesta ruoan jäljitettävyysjärjestelmästä:

Ruuan jäljitettävyys halutaan Norjassa aukottomaksi tietojärjestelmän avulla .

I was in Heaven - olin tuohon systeemiin tutustumassa. Ja vaikka se on vasta testivaiheessa niin, täytyy sanoa että kateeksi käy, jotain tällaista olisi hienoa nähdä myös Suomessa. Ei sen puoleen etteikö meillä lakisääteinen jäljitettävyys ole kunnossa, mutta nopeaa järjestelmää, jolla voidaan jäljittää raaka-aine loppuun saakka (tai siis tiettyyn erään saakka) ei ole olemassa.

Kaiken takana on tietysti raha. Järjestelmän porkkana on antaa lisäarvoa yrityksille. On tärkeää tietää mistä tuote on tullut, mutta yhtä tärkeää on tietää mistä se ei ole tullut! Esim. skandaalien ja takaisinvetojen yhteydessä koko tuotantohaaraa ei vedetä takaisin / menetä mainettaan, vain ainoastaan todellinen lähde. Kustannukset takaisinvedosta ja vahingosta on myös siten mahdollista vyöryttää oikeaan osoitteeseen. 

Suomeen on jo pitkään suunniteltu vastuullisen tuotantotavan todentavaa jäljitettävyysjärjestelmää, tarve olisi suurin liha-alalla, josta Norjankin järjestelmä sai alkunsa. Norjan järjestelmä on puhtaasti jäljitettävyysjärjestelmä, jonka päälle rakennettavilla sovelluksilla teollisuus voi lisätä kuluttajaa kiinnostavaa tietoa tuotteisiinsa (vaikka eläinten hyvinvoinnista) tai antaa tietoa kuluttajalle muilla tavoin ko. asioista. Järjestelmän avulla voidaan todistaa missä tuotteet ovat liikkuneet. 

Näin omin silmin miten tietyn tuotteen raaka-aineen "jäljitettävyyspuu" tai vuokaavio syntyi, se saatiin  myös kulkemaan kartalle (eli raaka-aineen fyysiset liikkeet voidaan nähdä kartalta). Käy katsomassa lisää tästä linkistä. 

Norjan valtion satsaus n. 2,5 miljoonaa € on älyttömän pieni summa kun miettii mitä hyötyä ko järjestelmästä on ja vertaa sitä esim niihin rahoihin joita olemme vuosia MMMstäkin aiheeseen laittaneet. Kysyin ko. vastuuhenkilöiltä olisiko tämä database/alusta ostettavissa Suomeen ja vastaus oli että tottakai, "sitähän tässä yritetäänkin että kaikilla meillä (Pohjoismaissa/Euroopassa) olisi samanlaiset systeemit". Järjestelmään tulee myös tuontiruoka, norjalaiset käyttävät 70%sti ulkomaisia kasviksia.  

EU puhuu jäljitettävyydestä - koska Suomi?

Olen puhunut ja pulissut ruoan jäljitettävyydestä viimeiset kahdeksan vuotta. Ja ihmetellyt miksi Suomessa, joka on kuin pieni saari, ei osata/haluta hyödyntää suhteellisen helposti toteutettavaa jäljitettävyyden mahdollisuutta markkinaetuna. Kyllä, nyt sanot että jäljitettävyyshän on pakollista (yksi taaksepäin ruokaketjussa ja yksi eteenpäin periaatteella). Se on pakollista ruokaketjun toimijoille mutta minä kuluttajana en juurikaan voi saada tietoa ruokani alkuperästä, vaikka haluankin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tällä viikolla vietetään EU:n Veterinary Weekiä Brysselissä. Aiheena on jäljitettävyys.
Aiheesta löytyy myös kaksi suomenkielistä videota:
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/FI.wmv
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/AT_FI.wmv

Muutamia rohkaisevia esimerkkejä löytyy Suomestakin, mutta jäljitettävyyden vieminen kuluttajalle asti on vielä lapsen kengissä. Miksi? Siksi että meidän ei ole vielä tarvinnut todistaa kuluttajille että ruokaketju toimii luotettavasti ja yhteistyössä - toivottavasti ei näin koskaan käykään. Mutta voisimmeko joskus mennä etujoukoissa, ja luoda järjestelmän, jolla todennetaan suomalainen ruoan tuotantotapa, vastuullinen ja kestävä tuotanto. Kaikki tiedot ja systeemit tämän luomiseen olisi jo olemassa, tarvitaan ainoastaan ruokaketjun yhteinen päätös. Suomessa, insinööritaidon suurmaassa, ko systeemin luominen (jota videoissakin esitetään) olisi pikku juttu.

Vihdoinkin voit tietää mistä syömäsi liha tulee

Kylläpä kesti! Suomessa on löpisty iät ja ajat siitä kuinka jäljitettävyys toteutuu esim. lihan osalta. Miten niin? Kuinka minä tavan kuluttaja olisin voinut mitenkään tietää kuka ja missä on pihvilihani tuottanut, maa kyllä on ollut näkyvissä. Puhun nyt suurista marketeista, ei siellä tuottajan nimeä tai paikkaa ole juuri esillä pakatussa lihassa.

Mutta nyt on. Pirkan parhaat - sarjassa aletaan myydä rotukarjan lihaa tuottajan nimellä varustettuna. Paketissa kerrotaan myös mitä rotua sonni oli. Niin sitä pitää. Samalla kun tuottaja saa nimensä esille, opetetaan suomalaisia eri liharotuihin ja erotetaan ne "maitorotuisista" lihoista. Näin brändätään. Hienoa!! Kiitän.